Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Vastaan vielä tähän ja yritän avata uuden ketjun.
Mehtäukko: Miten sen ottaa, jos pystykaupassa koplaan korjuun laskulle, eihän se ole enää perinteistä pystykauppaa.
Tolopainen: Jos otan pystykaupassa korjuun laskulle, ei se tarkoita sitä, että yhtiö vähentää sen puunhinnasta, vaan lisää sen puunhintaan.
Mistäs muusta se on pois kuin puunhinnasta. Jos metsänomistaja ottaa pystykaupassa korjuun yhtiöltä, puusta maksetaan alempaa hintaa ja vastaavasti hankintakaupassa yhtiö maksaa korkeampaa hintaa. Kauppatavasta riippumatta korjuun kustannusten maksaja on metsänomistaja.
Jos pystykaupassa otan korjuun laskulle, minulle maksetaan korkeampaa hintaa ja saan sen laskun verotuksessa vähennyksenä. Johan tämä osoittaa sen kuka on maksaja.
Pystykaupan tilitysmenettelyssä, yhtiö maksaessaan urakoitsijalle, koplaa tämän korjuun ”laskun” omaan kirjanpitoonsa ja vähennettäväkseen.
Uskottelusta metsäyhtiö korjuun kustannusten maksajana (”maksajana ja että maksaa omistaan”), siitä seuraa korjuun kustannusten mentävä aukko, ”käppi”, jolla teollisuus ottaa liikkumavaraa, pelatessaan metsänomistajien rahoilla, isännättömällä rahalla. Ja tietenkin metsänomistajien tappioksi.
Olen useaan otteeseen viitannut LV:n tutkimuksiin ja hänen julkaisemiin artikkeleihin mm. isännättömästä rahasta.
Jätkä: Teollisuus maksaa urakoitsijalle, mutta ei omistaan, vaan puunmyyjältä pidätetyllä rahalla. Siitä olen vaatimassa vähennysoikeutta ja olen sen myös saanut. Maksan laskut ja vähennän ne täysimääräisenä verotuksessa. Puusta myös maksetaan kilpailukykyinen hinta. Seikkaile sinä vaan niiden puualviesi ja Tolopainen kollektiiville maksujesi kanssa.
Näyttää tyhmyys tiivistyvän. Siitä Tolopaisen muhkeasta puunmyynti tulosta on tilastojenkin mukaan yli puolet korjuun kustannuksia. Ja ovat ostopalveluna puunmyyjän verotuksessaan vähennettäviä kustannuksia. Niin myös korjuun alvi.
Kyllä tämä on teidän omaa keksintöänne, sanoisinko kollektiivin vedätystä, että puukaupan alvit ja korjuun laskut alveineen olisivat metsätalouden tuloa. Menoja ovat, verotuksessa vähennettäviä ja merkittäviä sellaisia.
Ei houkuttele, että ainakaan omassa toiminnassani, suostuisin kollektiivin rahastettavaksi.
Puunmyyjä metsänomistaja maksaa aina korjuun kustannuksen, riippumatta siitä, oliko kysymys peritystä vai maksetusta kustannuksesta. Ja on oikeutettu vähennykseen samalla perusteella. Kysymys on merkittävästä vähennyksestä, onhan korjuun kustannukset tilastojenkin mukaan yli puolet puunhinnasta. Ja onhan korjuun alvi puualveista vähennettäviä myös.
Visakallo: Minulla ei ole antaa vertailevia laskelmia korjuun menettelytapojen paremmuudesta.
Ongelma on ollut ja on edelleen olemassa ja menee koko ajan huonompaan suuntaan. Pahoin pelkään, että metsänomistajien markkinaosuus on edelleen pienenemässä. Olisi kiintoisaa saada uutta tutkimustietoa tämän hetken tilanteesta. Tottahan myös tilastot siitä kertovat.
Ongelma ei ole yhden metsänomistajan toimista, johon täällä viitataan, vaan ongelma on isosta rahasta, isännättömästä rahasta, sen käytöstä ja sen markkinaosuudesta. Jo 10 % osuus lisää nykyiseen (n.20%), tai 20 % tai puolet markkinaosuudesta, tarkoittaisi dramaattista muutosta metsätalouden hyväksi.
Tai jos vaikka nykyinen metsänomistajien n. 20 % markkinaosuus säilyy, tarkoittaisi se pystyn n. 80 % markkinaosuudesta vähennysoikeutena satoja miljoonia euroja sekin, joka nykyisessä pystykaupan järjestelmässä metsänomistajilta jää saamatta.
Ei ole periaatteesta vaan tavasta toimia. Menee lähinnä Tolopaisen tapaan? Eihän Tolopainen edes tiedä mistä se alvi tulee? Siitä vaan pistämään paremmaksi. En harrasta kustannuslaskentaa, vaan menee mututuntumalla, joka on riittävä tapa käydä puukauppaa.
Koplaan pystykaupan, jossa noudatetaan ns. oligopolista kustannushinnoittelua (ks. Wikipedia tai LV:n väitöstutkimus). Pystykauppa, jossa näin menetellään, on volyymiltaan n. 80 % ja on menettelytapa, joka sulkee metsänomistajan korjuun ulkopuolelle.
Itse en tästä lähde, vaan koplaan pystykaupan ja otan korjuun kustannukset laskulle. Olkoon sitten vaikka hankintakauppaa. Miten tähän sitten suhtautuu, onhan korjuun kustannukset kauppatapojen väliset vastinparit. Pystykaupassa peritään ja hankintakaupassa maksetaan. Oligopolinen tarkoittaa tämän hetken puukaupassa hankintakaupan tappioksi, mutta ei sitä ole (niin väitän) pystykaupan koplaamisen jälkeen.
Minäkin olen tehnyt paljon hankintaa, päässyt mahdollisimman vähillä palveluilla ja saanut metsätalouden tuotot. Samaa linjaa olen jatkanut myös isommissa puukaupoissa, ostan korjuun palvelut. Järjestely on sopinut yhtiölle että yhtiön sopimusurakoitsijalle. Kysymys lähinnä sopimisesta, puunhinnasta ja korjuunhinnasta.
