Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset

Mehtäukko saa aivan vapaasti kuseksia kintuilleen ja paskoa housuihinsa ja saa myös pitää oikeutensa. Tottahan Puuki on oikeassa siinä, että: ”Korjuukulujen ja alvin palautusten kanssa sekoilu ei muuta lopputulosta mitenkään”. Näinhän se on, mutta kysymys on myös siitä, että ei ole pakko hyväksyä sekoilua. Omassa toiminnassani otan aina laskulle ja pyydän tarjouksen puusta ja korjuusta eriteltynä. Tarkoittaa myös sitä, että jos pystykaupassa korjuuta ei hyväksytä laskulle, kauppa jää tekemättä. En ole väittänytkään, että isoissa yhtiöissä menettelyä hyväksytään, mutta on puunostajia jotka sen hyväksyvät. Puun lähtöhintahan on sama ja periaatteessa on sama, käydäänkö pystykauppaa vai hankintakauppaa. Oleellista on se, että lähtökohdat puukaupalle ovat samat eli yhtäläiset.

Onhan tämä jommoista sekoilua ja keinottelua. Todetaan, että omistusoikeus ja vähennysoikeus siirtyy ostajalle katkottaessa. Tottahan siirtyy ja paljon muutakin siirtyy, kuten puunmyyjän puilla käytävä kauppa. Tai todetaan, että yhtiö saa katkonnan rahat tuotteiden myynnistä. Tottahan yhtiö saa ne rahat tuotteiden myynnistä, mutta katkonnan jälkeiset rahat. Tällä kohtaa uskotellaan harhauttamaan toista, onhan katkonnan rahat jo kertaalleen vähennetty puunmyyjältä, jos vaikka hyvitetäänkin sitten katohinnassa….  Nämä ovat tyypillisiä sossujen sääntöjä, säännöksiä joita harrastavat muussakin ”yhteistoiminnassa” yhteiskunnassa.

Puuki: Olisihan tuo hyvä saada selvyys pystykaupan korjuun kustannusten perinnästä. Ei kuitenkaan verotuksellisena tai laskennallisena tuloksena, vaan puunmyyjän ostopalvelusta ja siihen kuuluvasta vähennysoikeudesta.

Hyvin on puu kelvannut ihan kahden välisillä sopimuksilla. Ei sitä ole vaihtoehtoisen tarjouksen pyytäminen millään tavalla rajoittanut. Täällä palstalla vaan pelotellaan kaikenlaisilla kielteisillä näkemyksillä. Tuntuu muutosvastarinta ja nykyisen säilyttäminen menevän muun edelle. Hyvää hintaa on pystykaupastakin saatu ja käypää hintaa korjuusta. Puukauppa on näkyvää ja verotus on kohdillaan. Vähennykset korjuun ja korjuun alveista on saatu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että mentäisiin perinteistä, vaan aina on pyrittävä eteen päin.

Tolopainen: Rikkuteita on aina olemassa ja mitään yhteistä rintamaa ei ole olemassa. Ei sitä ole puunmyyjä puolellakaan. On turha kuvitella että tämä olisi tässä. Jos puunostajapuolen kartelli sulkee puunmyyjäpuolen etuudet, niin kuin tekee, se ei ole hyväksyttävää. Siihen on syytä hakea muutosta ja toisaalta rintamat ovat murrettavissa toimimalla toisin. Se myös kannattaa.

Toteat: ”Yksittäinen metsänomistaja ei niitä yhtiöitä halvemmalla tehtaalle saa toimitettua, jos yleensä saisi ollenkaan”. Eihän tästä ole edes kysymys. Kyllä ne puut tehtaalle toimittaa toimiva logistiikka ja eihän siitä ole kysymys, vaan pystykaupan avaamisesta.

Tottahan puunostaja haluaa pitää etuudet itsellään, siihen vaan ei ole pakko suostua. En olisi yllättynyt, jos kilpailuviranomaiselle muodostuisi tarve puuttua tähän asiaan.

Remie: ”Puun ostaja estää hinnoittelullaan tuon puurojektin pilkkomisen kätkeäkseen nuo hinnat jotta isännällä ei ole hinku tehdä tai teettää noita omaan piikkiin”.  Tai ”Nykyään siinä käy niin että puun kasvattaja on niiden metsäkalustojen ylläpitäjä ja puunhinta on hyvin minimaalinen maksu tuosta vuosien uurastamisesta ja varjelemisesta”. Pitää paikkansa monessakin metsässä.