Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Ratkaisu on toimituskaupassa, niin kuin Harrastelija tuossa vihjaa. Sitä on esitetty monet kerrat palstalla, mutta turhaan. Omassa toiminnassani olen ratkaissut asian ottamalla korjuun laskulle, jolloin kysymys on toimituskaupasta.
Toimituskaupassa korjuun ostaja on puunmyyjä ja tarkoittaa myös sitä, että toimituskaupassa on vain yksi puunhinta ja on yksi korjuunhinta ja on vain yksi kauppatapa eli toimituskauppa. Mo. ostaa korjuun yhtiöltä, tai ostaa vapaalta markkinalta tai toimittaa puut itse. Vaihtoehdot kilpailevat keskenään.
Pystykaupassa korjuun ostaja on puunostaja, kauppa vahvistetaan kauppakirjalla ja kustannus vähennetään puunhinnasta. Vaihtoehdossa tarvitaan mo. puuntoimittamista varten oma kauppajärjestelynsä ja hintansa, eli hankintakauppa. Pystykaupassa vaihtoehdot eivät kilpaile keskenään.
Mehtäukko on kertonut käyttävänsä ajastaan n. 80 % yhtiön sopimusurakointiin ja kysyy kenen puolesta ja ketä vastaan Jovain toimii. Viesti on ollut yksiselitteinen.
Olen kritisoinut pystykauppaa ja jaksollista metsänkasvatusta siitä syystä, että pystykaupan markkinaosuus on n. 80 % ja sillä on metsänhoitoon ja metsänomistajien muuhun toimintaan ohjaava vaikutus. En pidä metsänomistajien hankintakaupan markkinaosuutta riittävänä, että sillä olisi todellista vaikutusta metsänomistajien puunkorjuun ja metsänhoidon kannalta.
Ainakin omassa toiminnassani lähden siitä, että metsänomistajien lähtökohdat tulee olla samat kuin klusterilla. Sen puolesta toimin ja siitä syystä en hyväksy kapuloita joita tarjoillaan.
Aivan, siellä varsinainen ”ukkoherra” koilottaa. Sama kaupallinen tilanne se on metsänhoidossa kuin puukaupassa. Pystykauppa ohjaa metsänhoitoa ja isännätöntä rahaa jaksollisen metsänhoitoon. Sillä on selvä ohjaava vaikutus jaksollisen puolesta. Metsänhoidossa mennään jopa niin pitkälle, että kaikki kehityskelpoiset taimistot raivataan korjuun tieltä. Samoin jatkuvaan kasvatukseen soveltuvat metsät hakataan aukeaksi ja kaikesta tästä maksetaan.
On liikaa vaadittu, että Suomen metsät etelässäkin hoidetaan jaksollisen metsänkasvatuksen periaatteen mukaisesti. Ja että räikeimmillään vaaditaan jopa, että jatkuva kasvatus sopii vain puisto- ja maisemametsänhoitoon.
Näin metsälehden ja klusterin näkökulmasta, mutta on myös metsänomistajien näkökulma ja yleinen mielipide. Se, että metsänomistajat voivat vaikuttaa, on myös kaupallinen näkökulma. Ei liity kuitenkaan tuohon edellä puna/vihreään hapatukseen.
Vaikea metsänhoidon paremmuutta on määrittää. Siihen vaikuttaa niin paljon muutakin, ei vaan perinteiset metsänhoitoon ja metsäkiistoihin liittyvät asiat. Mennään äärimmäisyydestä äärimmäisyyteen, tällä hetkellä toisessa äärimmäisyydessä. Siinä mielessä tuo aloituksen avohakkuun luvanvaraisuus on vaihtoehto sekin. Tai runkoläpimittojen palauttaminen jossain muodossa. Vaikuttaa myös mm. puukauppaan liittyvät asiat. Teollisuus ei suosi jatkuvaa kasvatusta ja metsänomistajien puunkorjuulle se sopii paremmin. Eli metsänhoidon paremmuus on paljon muutakin, ei vaan puukaupan markkinaehtoisuutta, on myös rakenteellista.
Vähennys se on hankintatyön arvokin. Metsätalouden tuottoa on myös saamatta jäävät vähennykset. Miten sitten metsätalouden kannattavuutta voidaan parantaa? Toki AJ:n ja Jeessin luettelemalla tavalla, mutta myös palvelun tuottoja kotiuttamalla.
Pystykaupassa maksetaan palveluista, joista ei myönnetä vähennystä verotuksessa. Ei ainakaan ns. ”ilmaispalveluista”, kuten korjuun palvelut ja muut puukauppaan kytketyt palvelut. Niitä metsänomistajat maksavat ns. isännättömästä rahasta.
Se, että onko hankintakauppa kannattavaa. Sehän on kannattavaa ja perustuu palvelun tuottojen kotiuttamiseen.
Laitan vähän komiikkaa. Palstalla arvostellaan metsänomistajien hankintakauppa nökkösistä. Mikä riemu siitä nouseekaan, metsänomistajien aikaan saannoksista ja haitasta klusterille, niiden pois keräämisestä.
Ei huomata kuitenkaan klusterin omia ”nökkösiä”, nimittäin klusterin rahanökkösiä. Niihin tarvitaan paljon puita, mutta joiden tuotto jää huomattavan vähäiseksi.
Toisaalta mitäpä ne metsänomistajien tuotot klusterille kuuluukaan? Väitän edelleen, että kysymys on aivan muusta, kuin 2-3 euron työnjohto korvauksesta.
Puuki perustelee hankintakauppaa hankintatyön arvon antamalla edulla. Puuki on siinä oikeassa, että ns. vähennykset eivät ole mahdollisia oikeassa elämässä. Näinhän se on, mutta se ei kuitenkaan riitä, sillä pystykaupassa vähennyksistä maksetaan ja niiden tuotto jää kollektiivin hyväksi ja on pois puunhinnasta. Oikeastaan olet selityksen velkaa, mistä syystä et hyväksy hankintakauppaa metsänomistajien puukauppamuotona, vai onko se todella kiinni laskelmistasi, joihin en valitettavasti usko.
Tuskinpa tuo Puukin huomautus määrittelee hankintakauppaa muuten kuin hankintatyön arvon osalta. Hyvä lisä sekin on jos verotettavaa tuloa on. Puukaupassa raha on palvelutuotannossa, eli puunhinta laskee edelleen muihin tuottoihin nähden. Palvelut kannattaa ottaa laskulle ne ”ilmaisetkin”, niitä on usein muutakin, ei vaan korjuun kustannukset. Sillähän ei ole väliä onko pysty vai hankintakauppaa, laskulle tai tehdä sitten itse.
Hankinta kannattaa tiettää vieraalla motolla, siinä kuin tehdä omalla motolla tai tehdä manuna ja ajaa omalla kalustolla. Markkinoilla on tarjolla motoja, tai omassa sopimuspiirissä, jotka tekevät hyvän työn ja sopimushinnalla. Kustannukset ja vähennykset jäävät omaan kirjapitoon, joita pystykaupasta ei saa.
Tuohon Kallen toteamukseen on helppo yhtyä: ”Hankintakauppa kannattaa varsinkin jos on koneet ostettuina ja maksettuina”. Peruutuspeilinä ja vaihtoehtona on tietenkin pystyn ”velkakoneet”, joita maksellaan. Tai Jätkän ”ilmaispalvelut”, eli pystyn ostopalvelut.
Korjuun kustannukset ovat puunmyyjän kustannettavia, olipa kysymys pysty tai hankintakaupasta.
