Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Hirvilehmät taittavat vasoille evästä männyn ja koivun latvuksista.
Ettei vaan kuusen huono kylvötulos johdu siemenen pilaamisesta liialla lämmöllä. Voi johtua myös kylvötapahtumasta. Kylvetään liian paahteiselle alustalle.
Kuusi on itänyt siinä kuin mäntykin. On riittänyt keväällä aikainen kylvö ja polkeminen moreenimaahan. Tiedä sitten onko ratkaisevaa ollut, että siemenet ovat säästyneet kriittiseltä 25 (30) asteen lämmön ylitykseltä.
Rauduksesta en tiedä, mutta rauduksen kylvön onnistuminen voi olla vielä vaikeampaa. Uskoisin hyvät käytännön kokemukset ja tutkimuksen selvitykset ovat tarpeen, eiköhän ole sitä kuusellakin.
Kuusella kuivatuslämpötila on kriittinen, jo 30 astetta heikentää itävyyttä. Koivusta en tiedä, mutta keruuajankohta on ainakin olennainen ja onhan täällä netissä runsaasti tietoa kylvöön ja siemenhuoltoon liittyen.
Tuollaisena kylvön havaintoina raudus on paha hirvelle, poimii raudukset hieskoivikosta. Melkein pitäisi taimisto hoitaa hiekselle, säästyisi mielipahalta.
Havupuunkylvössä olen käyttänyt sekasiementä. Sekin siitä syystä, että mänty on alttiimpi tuhoille. Säästyyhän kuusi varmistamaan kylvön onnistuminen.
Aiheuttaa lisätyötä, mutta aina uuden metsän aikaan saaminen on haasteellista. Jättöpuille ei oikein ole kannatusta, mieluummin siemenpuita tai siemenpuuryhmiä ja nekin parasta A laatua. Tuottavat siementä.
Siementen karistaminen onnistuu hyvin myös omasta takaa. On muistettava lämpötilat, ettei ylitä kuusella 25 (30) ja männyllä 40 astetta.
Siementen puhdistaminen onnistuu hyvin marjaimurilla. Rajoitetaan imurin tehoa esim. talouspaperilla, että saadaan imuteho sopivaksi puun siemenille. Voi olla muitakin tapoja, mutta itse olen käyttänyt tavanomaista marjaimuria ja pölynimuria voiman lähteenä. Siemenet rouhitaan, että saadaan lenninsiivet irti ja ei kun imuroimaan.
Kylvössä on paljon mahdollisuuksia ja ainakin omassa toiminnassa odottaa kevättä ja ensiperkausta.
Vaihtoehtona maksettujen palvelujen vaihtoehdolle n. 700-1000 euroa/ha, on tullut tehtyä kylvöjä omakustannushintaan. Lähes nollakustannuksilla ja verotuksen kuluvähennyksillä.
Laikutuksen voi tehdä itse ja siemenet saa kerättyä. Säkki päivässä mäntyä ja toinen kuusta, saa kilon siementä kumpaakin ja elokuussa raudusta säkkikaupalla.
Jalostushyöty jää saamatta, mutta saahan olla pehtoori omissa töissään. Tili ainakin on hyvä ja jää pehtoorille jos palveluskunnallekin…
Yhteiskunta kiittää hyvinvoinnista. Jäähän siitä metsänomistajallekin jotain, usein ruhtinaalliset kustannukset ja vähän takaisin maksettavaa. Sillä tuottava markkina tuppaa jäämään sinne palvelujen puolelle. Voi mennä tähänkin tapaan, kaiken minkä maksat, yhteiskunta kiittää ja päin vastoin, kaiken jonka kotiutat metsänomistaja kiittää.
Jees, nyt kun olet perustamassa LVI palvelutiskin, sinulla on hyvät mahdollisuudet. Eikö tiskille kannattaisi ottaa myös metsän palvelut. Esim. klapikauppa ja muuta vastaavaa. Onhan sinulla myös ne haavikot jalostettavana. Miksei myös työpalveluja ja urakointia. Yrittäjä kurssilla selviää sitten alvit ja alvittomat ja eri sektorit omana kirjanpitonaan…..
Saahan sen metsävähennyksen putsatusta metsäpalasta, vaikka vähennettävää ei olekaan. Voi käyttää toisaalla, niin kuin muutkin vähennykset. Mutta Jeessin alvin palautus vaikuttaa suorastaan valuutan maksamiselta, vaikka niitä vähennettäviä (hyvitettäviä) alveja on, jää myös huomaamatta. Vaikuttaa vahvasti kehumiselta lääp, maksettuja alvin palautuksia 5000, verovähennyksiä 5000, veropalautusta 5000, veron alaista ennakkoa 50 000.
Jätkä suorastaan elää näillä alvin palautuksilla, mutta sehän kunnon proletaarille sopii.
Juuri näin, täydellinen kuvaus Nuakalta hankintakaupasta, että päästään vielä laajemmin toimituskauppaan. Oleellista on siinäkin, että saa sen korjuun laskulle, niin kuin kaiken muunkin ostamansa palvelun laskulle ja vähennyksenä verotukseen.
Ainakin isot yhtiöt, joilla on valtakunnalliset puunhankintaorganisaatiot, pitäytyvät menneessä ja pitävät kiinni saavuttamastaan etuudesta monopolista. Onneksi on pienempiä ja ketterämpiä puunostajia, jotka jopa metsänomistajien puolesta luovat etuutta ja saavat vastapalveluna puuta ja hyvää puuta ja vielä hyvään markkinahintaan. Ongelmaksi ei muodostu heidän kanssaan, saako korjuun laskulle vai eikö saa.
Tässä mennään vähän missä mennään, oliko toimituskauppaa tai hankintakauppaa. Ainakin isännättömästä rahasta on kysymys. Miksei myös yhdenvertaisesta sopimuksesta mahdollisesti.
Tolopainen: Jos lähdetään tuota viimeistä kappaletta purkamaan. Voisi mennä tähän tapaan. Puuta ostaa yhtiöt toimituskaupalla ja toimitushinnalla. Maksetaan tehdashinta ja tienvarteen toimitettuna tienvarsihinta. Puunkorjuun hoitaa puunhankintaorganisaatio, jossa myös metsänomistajat/Mhy ja muut puuntoimittajat ovat mukana. Korjuun laskun maksaa puunmyyjä metsänomistaja ja katkontaohje motolle, laatu, aikataulutus, jne. tulee puut ostaneelta yhtiöltä. Tässä ainakin mennään keskitetysti ja kaikki puuntoimittajat ovat samalla sopimuksella.
Ettei vaan ole vanhanaikaista tai vähemmän hyväksyttävää, jos epäluottamuksella perustellaan, minkälaista puukauppasopimusta noudatetaan. Jos epäluottamusta on, pitäisi sen toimia toiseenkin suuntaan. Se keskustelu jää kyllä vähemmälle.
Voihan tehdastoimitus olla myös tienvarteen ja/tai tehtaalle, kaukokuljetus jäädä yhtiön hoidettavaksi. Metsänomistajien/Mhy resurssit kyllä riittävät vaadittaviin puumääriin ja aikataulutukseen.
Mikä estää metsänomistajia osallistumasta, toimia osaltaan teollisuuden puunhankintaorganisaatiossa puuntoimittajina? Eihän siihen perinteiset isännänlinjat riitä.
