Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Laskin kokonaislukuja prosentteina yhdestä puukaupasta. Oli tukkileimikosta, jossa tukkiprosentti oli 55 %. Vähennyskelpoinen ja nyt verotukseen tuleva korjuun lasku on 29 % puutilistä. Sen lisäksi tulee korjuun alvi 24 % ja sen palautus vähennyksenä puualveista.
Tämä siksi ja vähän siitäkin, mistä syystä tätä keskustelua käydään. Perinteisessä pystykaupassa yhtiö pidättää omassa kirjapidossaan korjuun laskun, eli korjuun kustannukset vähennyksenä omassa kirjanpidossaan ja myös korjuun alvin, jonka senkin yhtiö pidättää ja vähentää omassa kirjanpidossaan.
LV mukaan. (Isännättömän rahan tuhlaus puunkorjuussa 28.3.2017, sivu 2(7)): ”Pystykaupoissa puunmyyjät menettävät myös korjuukustannuksista maksetun ALV:n palautuksen. Metsäyhtiö maksaa ALV:n puunmyyjältä pidätetyllä rahalla ja vero palautetaan yhtiölle, vaikka ALV:n todellinen maksaja on puunmyyjä”.
Metsäteollisuuden omankin ilmoituksen mukaan korjuun kustannukset ovat yli puolet puunhinnasta, että todella merkittävästä vähennysoikeudesta on kysymys.
Mm: Ei tässä ole ideasta vaan tavasta toimia. Kysymys ei myöskään ole kilpailuttamisesta, siinä mielessä mitä tarkoitat. On enemmänkin yhteistoiminnasta puuta ostavan yhtiön kanssa, jolle järjestely sopii. Ei vaikuta yhtiön normaaliin toimintaan, vaan osoittaa yhtiön ja urakoitsijan valmiudesta toimia toisin. Sitä valmiutta on kyllä laajemminkin.
Aj: Ei se ole, että saa maksaa korjuun, vaan maksaa korjuun.
Mikä kiire se tuli?
Jees ei ole huomannut, ei myöskään moni muu ole huomannut, että maksaa jokaisesta pystykaupasta korjuun kustannukset.
Mehtäukko on oikeassa siinä, että: ”Klusterin korjuu ja kuljetus on tuossa nolla”. Tulee metsänomistajalle yhtiön yhteistoiminnan kautta, mutta eihän se sitä tarkoita, että olisi klusterilta pois.
AJ: Ei ole keksitty uutta kauppatapaa. Puukauppa on ollut vapaata tähänkin asti, sitä vaan on rajoitettu erilaisilla uskomuksilla kuten: ”Puunkorjuu on puunjalostusta ja metsänomistaja ei ole asianomainen puun pystykaupassa”. Näillähän ei ole mitään lainvoimaa, jota pitäisi noudattaa. On kuitenkin noudatettu ja metsänomistaja on saatu ulkopuoleiseksi puunkorjuussa. Tällä on merkitystä mm. sen suhteen, että voimasuhteet korjuussa ovat 90% pysty, vastaan 10% hankinta.
Totta kai myyjä maksaa käyttämistään palveluista laskut, ei se maksu tule mistään loppukäyttäjältä. Ja mitä tulee tuohon hankintatyön verovapauteen, onhan se erään lainen täky sekin, jolla ei juurikaan ole mitään merkitystä. Erään lainen uskomus on sekin, tottahan se on vähennyskelpoinen verosta, ei kuitenkaan ole oikeutettu vieraspalveluille ja kun niitä varsinaisia oikeutettuja hankintahakkaajia ei juurikaan enää ole, sen merkitys alkaa olla nolla.
Sen sijaan vähennysoikeus pystykaupassa on merkittävä, myös volyymin osalta. Korjuu laskulle ja korjuun saa vähennyksenä verotukseen ja korjuun alvin palautuksena puualveista myös. En lämpene pystykaupan pimeille perinnöille.
Jos tätä peilataan hankintahakkuisiin, vieraspalveluina on sama, mutta kannattaako pienellä veroetuudella perinteistä hankintahakkuuta kituuttaa, kun sillä verovapaudella ei juurikaan ole mitään merkitystä.
Siis mieluummin pystykauppaa laskulle, saa merkittävän veroetuuden ja muut edut siihen päälle. Vielä parempi, jos on mahdollisuus toimia omalla kalustolla, pääsee tienaamaan isoista rahoista ja omalla työllään. Tarkoittaa omista rahoistaan.
(Kysymys oli hankintatyöstä ei hankintalisästä, on korjattu tekstiin.)
Jees: Olen pitänyt, että puukauppa on osapuolten välinen sopimus ja sitä tehdään sen mukaan mikä osapuolille ja verottajalle sopii. Ei ole myöskään pakkoa olemassa kilpailuttaa urakoitsijoita tai puuta. Sen mukaan teen puukauppaa, mutta vältän tekemästä perinteistä pystykauppaa. Jos ei saa korjuuta laskulle, kauppa raukeaa tai menee hankinnalla, tai esim. Mhy:n korjuupalvelun kautta. Mieluummin kuitenkin teen pystykauppaa ja maksan urakoitsijalle ja maksan enemmän kuin sopimusurakoinnista.
