Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Mitä tuohon sanoisi. Jatkuva kasvatus on kyllä enemmän mitä sen väitetään olevan. Lieneekö kesälomista vai mistä, mutta kovin on löysä käsitys jatkuvasta kasvatuksesta. Voiko se muuta ollakaan, kun jaksollisen puolesta puhujat ovat sitä arvioimassa.
Eihän jatkuva kasvatus ole tarkoitettu mahona seisottamiseen ja odottamiseen, tuleeko taimia ja missä ajassa tulee. Ja että sitä haetaan jaksottaisen metsästä. Siinä on jo lähdetty harha poluille. Eiköhän jatkuvassa kasvatuksessa kehityskelpoinen taimisto ja jatkokasvatukseen kelpaava metsä ole ja pidä olla valmiina. Ainakin lupauksen taimiston syntymiselle välittömästi on oltava.
Jatkuvan kasvatuksen edellytykset on syytä olla valmiina, tuollaiset 40-60 vuotta metriselle taimistolle odottelua, on jotain muuta tai että saataisiin vertaileva tulos perustamalla jatkuvan kasvatuksen koeala jaksolliseen metsään.
Jatkuva kasvatus on paljon enemmän mitä luvataan ja tuottaa myös tulosta, siellä missä sille luontaiset edellytykset ovat olemassa.
Olen Visa samaa mieltä. Eihän se hölmö ole joka myy metsätilan tai tilapaketin. Sen sijaan ostajaa voidaan pitää hölmönä. Siellä ne ovat ”odotusarvot taseessa” ja aina joku ostaa.
Ei ole tilojen myyntilistoilla puustoisia metsätiloja myytävänä. Niitä on hyvin vähän ja voi olla myytävät tilat moneen kertaan myytyjä. Putsattuja ainakin ovat ja ”arvokohteiltaan kaavoiotettuja”.
Metsätiloilla keinottelua on käyty tässä maassa ja paljon. Eiköhän ole metsätilakauppa logistiikan ohella tuottoisinta puukauppaa. Mitä näistä tavan metsänomistaja sitten hyötyy. Ei yhtään mitään….
Uskoisin, että keinotteluun on puututtava. Lähtökohtaisesti metsälaki ei salli keinottelua. Tässä vaiheessa valvontaa olisi lisättävä.
Eiköhän pienaukot ole tarkoitettu kehityskelpoisten taimistojen vapauttamiseen, ei mahona seisottamiseen. Ja muussa jk metsän hakkuussa, kun sitä nyt toteutetaan jaksollisessa metsänhoidossa, runkoluku on yksi kriteeri, mutta jos otettaisiin toiseksi kriteeriksi runkoläpimitta kullekin kehitysvaiheelle. Sillä varmistettaisiin, että kasvatetaan sitä parasta puustopääomaa, joka on hyvän metsänhoidon lähtökohta. Ja torjuttaisiin jätemetsät, joilla nyt keinotellaan ja joita Puuki tuossa hyvin kuvaa.
Kysymys on aivan muusta kuin kahden kohdan ohjelmasta. Monopoliasemassa teollisuus hallitsee metsätaloutta ja nimen omaan kilpailun puutteessa. Määrittelee puunhinnan, määrittelee logistiikan hinnan ja tavan miten metsiä hoidetaan. Metsänomistajat eivät ole haastamassa, markkinaosuus ei siihen riitä.
Tähän ei voi olla puuttumatta, siitähän on kysymys, uskotaan siihen mitä on kirjoitettu.
Mistä syystä sitten puunhinta on niin alhainen ja mistä syystä korjuun ja metsänhoidon kustannukset ovat korkeat. Ja mistä syystä metsiä hoidetaan teollisuuden ohjeen mukaisesti.
Sieltä ne vastaukset löytyvät, kysymys on teollisuuden toimialasta. Teollisuus määrittelee puunhinnan ja määrittelee korjuun ja hoidon hinnan ja määrittelee vielä miten metsiä hoidetaan.
Kilpailua ei ole. Teollisuuden toimialana metsänomistajat on suljettu kilpailun ulkopuolelle. Tilanne olisi aivan toinen, jos metsänomistajat voisivat kilpailla puuntoimittajina edes fihfti fihfi tilanteessa, eli voisivat tarjota puuta teollisuudelle tien varteen tai suoraan tehtaalle.
