Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tällä palstalla mennään Metsälehden agendalla. Puhutaan eri asioista. Tottahan Metsälehti puolustaa omaa agendaansa. Jos metsänomistajien palvelutuotanto sallittaisiin paremmin, olisi palvelutuotannon reaalimaailma myös erilainen.
Siellä se raha on palvelutuotannossa, ei puunhinnassa ja hyödyttää palveluntuottajia ja yhteiskuntaa. Vähemmän hyödyttää puunmyyjää, vallankin kun, puukaupassa puunmyyjät on suljettu palvelutuotannon ulkopuolelle. Olisiko se tällä hetkellä jotain 10 tai 20 prosenttia hankinnan markkinaosuus metsänomistajien tappioksi. On liikaa pyydetty, että tuki pitäisi antaa monopolille, olkoon nyt vaikka reaalisosialismille tai sinne päin.
Hankintakauppa kannattaa. Mehtäukolle sopii oikein hyvin, että raha puukaupassa, niin kuin muussakin toiminnassa on palvelutuotannossa ja että sen rahan metsänomistajat maksavat mukisematta omista rahoistaan. Jättää myös vähemmän tuottamattomat osat metsänomistajien vastattavaksi.
Sopii sitten kenelle sopii. Puukauppaa voidaan käydä myös niin, että tuotot jäävät metsänomistajalle metsätalouden tuottoihin. Mehtäukko hoitaa vaan omia metsiään?
AJ: Ei se paljoa ilahduta puuntuottajaa, jos voitot jäävät sinne markkinoille. Ei auta ostaa osakkeita tai sijoittaa osuuskuntaan, jos puukaupan asetelmat säilyy entisenä. Ei se ”kymppi” riitä tai seisemän euroa, sijoititpa tai olit sijoittamatta. Otan mieluummin rahana, ei se riitä että puuntuottajalle jää hoidon kustannukset ja maksaa vielä korjuun kustannukset. Enemmän sieltä on saatava puun hinnassa ja/tai kokonaispakettina. Mieluummin rahana kuin äärimmäisenä palveluna. Puuntuottaja voi olla myös palveluntuottaja.
Puusta saatava tuotto kuutioina on hyvä mutta euroina ei sitä enää olekaan. Näin ainakin vähempiarvoisissa ja huonon hoidon kohteissa. Raha on palvelutuotannossa ja isännättömässä rahassa. Jos tuottoja aikoo saada, sieltä niitä on haettava.
Mitä se on ”kymppi” kuidusta ja seitsemän energiapuusta verot päälle ja ei vähennyksiä. Siinä sitä on marginaalia klusterin korjuulle ja kauppatavalle menestyä. Mikä siinä on ettei menesty mo. omana korjuuna, sitä sopii kysyä? Samat rahat sieltä on otettavissa ja enemmänkin?
Tottahan isännätön raha on puukaupassa ja korjuussa, niin kuin on muussakin elinkeinotoiminnassa.
Eihän toiminnan tueksi myönnetty vähennys ole isännätöntä rahaa, ei myöskään sen eteen tehtävä työ tai palvelutuotanto. Mutta jos sitä rahaa käytetään muuhun tarkoitukseen, mihin sitä ei ole tarkoitettu, sitä voidaan pitää isännättömänä rahana.
Sehän on hyvä asia, että on vahva puujalka ja on hyvää johon turvautua. On vahva teollisuus, mutta voidaanko sillä turvautumisella tarkoittaa myös jotain muuta. Puunhinnan laskua sillä ainakin tarkoitetaan. Tällä hetkellä puun tuottamiseen tarvitaan huomattavan paljon pinta-alaa. Tulon siirtoa ja isännätöntä rahaa on sekin.
Onhan näillä vähennyksillä ohjaava vaikutus. Tuskin näin olisi jos tukea ei maksettaisi. Kotitalousvähennys maksetaan suoraan verosta. Kemera rahana ja pystykaupassa puuntuottaja suljetaan. Ohjataan palvelutuotantoon.
Onhan siitä yhteiskunnalle ja palvelun tuottajalle etunsa, mutta myös puuntuottajalle haittansa. Mitataan ”edunsaajan” isännätöntä rahaa yhteiseksi hyväksi