On puunostajia, joille järjestely sopii ja ovat halukkaita yhteistoimintaan. Kysymys on myös ostajan edusta. Saavat parempia leimikoita ja urakoitsijat töitä.
Tästä saa itse kukin tehdä omat johto päätöksensä. Jos vaihtoehtona on otanko rahat, vai enkö ota, otan tietenkin rahat.
Ei ole mitään pakkoa tehdä vain tietyn laista puukauppaa. Metsänomistajien osuus korjuussa (hankinta) on jotain 10-15 % luokkaa ja mitä se sitten on pystykaupassa o % ? Eihän tästä suunnasta voi olla epäselvää.
Jees on oikeassa siinä, että huippuluokan juristit ovat aikoinaan kartoittaneet pystykauppaa kilpailu- ja kuluttajavirastossa…. ja saaneet aikaiseksi nahkapäätöksen. Samaan tapaan kuin katkontakiistassa, jossa asiapapereita ei luovutettu. Kuluttajavirastossa tehtiin ”hallinnollinen nahkapäätös”, jolla pystykauppaa koskeva kantelu mitätöitiin. Päätöstä ei annettu virallisena päätöksenä, jolloin myöskään valitusoikeutta oikeusistuimille ei jäänyt. ”Päätöstä” on kuitenkin noudatettu käytännössä, ikään kuin voimassa olevana päätöksenä, jota se ei kuitenkaan ole. (Viittaan: Isännättömän rahan tuhlaus puunkorjuussa. 28.3.2017, sivu 3(7). LV)
Mm: Se omilla puilla korjuun maksaminen ei todellakaan ole jovainin idea, vaan on yleinen käytäntö pystykaupassa. Ei liiku miljoonia, vaan on miljardiluokan bisnes. Näitä rahoja ei maksa ostaja, niin kuin väität, vaan metsänomistajat maksavat korjuun palveluja vastaan. Ostaja maksaa kyllä urakoitsijalle, mutta metsänomistajan rahalla.
Eli trollaus jatkuu ja pyörää ei ole keksitty uudelleen. Onhan tämä todellakin miljardi luokan bisnes, johon metsänomistajalla ei juurikaan ole sanomista.
Mm: Näin se menee, paljon on kirjoitettu ja paljon on trollattu. Jätkä esim. ei ota huomioon sitä, että peritään puunhinnasta ja tarjoaa loppukäyttäjää. Samaa tekee Jees ja trollaa tuossa ihan tosissaan. Pystykaupassa se ei vaan mene niin.
Tuo korjuun kilpailuttaminen on aika voimakas sana. Kaupan yhteydessä on riittänyt, että sovitaan laskulle, sovitaan hinta ja sovitaan muut korjuuseen liittyvät asiat.
Timpalta hyvä lähtökohta myös jatkuvalle kasvatukselle. Nyt kun ollaan pääsemässä ahtaista tukinnan rajoista jaksollisen ja jatkuvan kasvatuksen välillä. Vaihtoehdoista metsähoidossa löytyy ja ainakin minun mielestäni jatkuva kasvatus sopii hyvin jaksolliseen metsään. Sopii myös päin vastoin. Sopivat myös samaan metsään, samoja elementtejä on molemmissa. Kysymys on enemmänkin lähtökohdista, minkä laista metsänhoitoa haluaa toteuttaa.
On maksaja ja on sopimusosapuoli. Mikä sopimus se sellainen on, joka tehdään yhtiön ja urakoitsijan välillä ja maksaja eli puunmyyjä pidetään kolmantena osapuolena, jolle asiapapereita ei saa luovuttaa ja jos luovutetaan, siihen ainakin pitää lupa kysyä.
Näinhän se menee pystykauppa tällä hetkellä. Vaikka puunmyyjä on asianosainen ja maksaja, pidetään häntä ulkopuolisena ja kolmantena osapuolena.
Tiedetään tasan tarkkaan pystykaupassa pyynmyyjän rooli kustannusten maksajana, korjuu laskulle ja sillä asia on ratkaistu. Näin on myös toimittu ja tullaan toimimaan.
Mm: Oikeastaan tähän korjuu kysymykseen saisi asioista perillä olevat vastata. Sitä on jo väännetty. Ilmeisesti tarvitaan oikeuden tai kilpailu ja kuluttajaviraston päätös. Siihen täällä on jo viitattu. Korjuuasiakirjat kiinnostavat puunmyyjää, koska puunmyyjä on korjuun kustannusten maksaja ja on myös sopimusosapuoli puukaupassa. Eihän se niin voi mennä, että maksamastaan palvelusta puunmyyjä ei saa edes asiapapereita.
