Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Ettei vaan ole vertailut ja laskentaesimerkit tietoista johtamista harhaan. Timppa: ”En tiedä mitään muuta elinkeinoalaa kuin jaksollisen metsänkasvatuksen, jossa päästään korkeaan tuottotasoon ja noin alhaisin kustannuksin”. 18 % myyntitulosta ja Kemera avustuksiin 0,46 %.
Voi olla, että peitteisen metsänkasvatuksen kustannukset ovat vielä alemmat ja Kemera on luettava kustannuksiin, tuetaanhan sillä tuottamatonta työtä. Metsänhoidon hyöty on sitten erikseen.
Näin se menee. Onhan metsänomistajat pidetty teollisuuden toimialan, pystykaupan, logistiikan ja korjuukaluston kehittämisen ajan sivuraiteella. Hyvinkin 40-50 vuoden ajan, aina uusimpaan metsälain päivitykseen 2014 asti, jossa metsänhoidon osalta palautettiin, mutta puukaupan ja korjuun osalta säilytettiin ennallaan.
Timppa ei ota huomioon sitä, että puukaupan ja korjuun kustannukset ovat yli puolet puun hinnasta. Ei ota huomioon myöskään sitä, että metsänomistajat eivät edelleenkään pääse korjuun markkinoille. Pitää korjuun markkinoita ilmaispalveluna, maksaa omasta pussistaan ja torjuu metsänomistajien pyrkimykset päästä korjuun markkinoille, tienaamaan omista rahoistaan.
Psp. Ei ole epäilystäkään, etteikö peitteinen metsänkasvatus tule lisääntymään. Siihen on monia syitä, mutta myös korjuukaluston ja logistiikan kehittäminen. Antaa hyvät mahdollisuudet peitteiselle metsän kasvatukselle.
Väittäisin, että jaksollinen ja jk metsä tuottavat puuta suunnilleen saman verran. Tuskin niiden välille mitään merkittävää eroa saadaan. Myös jk metsät ovat hoidettuja metsiä ja antavat sen mukaisen tuloksen. Tuleeko sitten metsän uudistamisen tai hoidon kustannuksissa merkittäviä eroja. Tuskin siinäkään. Voi olla, että jk:n luontainen uudistaminen ja hoito on edullisempaa. Tällä hetkellä kiistellään jo siitä, mitkä hoidon elementit kuuluvat minnekin metsään, vaikka sopivat hyvin samaan metsään.
Metsuri motokuskia on kiittäminen huomaavaisuudesta. Metsiä on tullut hoidettua ja se täytyy myöntää, etteivät jk metsät vieraita ole. Hakkuusaannot parhaimmillaan jk metsässä ovat olleet avoluokkaa.
Se vähän ihmetyttää tuolla edellä. Mikä isompi korjuualue se jk metsä voi olla, jos puun tuotto on likimain sama. Eihän se voi olla enemmän tai vähemmän, onhan jk:n metsän jäävä puusto otettava huomioon. Jaksottaisessa mennään nollaan ja sen uusi aloitus tasaa ajassa ja harvennuskerroissa.
Yhtä kaikki, metsiä hakataan pilalle tänäkin päivänä. Onko siinä isoakaan eroa, jos harsitaan määrämittaan tai hakataan lakirajoille, eikä tulevan metsän kehittymiselle anneta takeita. Tämä ei tietenkään tarkoita kaikkia metsiä, että olisi käsitelty tai käsiteltäisiin samalla tavalla, mutta selvää lipsumista metsän hävittämisen suuntaan on havaittavissa. Tiedä sitten tarvitaanko totuuskomissiota, mutta voisi niitä kustannuksia laskea toiseenkin suuntaan, mitä ollaan menettämässä.
Tuo jatkuvan kasvatuksen metsien hoitamattomuus halutaan tulkita väärin. Ovat hoidettuja metsiä edelleen, siitähän oli kysymys jo 60 luvulla. Peitteistä metsähoitoa on sovellettu ja sovelletaan edelleen. Kysymys ei kuitenkaan ole tarjolla olevasta pienajattelusta läpipääsemättömissä vatukoissa.
