Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Höpö höpö! Mikä estää käymästä toimituskauppaa, tai mitään muutakaan kauppaa. Oleellista on isännättömän rahan käyttö, mitkä ovat metsänomistajan mahdollisuudet käyttää omia rahojaan.
Nuo Tolopaisen parhaat työmaat, on olennainen seikka myös toisin päin. Kannattaako tyytyä vain risukoihin, tai niihin työmaihin, jotka yhtiölle eivät kelpaa. Jotka jätetään mieluusti metsänomistajalle hankinnalla tehtäväksi. Otan mielelläni myös niitä parhaita työmaita itselle.
Ja sen urakoitsijan näkökulmasta. Eihän toimituskaupassakaan, mikä se kauppatapa sitten onkaan, korjuun ostopalvelut ole minnekään häviämässä tai katoamassa. Niillä on kysyntää niin kuin on tälläkin hetkellä.
Toimituskauppa lähinnä tienvarteen. Että siihen päästäisiin, edellyttää yleistä toimintakulttuurin muutosta puukaupassa ja korjuussa. Tarkoittaa, että kaikki puuntoimittajat samalle sopimukselle ja samoilla ehdoilla toimittamaan puuta teollisuudelle.
Pelkkä väittämä ei vielä kerro minkälaisesta kauppatavasta on kysymys. Tuskin kuitenkaan kollektiivin perinteisistä kauppatavoista olet poikennut.
Epäilen Visakallon kauppatapoja, menee kuin Jk metsän kasvatus. Soveltuu vain puistoihin ja muihin luotoarvokohteisiin. Koska ratkaiseva rahallinen etu on aivan muuta, korjuun kolmannes ja alvin palautus ei sitä olekaan. Tai periaate, jos vaihtoehtoiset hinnat eivät vertailevia hintoja olekaan.
Turhaa pelottelua Tolopaiselta. Puukauppaa voi käydä monella muulla tapaa, ei vaan pystykauppaa. Onko sillä väliä, jos korjuun hoitaa ostajayhtiön urakoitsija, puunmyyjä tai hänen käyttämänsä urakoitsija. Kaikki ovat käytettävissä, on käytetty ja kauppatapa voi hyvin olla toimituskauppa. Riittää kun verottajalle on hyväksyttävä tapa. Omassa toiminnassani perinteinen pystykauppa on valinnan viimeisenä.
Jees tuon kuittikikkailun joudun torjumaan. Siitä ei ole kysymys, jos metsätalouden tuottoja, tässä tapauksessa isännätöntä rahaa palautetaan. On mentävä laskutukseen tai on pidättäydyttävä hankintakaupassa. Se ei taas pystykaupan ja isännättömän rahan markkina-asemaa horjuta.
Valitsen mieluummin pystykaupan ja laskutuksen. Saa vähennysoikeuden, joka on sentään kolmanneksen pääomaverosta ja korjuun alvi palautuksena.
Ei näistä epätotuuksista ole tai kummin kaimoista joutavina. En nyt vuosiin ole tehnyt hankintakauppaa, ei sillä ettenkö voisi tehdä. Menee tällä hetkellä motolla ja laskutuksen kautta tietenkin.
Onhan se poikkeuksellista, että metsätaloudesta ei ole elinkeinoksi. Niin paljon kuin Suomessa on metsää, luulisi siitä olevan elinkeinoksi. Näin ei kuitenkaan ole, vain poikkeustapauksissa ja suurilla pinta-aloilla. Muuten kysymys on vain sivuelinkeinosta.
Mitäpä se muuta voisi olla. Ulkoistetaan, kansallistetaan, luodaan työpaikkoja ja elinkeinoja. Niitä tehdään klusterin ja yhteiskunnan hyväksi. Hyvin vähän isännättömästä rahasta on jäämässä metsätalouden ja metsänomistajien käyttöön.
Voisin minäkin hankkia korjuukalustoa tai moton, mutta ei se auta. Perinteisessä puukaupassa sulku on päällä. Paremmin onnistuu kotiuttaminen vaikka putkiliikkeen perustamisen kautta.
Pienet huomiot voivat olla isoa korruptiota, mutta riippuu kaupasta. Miksei puolin ja toisin muistamiset ole paikallaan, tuottojen kannalta hankintanökkösillä ei kuitenkaan pitkälle päästä, ovat kotiinpäin kuitenkin.
Tulen jatkossakin kotiuttamaan metsätalouden tuottoja. Toimin mieluummin vapaassa markkinassa, kuin pystykaupan korruptoituneessa vaihtoehdossa. Koska vaihtoehtoinen tapa tehdä puukauppaa ja hoitaa korjuu, antaa siihen mahdollisuuden, ei ole epäilystäkään miten toimin.
Näinhän se menee mehtäukko, ei kun nimi paperiin ja kaikki vastuu ja velvoitteet siirtyy klusterille. Onhan se helppoa ja maksaa, mutta ei tule kuuloonkaan, että suostuisin ja siitä vielä maksaisin ja että maksaisin pimeästi. Ei saa tietää kuutioista, ei saa tietää euroista, saa tietää vaan jäännöseristä.
Olisi paikallaan Jeessilläkin katsoa vähän taakseen ja kotiuttaa mitä kotiutettavissa on. Eipä silti, Jeessi on ammattimies ja pärjää kyllä. Ei onnistu kuitenkaan kaikilta, kaikilla ei ole edellytyksiä, ei ole mahdollisuuksia, kaikilla ei ole edes tarvetta. Niinpä palvelutaso on syytä säilyttää ennallaan, mutta metsätalouden tuottojen kannalta, markkina-asema kannattaa ottaa haltuun, ainakin siihen määrään asti, että pääsee osalliseksi klusterin toiminnasta. Sehän se jo riittää.