Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Eiköhän se niin ole, että hernekeitto on aina parasta ennen. Muuan metsämies kertoi laittaneensa metsästä tultuaan hernekeittopurkin liedelle lämpiämään. Siinä paluu askareissa purkki oli sitten jäänyt siihen liedelle lämpiämään. Oli niin sanotusti unohtunut, mutta ei kuitenkaan pitkäksi aikaa. Oli kuulunut kunnon jysähdys ja purkki oli ulkoistanut itsensä. Hyvää se hernekeitto olisi ollut parasta ennen, mutta ei ollut enää. Keittiö oli saanut uuden sisustuksen.
Näin se menee, toveri puolustaa toveria ja kumartaa syvään ”työnantajaa”. En minäkään muuta syytä tiedä. Missä miljardi siellä ongelma. Yksityismetsissä korjuun miljardi on 90 % osuudella kollektiivin hallussa. Huonosti rohkaisee isännätön raha metsänomistajaa toimimaan. Hyvin tuntuu Metsuri motokuskillekin kelpaavan?
Puukauppa on aina kahden välinen sopimus. Sen voi tehdä minkälaisen hyvänsä, kunhan on hyväksyttävä ja on osapuolten hyväksymä. Ei ole olemassa mitään valmista kaavaa, minkä mukaan kauppa on tehtävä. Totta on oikeuksia ja velvollisuuksia joita on noudatettava, mutta niistä voidaan myös sopia, kuten mitasta. Hyväksyykö ostaja myyjän motomitan, vai mennäänkö tehdasmittaan vai minkälaisella mitalla kauppa tehdään.
Sen voi sanoa, että myyjäpuolella yhteisymmärrystä ei ole. Rintama ei pidä, sitä ei ole olemassakaan, mutta ei se pidä myöskään ostaja puolella. Mutta hyviin kauppoihin päästään siitäkin huolimatta. Puut löytävät ostajansa ja tekijänsä. Ja nimen omaan osapuolien välillä, jotka voivat yhteistoiminnasta sopia.
Siinä mielessä vastakkainasettelu ja keskustelu on turhaa. Puolustetaan reviiriä, jota oikeasti ei ole olemassa.
AJ: Puunmyyjiä on paljon muitakin, ei vaan mukavuuden haluisia puunmyyjiä. Puunmyyjiä, jotka toimivat metsätalouden tuottojen puolesta, niin henkilökohtaisella tasolla, kuin metsätalouden puolesta. Muutostarvetta on, ei kuitenkaan kollektiivitalouden puolesta.
Omasta puolestani toimin muutoksen puolesta, tuskin teillä muutamilla on siihen mitään sanomista. Meittin metsät eivät ole kollektiivin vuokrattavissa. Kokemukset omaehtoiseen toimintaan ovat totellakin hyvät.
AJ: Puhutaan vähän eri asioista. En sanoisi tuhlauksesta, kun se ongelma ei mielestäni ole siinä, vaan järjestelmässä, kauppatavassa.
Laitan edelleen LV:n lainauksen: ”Pystykaupassa korjuutyön maksaja (puunmyyjä) eristetään puunkorjuun tapahtumista ja taloudenpidosta. Korjuun kustannukset maksaa pystykaupoissakin puunmyyjä. Pystykaupalla ainoastaan piilotetaan kustannukset ja niiden maksaminen. Yhtiö perii kustannukset vähentämällä ne puun bruttohinnasta (tehdashinnasta). Puunmyyjä ei tiedä vähennyksen määrää eikä puun bruttohintaa. Hän saa tietää vain jäännöksen, jota nimitetään puun kantohinnaksi”.
Organisaatio tarvitaan, jossa päätoimijat ovat metsäosasto ja Mhy ja muut puuta toimittavat palveluyritykset, yrittäjät (ei Mhy tai metsäosasto). Ja kauppatapana puun toimituskauppa. Tämäkin on LV:n esittämän kaavion mukainen malli.
Ei niissä rahoissa ole mitään löytymistä, ne rahat ovat olemassa ja tarkoittavat pystykaupassa korjuun kustannuksiin käytettävää rahaa.
Laitan tähän LV:n suoran lainauksen: ”Puun tehdashinnat ovat puunmyyjien rahaa. Siitä piilotetusti tehdyt vähennykset ovat isännätöntä rahaa. Yhtiö korjaa puuta isännättömällä puunmyyjän rahalla ilman kustannusvastuuta”.
Näyttää proletaarilta onnistuvan tämäkin. Mitäpä sitä jää jäljelle jos proletaari vie kaiken. Eipä siinä kuvitelmat auta ja puhutaan eri asioista.
Huonosti käy, jos metsänomistaja kustannuksellaan kehittää loppukäyttäjän tuotteita tai edistää metsätaloutta perinteisenä hankinta hakkaajana. Mutta onhan se huoli ymmärrettävä, jos laskutus huolettaa ja vastustetaan ”kuittitehtailuna”? Isoista rahoista on kysymys, josta pieneenkään nurkan valtaukseen ei tunnu riittävän?
AJ: Huonosti riittää edunvalvontaan jos markkina loppuu. Markkina ei lisäänny rajoittamalla vaan lisäämällä markkinaa. Toki on eletty huonompiakin aikoja, on jopa lailla rajoitettu metsänomistajien (Mhy) puunvälitystä ja korjuuta. Markkina ei edisty tälläkään hetkellä rajoittamalla markkinaa.
Väittäisin, että energiapuumarkkinoillakin metsänomistajat ovat menettäneet enemmän mitä ovat saaneet. Teollisuus hoitaa senkin puolen.
Että maalaillaan vähän päinvastoin mikä on metsänomistajan etu. Kuitu ja energia olisivat kalustonkin osalta helppo rasti ja puukauppa ei siihen aseta rajoituksia.
Ei kun lisäämään kysyntää ja lisäämään markkinaa. On hyväkin vaihtoehto sille, että kituutetaan nykyisillä vähäisillä, etten sanoisi tappiollisilla resursseilla.
