Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tienvarsi kaupassa korjuun alvit puun myyjälle. Pystykaupassa ne jäävät saamatta.
Kiinnittäisin huomiota tuohon AJ:n laatuyksilöiden siemenongelmaan. On kaukaa haettu, määrämittaharsinta ja vastaavat kummittelee edelleen, mutta on myös tätä päivää.
Eihän jatkuva kasvatus perustu heikoille puuyksilöille. On sellaiseksi mielletty, mutta eihän se niin mene. Suosii parasta, niin kuin jaksollinenkin metsänhoito suosii. Tai ainakin pitäisi suosia.
Tuskin jaksollistakaan metsänhoitoa on saatu vielä valmiiksi. Näkee usein siemen-/suojuspuuasentoja, jotka täyttävät kriteerit, mutta ovat laadultaan niin heikkoja, etteivät tuota siementä. Ovat jokamies metsämiestaitoja, mutta vähemmän kiinnitetään huomiota, ei ainakaan vaadita kiinnittämään huomiota.
Mistä niitä hyviä siemenpuita voi tulla jaksollisessakaan, kun jo ensiharvennuksessa on tapana hakata parasta päältä. Jaksollisessa ei kasva uusia tilalle, vaan niillä on mentävä mitä on jätetty. Jatkuvassa (pitemmässä kierrossa) kasvaa, mutta eihän jatkuva metsän kasvatuskaan perustu siihen, että suositaan alle jäänyttä puustoa, jätemetsää.
Sitä tarkoitin mitä kirjoitin. Kysymys ei ollut siitä mistä voisi olla kysymys. Hinta tietenkin ratkaisee kysynnän. Konsernien suhtautuminen jk:hon kyllä tiedetään. Tuskin jk puu on rinnastettavissa mihinkään harvennuspuun hintaan tai hintakattoon. Jos ja kun se sitä on, onhan se selvä viittaus kartelliin. Eiköhän konsernin hintapolitiikalla ole ohjaava vaikutus.
Tuleehan sitä rahavirtaa ja kustannukset jäävät puuntuottajan maksettavaksi. Voihan se olla puunostajilla hiljainen sopimus, että jk puusta maksetaan alennettua hintaa.
En ole huomannut ainakaan omassa toiminnassani, että jk puulle maksettaisiin alempaa hintaa, tai että korjuu olisi olennaisesti kaliimpaa.
Sahurit saavat jk hakkuulta hyvää tukkia ja toimivat myös sen mukaan. Kaikki puunostajat eivät suinkaan ole ”kartellissa”, jos sellaista on epäiltävissä.
On vähän uskaliasta, niin täälläkin, väittää, ja eihän se voi olla totta, että olettamusten varassa hoidetaan näitä asioita. Kuitataan uudistamis ja taimikon hoitokulut jatkuvan kasvatuksen mahdollisesta alemmasta puunmyyntitulosta. Tai, että jatkuvan kasvatuksen koealan kasvu jossain on alempi, kuin jaksottaisten omien metsien kasvu. Tai omien metsien kasvu on sitten jatkossa kymmeniä prosentteja suurempi.
Ovat kuvitteellisia sikäli, että myös päinvastaisia tuloksia esitetään. Omalta kohdaltani voin sen vahvistaa. Puunhinnassa on päästy samaan jopa yli, mutta mihin sitä sitten vertaa, kun kauppa on kauppaa. Johon myös kauppatavalla ja hoidon jälkitöillä, kuin myös jatkuvan kasvatuksen puuston alkupääomalla on vaikutusta. Vievät sitä prosenttia toiseen suuntaan.
Totta metsänhoidon lähtökohta on metsän tuottava tila. Jos sitä ei ole, tuskin se selittelyillä paranee ja sillä ei ratkaista metsänhoidon paremmuutta.
