Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Johan kuitumetsää saa avohakata, sitä ei laki kiellä. Voi olla moitittavaa, mutta ensiharvennuksen pilalle hakkaaminen ei tunnu olevan edes moitittavaa. Olikohan valtapuiden lisäpuiden lisäpuista vai mistä oli, mutta näkee paljon pilalle hakattuja ensiharvennuksia.
Tavoitetiheys (+/- 1000) kuitataan kylkiäisen kylkiäisillä, joista ei koskaan tule mitään ja jätettyjen valtapuiden/lisävaltapuiden määrä, riittäisikö reiluun siemen/suojuspuuasentoon. On huono ennuste metsän tulevalle kehitykselle. Sanktioista ei ole tietoa. Hyvin näyttää harsinta onnistuvan vielä tänäkin päivänä.
Eiköhän Jeessin metsät ole tässä suhteessa puuhapalstoja. Ei kaadettu parasta ennen, vaan ne parhaat säästettiin aina viimeiseksi ja näin toimittiin nimenomaan jaksottaisessa metsänkasvatuksessa, joka oli jo siihen aikaan 60-luvulla valtaosa metsänhoitoa. Ei siihen aikaan tehty pienaukkoja, vaan vapautettiin taimistoja ja nuoria metsiä metsänkasvulle.
Jeessin käsitykset tässä suhteessa ovat menneet päälaelleen, niinhän ne ovat myös metsälaissa. Ennen pelattiin runkoläpimitoilla ja nykyään noudatetaan pohjapinta-aloja. En väitä, että jaksottaisen metsänhoidon kannattajat toimivat näin, mutta on syytä katsoa myös ympärilleen, mitä siellä tapahtuu.
Pidetäänkö hölmönä sitä motokuskia joka tekee tilin säipäleillä? Otetaan mieluummin parasta, tehdään tili ja täytetään pohjapinta-ala vaatimus säipäleillä. Tämä on sellaista jossittelua, mutta näinhän toimitaan, hakataan metsä pilalle. Tehdään jopa JK metsä lakirajoille tai Kemera vaatimus täytetään säipäleillä. Metsälaki antaa tähän mahdollisuuden. Ennen toimittiin toisin, metsän hävittäminen estettiin runkoläpimitoilla.
Mehtäukko: ”Näpertelyyn jää sitten johu osa”. On aika paljon sanottu, jos siltä näyttää ja tehdään parasta JK hakkuuta ja logistiikkaa. Näyttää tuo kannattavuus puoli myös menevän sen mukaan, kummanko oppisuunnan tutkijat ovat laskelmia tekemässä.
Näyttää uhkaavasti metsänhoidon metodit suuntautuvan takaisin 50-60 luvulle. Otetaan sieltä opiksi ja nimen omaan luontaiseen metsänhoitoon. Jalostushyöty logistiikan ohella on tietenkin muuttunut, mutta niinhän sitä toimittiin ennenkin. Siihen aikaan kelpasi vain parasta ja nimenomaan kasvamaan jätettäväksi puustoksi. Eli jalostettiin sitä ennenkin sen ajan mittakaavassa ja onhan sen ajan tuotokset olleet meidän nähtävillä vanhoissa metsissä.
Mieleen tuolta ajalta ei ole jäänyt, että olisi ollut hoitamattomia läpipääsemättömiä viitoja, ainakaan siinä mitassa mitä tällä hetkellä on. Ja tämähän tarkoittaa myös sitä, että on tehtävä ennakkoraivaus ennen hakkuuta nuorissa metsissä.
