Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Voihan se ennakkoraivaus olla liioittelua. Eihän vakiintuneessa jk metsässä ole ennakkoraivaus tarvetta, riittää kun raivaus tehdään korjuun jälkeen. Se voisi olla myös jaksottaisessa metsänhoidossa, jos hoitotoimet on tehty oikein. Poikkeuksen tekee siirtymävaiheen metsät, mutta niissäkin, jos kunnioitetaan puustopääomia, raivaus tarve on vähäinen. Toisaalta nykyisillä puustopääomilla pusikoituminen on ongelma. Ja voi olla, ohjeistus niiltä osin on jäänyt puolitiehen, jos takaporttina käytetään avohakkuuta ja viljelyä. Mehtäukolta korjuuvaraus heti noilla valmiuksilla!
Jopa metsäviranomaisen toimesta (metsään.fi) ohjataan metsäkuvioita järkevän kokoisiksi käsittelykuvioiksi. Siirtymävaihetta ohjataan avohakkuun kautta ja sitä se on ollut vanhan lain aikana jo vuosikymmeniä. Toimintaan liittyy ennakkoraivaus ja säästölistalla eivät ole olleet kehityskelpoiset luonnon taimistot. Vielä nyt uuden lain aikana jk kohteita, poimintahakkuita ja pienaukkoja vaaditaan ennakkoraivaamaan?
Voihan se ”reservi” olla vaikka hoidon puutteessa olevia ”rääseiköitä” tienvarsilla. Niitä on paljon ja eivät oikein kelpaa kenellekään. Eivät mahdu toteutuneiden jk metsien tilastoon. Toki kehityskelpoiset luonnon taimistot, alikasvokset, ovat merkittävä reservi nekin, mutta huonosti nekään kelpaavat kenellekään?
Voihan se olla, että on muodostunut metsänhoidon ”reservi”, metsiä, jotka eivät oikein kuulu mihinkään. On vajaatuottoisia ja on hoidon puutteessa olevia metsiä. ”Eivät ole jk metsiä ja eivät kuulu jaksottaisen metsiin”. Kovasti niitä tarjoillaan jk metsiksi? Voihan se olla, että on ollut ylimääräistä kiinnostusta metsänhoidon vapauttamisen puolesta ja metsänhoito on päässyt jossain määrin luiskahtamaan ”ylihoidon” puolelle? Tulisi kuitenkin määritellä minne nämä metsät kuuluvat ja määritellä metsänhoitoa siihen suuntaan, ettei vastaavaa tilannetta pääse syntymään. Muistaakseni Visa on suositellut luonnon taimistot ja nuoret metsät säästettäväksi ja otettavaksi hoidon piiriin Se auttaisi kovasti peitteisen metsänhoidon toteuttamisessa?
Eihän jk metsien kasvuprosentti voi olla taulukosta luettavia lukuarvoja tai päättymättömien kiertoaikojen laskenta huuhaata. On peitteisen metsänhoidon ydintä. Huonosti palkitsee myöskään kasvatusmetsien hakkaaminen liian harvoiksi. Sekin on muotia tällä hetkellä ja nähdään, mikä on tulos seuraavan kymmenvuotiskauden aikana?
Jos ei ole käsitystä jk metsänhoidosta, sitä ei sitten ole. Nykyisellä metsämies-sukupolvella sitä käsitystä ei ole (tämä keskustelu). Huonosti on ollut lain laatijallakaan, on menty klusterin ja puuhuollon ehdoilla. Jos on 200 motin metsä ja 10 motin kasvu, ei sen tuottaminen ylivoimaista voi olla. Jos mennään puustopääomissa tuplat alaspäin ja päähuomio on sen taimen tuottamisessa, ollaan jo vaikeuksissa?
Aivan ja sitä puhetta riittää. Mehtäukko vääristelee esim. Kujalan puuntuottamisen ja yrittää todistella sen päättyvän umpikujaan. Niin päättyy, mutta ei Kujalan puustopääomilla. On siinä mehtäukolla ja kumppaneilla urakkaa ja todistelemista umpikujaan päättyvissä jk hakkuissa. Oikealla asialla olette ja lähinnä suositusten mukaisista hakkuista (harsinnasta) on kysymys. Ei myöskään ole mahdollista rinnastaa (yhdenvertaistaa) luonnon taimistoja ja viljelemällä tuotettuja taimistoja. Eri rytmissä menevät ja eri käskynhaltijasta on kysymys?