Se, että peitteisen metsänhoidon ropleemaa yritetään ratkaista. Sitä yritetään nyt jaksollisen metsähoidon kautta ja sillä kokemuksella, joka jaksollisesta metsänhoidosta on saatu. Se on myös kirjattu metsälakiin.
Tarvitaan myös peitteisen metsänhoidon kokemus. Sitä ei valitettavasti jälkipolvilla ole. Olen Jätkä poimintahakkuista samaa mieltä, mutta harsintajulkilausumaan on kirjattu myös: ”Varsinaista harsintaa voidaan hyvällä menestyksellä käyttää suotuisissa olosuhteissa”. Sen sijaan määrämittaharsinta ja siihen rinnastettavat hakkuutavat kiellettiin.
Pystymetsään peitteinen ei onnistu, olkoon miten kirjattu metsälakiin. Tällä hetkellä on palattu metsänhävittämisen kulttuuriin. Ennen sitä tehtiin vanhoissa metsissä, nyt ei ole väliä, aloitetaan jo nuorista metsistä.
Toisaalta eihän tässä mitään uutta ole. Aina kun puuntuottajalle myönnetään etuutta, vastapuoli tulkitsee sen omaksi edukseen.
Siitä on 50-70 vuotta aikaa kun yleisesti peitteistä metsänhoitoa harrastettiin. Aukkoja tehtiin mutta 60 luvulla vain rajoitetusti. Siirryttiin kyllä alaharvennuksiin, mutta myös yläharvennuksia ja väljennyksiä tehtiin. Tehtiin siemen ja suojuspuuhakkuita, uudistettiin vajaatuottoisia ja kasvunsa päättäneitä metsiä, mutta myös puhdistushakkuita tehtiin. Harsintaa ei enää siihen aikaan tehty.
Tuottavista metsistä oli kuitenkin koko ajan kysymys ja tämän vaiheen jälkeen peitteistä metsähoitoa pidettiin hyvinkin 40-50 vuotta pimennossa. Eihän nuoremmalla polvella voi olla ainakaan omakohtaista kokemusta sen ajan metsänhoidosta.
Tiedä sitten mikä tässä mättää, eihän periaatteessa metsänhoidon mallit ole siitään muuttuneet. Ovat kehittyneet paljon, mutta on myös kyseenalaista väittää, että jaksollisen mallin tuottohyöty kumoaa jatkuvan mallin tuoton. Tuskin metsikkökuvioiden eri kasvuvaiheet kumoaa jatkuvan mallin jatkuvaa tuottovaihetta, jos metsät ovat puuta tuottavassa tilassa.
On siirrytty avohakkuisiin, mutta yhtä todennäköisellä syyllä myös jatkuva kasvatus antaa sen tuloksen.
Aika heikosti menee, jos metsänomistajan etupiirin ohjeilla neuvotaan pyyhkimään persettä. Tai ristiriitaista on, jos Mhy joutuu puolustamaan jatkuvaa kasvatusta ja tarjoaa jatkuvan kasvatuksen korjuupalvelua. Teollisuus ei sitä tee. Tai mainostetaan MHY:tä päätoimisena taimikauppiaana. Asikkaiden haaliminen tuntuu sekin olevan liikaa?
Vääntöä on ja on mahdollista vielä 2014. Torpataan, tuskin kuitenkaan pöljyyksissään metsiä hakataan pilalle. Kyllä siihen tarvitaan muut syyt ja hyötymis tarkoitukset.
Mehtäakalla edellytykset onnistuneelle jk puukaupalle ja korjuulle ovat olleet olemassa. Sen on Mhy todennut ja ohjeistanut ja on myös pitänyt jk hakkuun mahdollisena kyseiseen metsään.
Sitä vastoin yhtiötä ja tiimiä ei voida pitää onnistuneena. Joidenkin kohdalla voidaan pitää jopa tavanomaisena näitä on. Tiimin aloitus lauantaina ja ilmoitus saunomisaikaan. Tuskin puukauppaa voidaan muutenkaan pitää sopimuksen mukaisena.
