Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Aikaan jolloin…. oli luontaista ja viljeltyä ja hyvin sopivat samaan metsään. Sama käytäntö osaltani jatkuu, on luontaista ja viljeltyä ja hyvin sopivat samaan metsään. Kuka sen lopulta sanoo mitä ovat? Kierrätystä voidaan jatkaa ja lukujen antaminen on vaikeaa, kun on erilaisia kauppatapoja ja puuta tarjotaan hoitotavasta riippumatta.
Hyvä kysymys, on vastattava sen mukaan, miten metsänhoidon on kokenut. Mitä sitten on lakirajat, metsien tuoton ja metsätilaston kannalta? Pitäisin vääränä lähtökohtana, jos luontaisella uudistamisella metsää on tuhottava, että saadaan riittävästi tilaa valopuille uudistua. Aina on käytetty avohakkuuta ja viljelyä, jos metsä ei syystä tai toisesta uudistu. Saadaan valopuut mukaan ja metsänhoitoon kiertoa. Avohakkuut ovat aina kuuluneet peitteiseen metsänhoitoon?
Ei tarvitse rohmuta, on myös luontaiset vaihtoehdot. Aikaan, jolloin puustopääomat olivat vielä runsaita, jaksottaiseen rinnastettavia. Siihen aikaan metsänhoitoon kuului, vapautettiin luonnon taimistot ja nuorta metsää, mutta ei koskaan paljaaseen maahan, jota tapaa tällä hetkellä käytetään. Avohakkuita ja viljelyä käytettiin, jos metsä ei uudistunut. On perin outoa tällä hetkellä, luontainen uudistaminen tehdään nyt paljaaseen maahan ja käytetään jopa ennakkoraivausta. Logistiikka vaatii sen ja paljon tuhlataan käyttökelpoista luontaista materiaalia, rajoitetaan myös hoitomuodon etenemistä?
Aikaan julkilausuman jälkeen, jolloin jk metsät olivat vielä puustopääomiltaan runsaita. Eivät ”rauhoitettunakaan” tuottamattomia, saatikka nyt lakirajoilla vajaatuottoisia. Tähän on tultu ja nyt jk paremmuutta verrataan, sanoisinko vajaan tuoton metsiin. Hoidetuissa jk metsissä ja riittävillä puustopääomilla päästään kyllä mehtäukon hyvillä tuotoilla kehuskelemaan. Mutta luontaisen metsänhoidon elementit kuuluvat peitteiseen metsänhoitoon ja on arveluttavaa omia niitä kahden eri hoitotavan ominaisuudeksi?
”poimimalla, niin niiden paikalla ei kasvaisi yhtään mitään”. Voihan se olla Timpan tai sen naapurin metsässä, mutta hoidetussa ja vakiintuneessa jk metsässä kasvaa sillä paikalla tuottava jk metsä. Hyvinkin seuraavaa korjuuta odottava tuottava jk metsä. Ei sieltä vaan löydy laskelmia, jotka olisivat tuottavia. Tarjoillaan jopa jaksottaisen kerrannaisia, jaksottaiseen metsänhoitoon kuuluvaa metsänhoitoa, johon verrataan. Olettamuksiin perustuvista hinnoista ja alemmista tuotoista, ties mitä?
Ei voi olla totta, onneksi kysymys on vain väittämistä. Olen ollut 60 luvulta lähtien jk metsien kanssa tekemisissä ja omissa metsissä on aina ollut molempien hoitomuotojen metsiä. Sopivat samaan metsään ja molemmat hoitomuodot tuottavat tulosta. Eihän väittämänne toimi edes teoriassa. Siis väittämänne jk metsän jopa tuplaa alemmista tuotoista. Jos ja kun jk metsää kasvatetaan samoilla puustopääomilla kuin jaksottaista, jk tuottaa kokoajan ja jaksottaisen tuotto on vain kierron jälkipuoliskolla. Tuplat menevät helposti toisin päin ja onhan metsän investointikuluissa ja hoitokuluissa huomattava ero. Näin karkeasti ilmaistuna, väittämänne ei voi pitää paikkaansa?
Tuskin globaalit hinnat poistavat sitä, miten suomessa toimitaan. Klusterilla on omat toimintatapansa ja tuskin on väärin todeta, hakaniemi tykkää. Puuhuolto toimii ja tuottaa erin omaisesti, mutta menee samaan tapaan kuin yhteiskunnassa. Alijäämillä ja edunsaajan hyväksi menee, aika paljon olisi kirittävää? Ikoninen puukauppa? Jopa metsänhoito nähdään uhkana?
Kansallisiin etuuksiin on aina kuulunut luonnonvarat ja alkutuotannon (tuottajan) pitäminen marginaalissa. Marginaalista voidaan puhua, mutta tuskin kuitenkaan voidaan väittää, että ”maatalous on erittäin hyvin toimeen tuleva”. Tai voidaanko teollisuuden puuhuoltoa pitää puuntuottajan toimialana tai maaseutu on pidetty asuttuna. Eiköhän muuttoliike ole edelleen asutuskeskuksiin keskittyvä. Voi olla että tässä vaiheessa ”tarjoilijalta” on tilattava lasku. Perinteisesti alijäämät on kuitattu metsistä, näin ainakin jos hakaniemestä kysytään?