Aivan, olet oikeassa Visakallo! ML agendalla sivuraiteella pidetään metsänomistajien vaihtoehdot. Puukauppa, hankintakauppa pystykaupan sijaan ja JK metsän kasvatus tässä tapauksessa, jaksollisen metsänkasvatuksen sijaan. Eli se marginaali joka metsänomistajilla on. Eivät kaikki metsänomistajat ole valmiit pystykauppaan ja jaksolliseen metsän kasvatukseen. Ja koska se vaihtoehto toteutuu heikommilla ehdoilla. En minäkään ole valmis maksamaan kaikesta ja käymään puukauppaa, en ainakaan ilman kilpailua. Metsänomistajien vaihtoehtoja ei kilpailuteta ja se näkyy mm. puunhinnassa. Klusteri kyllä kilpailuttaa, mutta kilpailuttaa itseään. Metsänomistajat pidetään tämän kilpailun ulkopuolella.
Hyvä kysymys mehtäukko, mehän kohta olemme samaa mieltä. Ei tarvitse sonklotella, sillä olen ratkaissut nämä kysymykset jo aikaa sitten. Yhteensovittanut metsänhoidon kuin puukaupan. Odottamassa on JK tukkimetsää toimituskauppana. En kai niin hölmö ole, että lähtisin tekemään pystykauppaa ja lähtisin hyväksymään selvässä kohteessa pystykaupan ja metsänviljelyn. Saahan sitä leikkiä vaikka virkamiestä tai metsäpoliisia.
Samoja elementtejä on molemmissa metsissä, joiden välillä käydään jopa kiistaa siitä, kumpaanko kuuluvat. Ei tavan metsänomistaja kestä mukana tässä, vaan tekee omia johto päätöksiä, jotka ovat sitten kaukana todellisesta.
Eiköhän ole harmonisoinnin paikka, tarvitaanko yleensä kahta metsänkasvatusmenetelmää. Eivätköhän ole yhteensovitettavissa. Tässä on vähän sanlainen tilanne metsähoidossa kuin puukaupassa, yhteensovitettavissa.
Ei se, jos olen vähän erimieltä tarkoita, että pitäisin JK:ta enempää kuin 20-30 % mahdollisena ainakaan omassa toiminnassani. Sen verran ehkä tulee selviä JK kohteita vastaan. Edelleenkään kannattaako jaksolliseen metsään lähteä Jk kohteita parustamaan, kun siitä lopputuloksesta ei voi olla varma.
Tuohon Timpan kuusikkoon. Tuskin meillä sen suhteen on erimielisyyttä, avohakkuu ja keinollinen metsän uudistaminen siinä on paikallaan. Onko sitä erimielisyyttä muutenkaan. Tuolla edullisuudella tarkoitan niitä selviä JK kohteita, jotka sitten menestyvät myös vertailussa.
Timppa pääset erinomaisiin jaksollisen metsänkasvatuksen tuloksiin, en minä sitä kiistä, sitä teen itsekin. Olet kertoillut myös JK:sta ja kerrot yhden hyvin olennaisen seikan. ”Jatkuvan kasvatuksen kohde ei ole taimettunut” ja toinen olennainen seikka on, vertailuun lähdetään taimettumisen nollatilanteesta. Sitä olet itsekin kokeillut.
Minulla ei ole antaa tuloksia, mutta lähtökohta on myös toinen. Valmiit kehityskelpoiset taimistot, ainakin varmuus taimettumisesta ja valmiit jatkokasvatukseen soveltuvat metsät, joita autetaan edelleen kasvatettavaksi. Antaa myös erilaisen tuloksen.
Kannan muodostus on kuitenkin vahvaa. Ei taida löytyä tutkimusnäyttöä siitä, että JK jäisi heikommaksi.
Eihän jatkuvapeitteinen oikein ole mahdollistakaan, menee jo luonnonlakeja vastaan. Jos tehdään tutkimus jatkuvapeitteisestä metsänkasvatuksesta, riittääkö se vielä näytöksi jatkuvapeitteisestä – avohakkaamattomasta metsänhoidosta.
Tämä on sellaista pyörittelyä, mutta sopii hyvin ML- agendaan (ismi sekin), jossa keskustelijoina ei juurikaan muita ole, kuin sivutoimisia metsänomistajia. Olisiko konemiehiä lukuun ottamatta.
