Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
En usko ollenkaan maalta muuttoon, suunta voi olla myös päinvastainen. Maaseutu elinvoimaiseksi, sen eteen kannattaa tehdä töitä. Etätyömahdollisuus, asumisympäristö, vapaa-ajan vietto, liikenneyhteydet jne. palvelevat maaseutua. Niillä ei ratkaista maaseudun tulevaisuutta, suunta on kuitenkin oikea. Tarvitaan myös työpaikkoja ja yritystoimintaa maaseudulle. Oliko tuossa jossain selvitys, jonka mukaan 80 % työpaikoista on maaseudulla ja 80 % ihmisistä on kaupungeissa.
Mitä tulee metsätalouteen, näkisin mieluummin niin päin, että metsänomistajat voisivat asua maaseudulla, missä metsätkin ovat ja että voisivat saada osan metsätalouden töistä ja tuotoista haltuunsa. Päin vastoin kuin tällä hetkellä, jossa suuntaus on kaupunkeihin ja etämetsän omistamiseen. Eittämättä sivuelinkeinoksi ja metsätalouden tuottojen osalta jääminen marginaaliseen osuuteen.
Toivottavasti puolivuosisatainen taitekohta maalta muutolle on päättymässä. Alkoi 60-70 luvulla maasta muuttona ja on jatkunut tähän päivään asti. Kuuluu elinkeinorakenteen muutoksiin, mutta saavuttaa myös huolestuttavat mittasuhteet.
Olen pitänyt tätä poliittisena oikeutta työhön järjestelynä, jossa teollisuus ja metsässä tehtävät työt on ohjattu ja ohjataan metsänomistajien ulottumattomiin. Näin metsätaloutta elinkeinorakenteena ohjataan ja nähdään sitten myös traumaattisina muutoksina yhteiskunnassa.
Voihan se olla rahasta ja rahastamisesta ja ettei vaan metsänomistajia pidetä usein heikkolahjaisina.? Metsänomistajilla ei ainakaan ole toimivaa edunvalvontaa, kaikki ovat palvelun tarjoajia, niin omat kuin kilpailijat. Katso sitten mihin leiriin kuulut. Ainoa sama leiri johon kuulut, taitaa olla palvelujen maksajan leiri.
Onhan sitä siinäkin, saa olla osallisena klusterissa ja maksaa, mutta metsänomistajan etu ei siinä toteudu. Taitaa olla monen muunkin ongelma, ei vaan Tarjan. Tottahan palvelun tarjoajat mainostavat omaansa, mutta siinä se sitten tuppaa olemaan, jokin roti saisi tässäkin olla. Kaikki eivät tule toimeen omillaan ja villissä markkinassa tulee yllätyksiä. Voi ajatella niinkin, että metsänomistajat ottaisivat kopin isosta rahasta ja voisivat kehittää toimintaansa, että edes jossain määrin edunvalvonta toteutuisi.
Se on vähän kuin metsänhoito ajateltuna niin valmiiksi, että jättöpuita on jätettävä, mutta ne ei saa tuottaa siementä. Vaaditaan jätettäväksi muussa tarkoituksessa, mutta jos tuottaisivat siementä, pelastaisivat nekin jotain. Eihän puun siemen lennä laajoille avohakkuualueille, kun niitä siementäviä puita/metsää ei ole lähi tienoollakaan.
Jos viitseliäisyyttä riittää, puun siementä voi tuottaa pienellä vaivalla ja ilman näkyviä kustannuksia myös itse. Tälläkin hetkellä on kuusessa hyvä käpyvuosi, joka toistuu aika harvoin, n. 10 vuoden välein. Kannattaa hyödyntää, kerätä käpyjä ja karistaa, kun muistaa kuivauslämpötilan, kuusella ei yli 25 asteen ja männyllä ei yli 40 asteen. Ettei valkuaiset hajoa ja itävyys ala kärsimään. En väitä, että hajakylvönä hangelle keväällä, mutta sitäkin on kokeiltu.
Välivuotta pidetään, ei niinkään puunhinnan johdosta, on muitakin tapoja kurkistaa kirstun pohjalle. Ei niinkään toimia huppu päässä ja kaadattaa metsät kesken kasvuisina tai maksaa siitä kaatamisesta maltaita. Näinkin yksinkertaisessa esimerkissä, tottakai bio ja energiataloutta, mutta myös nähdä metsät arvokasvuna. Nähdä myös puunhinta puskurina, joka joustaa, mutta myös nähdä isot rahat puskurina, joka ei jousta. Ei kai tässä pitäisi olla epäselvää, mihin suuntaan kannattaa pyrkiä.
Isännättömällä rahalla tienataan pääomat metsätaloudessa. On pieni kertaus paikallaan. Isännättömällä rahalla tarkoitetaan korjuun kuljetuksen ja metsäosaston yleiskustannukset yhteensä, eli tänä päivänä puhutaan jalostamisen kustannuksista kannolta tehtaalle.
Onhan se raha liukasliikkeistä ja näkymätöntä, sillä se raha peritään pimeästi puun bruttohinnasta eli tehdashinnasta. Puun kantohinta on näiden kustannusten vähentämisen jälkeen jäljelle jäävä jäännöserä. Tästä voi jokainen päätellä miten isosta rahasta on kysymys ja paljonko puulle on jäämässä hintaa ja mikä on metsänomistajan osuus tässä paletissa.
Tästä rahasta tekee isännättömän rahan se. Kuten LV tutkimustensa perusteella toteaa: ” Puun tehdashinnat ovat siis puunmyyjien rahaa. Siitä piilotetusti tehdyt vähennykset ovat isännätöntä rahaa. Yhtiö korjaa puuta isännättömällä puunmyyjän rahalla ilman kustannusvastuuta”.
Puukaupalla keinottelu ja siihen liittyvä isännätön raha on huimaa vauhtia siirtämässä metsänomistusta pääoma valtaisten tahojen haltuun.
Siinäpä sitä on pähkäilemistä mistä se raha tulee, isännättömästä rahasta, metsätilasta tai peräti ajatus luovuttamisesta, pääomia tuottavalle taholle. Ei pidä ihmetellä, jos vanhoille ”säästöpossuille” haetaan vaihtoehtoja.
Se on tuo isännätön raha merkittävässä asemassa tällaisessa vertailussa. Tullut heittämällä hallitsemaan pääomia ja metsätalouden tuottoja. Sitä ei ainakaan myönnetä, ajatellaan että näin on hyvä, haloo?
