Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Mentäukko on oikeassa. Tallintakuset riittää metsänomistajalle.
Mm. ”Eihän se metsänomistajalle kuulu mitä ostaja puillaan tekee. Ajaa vaikka hakkuriin, riittää kun maksaja löytyy”. Menettelee se näinkin, mutta menee metsänomistajan kustannuksella. Talous jää uupumaan.
Samat ostomiehet siellä ovat tarjoamassa kuin vaihtokaupassa. Kartelliin viittaa ja mieluummin tienvarsikauppana. Puut tahoille jotka ovat puista kiinnostuneet.
(Visa ja Jees: Minulla ei ole antaa laskentaesimerkkejä ja alvit menee normaalin veromenettelyn kautta.)
Luottamukseen menee vielä reilu vaihtokauppa, mutta jos puut menevät kolmansille osapuolille, josta ei tiedetä ei kerrota, laittaa jo epäilemään. Väittäisin kysymyksessä olevan metsänomistajan puilla käytävä kauppa.
Harmaatalous on osa puukauppaa joka tapauksessa. Olikohan ostavan yhtiön tapoihin kuuluvaa tai tarkoitus, jos ei mene niin kuin on sovittu ja kaupat tehty. Sekin on mahdollista ja on todennäköisin vaihtoehto, että yhtiö saa puunsa mutta vähemmän.
Totta valtaosa puukaupoista nauttii luottamusta, mutta sitten kun ei nauti, puunmyyjän rooli onkin mielenkiintoinen. Hän on epäluotettava, kykenemätön harhainen kuvitteellinen, mitä näitä ilmaisuja sitten onkaan.
Imago haitta ainakin on todellinen. Se voi kohdistua tai kohdistetaan väärään henkilöön. Ei kannata mennä tällaisiin tupailtoihin.
Alveilla mennään ja tienvarsi kaupalla. Jees oli taas kerran oikeassa, teollisuuden korjuun kulut kannattaa maksaa ja alvit, saa rahat tililleen. Pystykaupassa ne jäävät saamatta. Siinä mielessä ja muuten, pystykaupasta on huonoja kokemuksia.
Puunmyyjä on kustannusten maksaja joka tapauksessa. Kannattaa mennä tienvarsi kauppaan, vaikka hankintalisä on olematon. Se ei riitä osoittamaan tienvarsi hintoja, korjuun kustannuksia, ei verotus asioita, tai ns. ”metsäjalostusta”, metsänomistajan puilla käytävää kauppaa.
Puut menevät ostajalle, jotka ovat niistä kiinnostuneita. Tuskin tämä on mitään nollasummapeliä.
Visa: Puuki sivu 4. Kysymys ei ole mistään nollasummapelistä tai vastikkeellisuudesta, että vähennykset nollautuvat. Väitetään, että ”tienvarsihinnassa maksat enemmän ja saat vähemmän”. Jätetään huomioimatta, että tienvarsihintaan myös maksetaan enemmän (alv). Vähennysoikeuis ei nollaudu sillä perusteella.
Ei ole tienaamisesta, vaan siitä kenelle alvit kuuluvat. Ei tässä ole kysymys puualveilla tienaamisesta, vaan korjuun alvien vähennysoikeudesta. Pystykaupassa korjuun alvit jäävät saamatta.
Puukauppa kannattaa hajauttaa myös monesta muusta syystä. Teettää puut luotto urakoitsijalla ja myydä puut tienvarresta. Ellei ole tiedossa sitä luotto ostajaa.
Tämänkin keskustelun teema on miten puhtoista ja luotettavaa puukauppa on, höpö höpö! Välistä vedetään tässä maassa ja paljon ja sen estämiseksi kannattaa käyttää mm. Mhy:n tarjoamamia palveluja. Korjuupalvelua tai valtakirja kauppaa pientä korvausta vastaan. Eihän niitä ns. metsänomistajan edunvalvontaan edustajia muita olekaan. Tiedä sitten miten korruptoitunut Mhy:kin on. Etämetsänomistaja joutuu pakostakin näitä asioita pohtimaan.