Jk metsä ei tahdo onnistua, jos sitä ehdoin tahdoin lähdetään perustamaan. Menee tietenkin aikansa, mutta päätyy sitten uudistamiseen. Onnistuu, jos edellytykset jk metsälle ovat olemassa ja onnistuu hyvin, jos jk metsä on jo valmiina olemassa. Tuskin näitä mahdollisuuksia kannattaa hukata. Kasvatusta kannattaa jatkaa ja uudistaa sitten avovaiheen kautta.
Omassa toiminnassani jaksolliseen metsään en lähde jk metsää perustamaan, siihen täytyy olla edellytykset olemassa ja voi muussa tapauksessa päätyä vajaatuottoiseksi. Näitä metsiä näkee aivan riittävästi ja ovat metsälain rajoissa vajaatuottoisiksi hakattuja.
Se, että metsänkasvu on lisääntynyt yli kaksin kertaiseksi, sitä ei voi verrata harsintahakkuisiin ja siitä syystä sen aikaisiin vajaatuottoisiin metsiin. Ei kerro metsänhoidon paremmuudesta siitäkään syystä, että peitteinen metsänkasvatus oli kiellettyjen listalla aina uusimpaan metsälain päivitykseen, eli 2010 luvulle asti.
Ja vielä tämänkin jälkeen annetaan kielteinen kuva ja verrataan vajaatuottoisiin hoitamattomiin metsiin.
Korostaisin, että myös jatkuvan kasvatuksen metsät ovat hoidettuja metsiä ja antavat sen tuloksen siinä kuin jaksollinen metsänhoitokin. Sen suhteen vertaaminen voi olla vaikeaa, kun kysymys on lähtökohdista ja siitä, minkälainen metsähoito milläkin kohtaa sopii.
Ainakin omassa metsähoidossani sopivat samaan metsään. Voi olla, että tarkempia vertailukohtia on odotettavissa.
Tiedä onko estettä runkokauppaan harvennusleimikoillakaan. Tottahan urakoitsijoilla on laajempi näkemys tähän, niin myös mahdollisten riskien osalta ja mitä ne riskit sitten voisivatkaan olla.
Noin periaatteessa leimikon puusto on todettavissa etukäteen harvennusleimikoillakin, niin myös poistettavan ja jäljelle jäävän puuston osalta.
Metsäkeskus valvoo metsänhoidon osalta ja valvoo myös korjuujälkeä. Ja eihän korjuun teknisen toteuttamisen osalta pitäisi olla esteitä.
Puunhinnan tarkkuus läpihintana ei tietenkään vastaa kappaletavaran hintaa korjuuvaiheessa. Tarvitseeko sen vastatakaan runkokaupalla saavutettavaan etuun nähden. Puumäärät ovat todettavissa ja väittäisin hintojen menevän yläkanttiin. Jäähän runkokaupassa ainakin kustannuksia aiheuttava veivaaminen pois.
Mistä syystä runkokauppa ei sitten ole yleistynyt. Voi olla niinkin, että runkokaupassa ostaja joutuu maksamaan enemmän. Voiko se olla syy, että teollisuus ei suosi runkokauppaa, vaikka siitä on selvät etunsa.
Etunsa voi olla kappaletavarakaupassakin. Saadaan ainakin hintaluokassaan alemmalla hinnalla tavaraa. En tiedä käytetäänkö katkonkiistan esimerkissä missä määrin jatkolajittelua, mutta ainakin tukkilaatu tulee maksimoitua.
Paljon on investoitu tehdaspään lajittelulinjastoihin ja on esimerkin mukaisia puunostajia muitakin. Lajitteluun menee kasat kuin kasat ja puut pitkinä. Tavaraa tulee moneen mittaan ja laatulajitellusta alempiarvoisesta puusta myös. Että se on vähän makuasia, mistä kannattaa kinata, kun niitä vaihtoehtoja on.