Aito kilpailutilanne sen sitten ratkaisee, mikä on hintataso ja määrittelee myös metsänhoidon tason. Metsänomistajat ovat olleet harkitsemattomia, kun ovat luovuttaneet edun teollisuudelle. Sitä täällä puolustetaan ja väitetään, että näin on hyvä.
Asioilla on kääntöpuolensa. Teollisuuden toimialana toiminta on niin tuottamatonta, että tarvitaan tuottamattoman työn tukemiseen avustusta Kemeraa. Joka tarkoittaa polittisena ulottuvuutena sitä, että tuottaa edunsaajalle ja yhteiskunnalle (puujalka), mutta ei tuota metsänomistajalle.
Onhan siellä Paltamosta, Kajaanista eteen päin satoja kilometrejä uudistettuja nuoria metsiä. Männiköitä, jotka etelä- suomen mittakaavassa ovat kasvun osalta puolimatkassa, ovat hoidon tarpeessa, mutta myös varttumassa tukkimetsiksi. Tuskin on avohakkuulla kannatusta ainakaan tässä vaiheessa hoitaa niitä metsiä tai muuten raiskata. Väittäisin niiden metsien olevan laadultaan suomen parhaita männiköitä vartomassa ja soveltuvat vielä ainakin toisen mokoman kiertoaikaa. Eikä mennä vielä lähellekään jätemetsiä, joille pohjille ovat aikoinaan perustettu.
Onhan siellä tehdasinvestointien osalta nähty mahdollisuuksia. On myös Kemijärvelle suunnitteilla kuituteollisuutta, siellä jo olevien sahan ja palkkitehtaan lisäksi.
Pitkä matka metsänhoidossa on metsälain vapaudesta täydelliseen vapauteen. Tuskin vapaamatkustajia metsänhoidossakaan sallitaan, ohjeita on noudatettava ja valvonta on paikallaan. Se, että ohjeita rikotaan, on osiossa ”kasvoton metsänomistaja” mm. Puukin juttua, jk menetelmän hyväksikäytöstä ja osittaisesta uudistamisvapaudesta.
Kyllä Jees, hirviongelma on tullut sen jälkeen. Edellytykset hirviongelman osalta hyvälle metsänhoidolle ovat heikentyneet, mutta vähissä on myös metsät, joista saksantukkia hakataan tällä hetkellä. Jees ei se ole kutsumuksesta, kun vanhoja metsiä laittoivat rauhoitukseen aikoinaan
Onhan tämä kaukaa haettu, mutta eihän vertailukohtaa ole aiemmin. Metsiä ei ole rauhoitettu sen jälkeen. Huomattava ero on siinäkin, että vertailukohdan metsät olivat eri luokkaa, nyt sitä harsintaa tehdään jo nuorissa metsissä.
Väitän edelleen, että tällä hetkellä jo ensimmäisessä kehitysvaiheessa olevia metsiä harsitaan pilalle vajaatuottoisiksi. Sitä paljaaksi hakkuuta harrastetaan kyllä muutenkin.
Jos metsälaissa annetaan tietty vapaus metsän käsittelylle, olisi sitä syytä myös valvoa ja olisi siinä myös sanktiot syytä olla mukana.
Joskus 70 luvun alkupuolella valtion vanhoissa metsissä oli vielä laatupuuta. On ollut pitkään vielä senkin jälkeen, omistajasta riippumatta. Eivät olleet hirvien vikuuttamia. Jaettiin mänty-ylisiä saksantukeiksi, olivat yleistä vientitavaraa siihen aikaan, myös tyvikoivua. On jäänyt mieleen kookkain mänty, pituutensa ansiosta oli 32 m ja oli latvan katkaisukohdasta 10 tuumaa. Alla oli kuusen taimikko, kylläkin jo tukkikuusikkoa, joka jäi jatkamaan metsän kasvua.
Olihan se metsänhoidon mittakaavassa aivan muuta kuin tänä päivänä. Tällä hetkellä harsitaan jo yhden tukin metsiä (Jätkä) ja aina ei tarvitse olla edes tukkimetsää. Kiirus on iskenyt, tällä hetkellä kelpaa jo harsittavaksi nuoret metsät ja ihan metsälain sallimissa rajoissa….
