Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Ei jatkoon valitettavasti, turhaa pelottelua palstalla peitteisen metsän kasvattamisen osalta. Toimii jossain muussa tarkoituksessa, mutta ei ainakaan männikön uudistamisen tai myytävän puuston kasvattamisen osalta. Ei toimi, jos heikkolahjaiset alle jääneet valitaan jatkoon.
Huonosti toimii myös männyn uudistamisen osalta, siitä pitää huolen sorkkaeläimet ym. tuholaiset. Sanoisin, että toimii paremmin luontaisesti tai kylväen. Jostain syystä luontaisesti uudistettu taimikko ei kelpaa, on paremmin turvassa tuholaisilta.
Mitä pidetään sitten jatkuvan kasvatuksen ryöstöviljelynä? Olen pitänyt jatkuvaa kasvatusta valtapuuston kasvattamisena, joka aika ajoin uudistuu tai uudistetaan avovaiheen kautta.
On yleistä näilläkin palstoilla, että jatkuvaa kasvatusta pidetään jonkinlaisena metsän näivettämisenä kasvattamisena.
Sitähän se onkin, jos toimitaan niin kuin täällä kerrotaan. Eihän peitteisen metsän kasvatus ole kituvan alikasvoksen kasvattamista tai alle jääneen välipuuston, kylkiäisten kasvattamista. On valtapuuston kasvattamista jatkuvassa, siinä kuin jaksottaisen metsän kasvatuskin on.
Ilmeisesti nykyisessä metsän hoidossa on tultu jo niin valmiiksi, että jo ensiharvennuksilla hakataan valtapuusto pois. En tiedä onko tämä urakan kuutioista vai Kemeran harsimisesta tukikelpoiseksi, mutta huonoa metsänhoitoa se on. Puutavarayhtiöiden ja oston korjuutiimien välillä on kyllä huomattavia eroja havaittavissa tällaisessa toiminnassa.
Jos peitteistä metsänkasvatusta ei pidetä suotavana varsinaisilla metsämailla, mikä siitä tekee suotavan sitten turvemailla ja rämeillä. Paremmalla hiilen sidonnalla perustellaan, mutta tuskin kuitenkaan paremmilla olosuhteilla.
Siemenpuuhakkuuta olen käyttänyt, mutta en kuitenkaan lähtisi muokkaamaan rämeillä. Korkeintaan pinnan rikkomista laikuttamalla tai muulla tavalla.
Korjuuolosuhteet ovat heikommat ja ovat muuttuneet heikommiksi kaikkialla, niin myös rämeillä ja turvemailla. Ainakaan jatkuva korjuu turvemailla ei tunnu perustellulta. Onnistuu talvella parhaimman kantavuuden aikana ja onhan toki telavarusteisia ja muuta kalustoa, mutta onhan olosuhteet otettava huomioon. Sitä puoltaa myös alempi metsän tuotto, että kannattaako mennä viljelyyn ja maan muokkaukseen. Tulee kauheaa jälkeä ja kustannuksia. Luontaiset vaihtoehdot tuntuisivat paremmilta, olivatpa sitten jatkuvaa tai jaksottaista.
Onhan tuo metsien suojelu viety aika pitkälle. Perustetaan suojelualueita ilman ylärajaa ja sen lisäksi rajoitetaan metsien hakkuita. Suojellaan vesiä liialliselta kuormitukselta ja ilmaa, metsiä liiallisilta hakkuilta. Ei pidä ihmetellä jos kuppi alkaa kääntymään. Vaihtoehtona on huonoja vaihtoehtoja, paistatella ”mediajulkisuudessa”, tai kuvitella, että menestystä saavutetaan faktoja kieltämällä? Mieluummin tulta päin ja kissa pöydälle.
Tottahan puuhuolto on alansa huippua ja on syytä sellaisena myös pitää. Puuntuottajaa ei kuitenkaan auta jos mielipidekisa on hävitty. Taloudellisesti ja muuten sillä, kuppa käy sieltä toisesta päästä’.
Siitä on lähdettävä, etteivät Ay-liike ja ns. luontoväki pääse kuseksimaan liikaa kintuilleen. Eihän teollisuus ja menestyvä metsänhoito sillä korjaudu, että toimintaa aletaan rajoittamaan. Normien täyttymisestä on lähdettävä ja siitä, ettei niitäkään rahoja käytetä muuhun kuten palkkaetuuksien täyttymiseen.
Mistähän muustakaan oli kysymys kuin teollisuuden prosessivesistä. Annetaan tilaa ”Saimaan norpalle” ja toisaalta Helsingin juomavesille. Annetaan tilaa myös EU:n ympäristölainsäädännölle. Ainakin lehtitietojen mukaan kysymys oli normin ennakkotapauksesta ja myös mahdollisuudesta hakea muutosta EU-tuomioistuimelta.
Tuskin tulevatkaan tehdashankkeet uuden tulkinnan ympäristöarvioinneilta välttyvät. Kysymys on mitä suurimmassa määrin ympäristöteosta, jonka jälkeen Suomalaiset ovat vahvoilla tehdashankkeissaan.
Olipa Jätkän paperimiesten ”hirmutuloista”, tai Tolopaisen 90 % työvoimakustannuksista, tai Kurjen metsäjalosteen palkkakustannuksista.
Tuo Kurjen 8 % pitää hyvinkin paikkansa, sillä metsäjalosteen kustannukset aina tehdashintaan asti peritään puunmyyjältä eli peritään puunhinnasta ja on pahassa ristiriidassa väitettyjen ”korkeiden palkkakustannusten vuoksi”. Näyttää olevan varaa ja on jopa varaa ylläpitää järjestelmään sisältyvää virheperintää.
Johtopäätös on, palkkoja on alennettava, koska metsäjalosteen kustannusten ”kompensaatio” puunmyyjiltä, sekään ei tunnu riittävän palauttamaan kilpailukykyä. Eli mikään ei tunnu riittävän, kikyllä pyrittiin parantamaan palkkakilpailukykyä ja siinä myös onnistuttiin. Nyt ollaan purkamassa Kikyä, mutta uskoisin että joudutaan vielä palaamaan.
Ei metsien omistus ole kaupungistunut vielä. Metsät ovat edelleen maaseudulla ja niin ovat metsänomistajatkin. Metsiä tuleekin kehittää maaseutulähtökohdista käsin, siitä saavat puustia myös kaupunkilaismetsänomistajat. Ei metsänomistaminen tarkoita vielä sitä, että metsäomaisuus olisi siirtymässä kaupunkilaisille tai yhteisöille, mitä sitten ovatkin. Vaan metsät ovat edelleen maaseudun hallussa, jos vaikka uhkat ja paineet laajempaankin omistaja vaihdokseen ovat olemassa. Poliittinen ohjaus myös siitä syystä on paikallaan, eli kehittää metsätaloutta maaseudun ja metsänomistajan lähtökohdista käsin, ettei metsänomistus ja siihen kuuluvat työt valu metsänomistajan ulottumattomiin.
