Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Mehtäukko saa aivan vapaasti kuseksia kintuilleen ja paskoa housuihinsa ja saa myös pitää oikeutensa. Tottahan Puuki on oikeassa siinä, että: ”Korjuukulujen ja alvin palautusten kanssa sekoilu ei muuta lopputulosta mitenkään”. Näinhän se on, mutta kysymys on myös siitä, että ei ole pakko hyväksyä sekoilua. Omassa toiminnassani otan aina laskulle ja pyydän tarjouksen puusta ja korjuusta eriteltynä. Tarkoittaa myös sitä, että jos pystykaupassa korjuuta ei hyväksytä laskulle, kauppa jää tekemättä. En ole väittänytkään, että isoissa yhtiöissä menettelyä hyväksytään, mutta on puunostajia jotka sen hyväksyvät. Puun lähtöhintahan on sama ja periaatteessa on sama, käydäänkö pystykauppaa vai hankintakauppaa. Oleellista on se, että lähtökohdat puukaupalle ovat samat eli yhtäläiset.
Onhan tämä jommoista sekoilua ja keinottelua. Todetaan, että omistusoikeus ja vähennysoikeus siirtyy ostajalle katkottaessa. Tottahan siirtyy ja paljon muutakin siirtyy, kuten puunmyyjän puilla käytävä kauppa. Tai todetaan, että yhtiö saa katkonnan rahat tuotteiden myynnistä. Tottahan yhtiö saa ne rahat tuotteiden myynnistä, mutta katkonnan jälkeiset rahat. Tällä kohtaa uskotellaan harhauttamaan toista, onhan katkonnan rahat jo kertaalleen vähennetty puunmyyjältä, jos vaikka hyvitetäänkin sitten katohinnassa…. Nämä ovat tyypillisiä sossujen sääntöjä, säännöksiä joita harrastavat muussakin ”yhteistoiminnassa” yhteiskunnassa.
Valitusaika mittausasiakirjan saamisesta on kaksi viikkoa. Tuskin kannatta luovuttaa sitä ennen tai sitten yhteisestä toteamuksesta.
Puuki: Olisihan tuo hyvä saada selvyys pystykaupan korjuun kustannusten perinnästä. Ei kuitenkaan verotuksellisena tai laskennallisena tuloksena, vaan puunmyyjän ostopalvelusta ja siihen kuuluvasta vähennysoikeudesta.
Täällä ns. metsäasiantuntijat kuseksivat omille kintuilleen ja paskovat omiin housuihinsa. Se tuntuu tuntuvan oikein miellyttävälle.
Hyvin on puu kelvannut ihan kahden välisillä sopimuksilla. Ei sitä ole vaihtoehtoisen tarjouksen pyytäminen millään tavalla rajoittanut. Täällä palstalla vaan pelotellaan kaikenlaisilla kielteisillä näkemyksillä. Tuntuu muutosvastarinta ja nykyisen säilyttäminen menevän muun edelle. Hyvää hintaa on pystykaupastakin saatu ja käypää hintaa korjuusta. Puukauppa on näkyvää ja verotus on kohdillaan. Vähennykset korjuun ja korjuun alveista on saatu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että mentäisiin perinteistä, vaan aina on pyrittävä eteen päin.
Mitähän mehtäukko noilla tyhjän päiväisillä heitoillaan kuvittelee saavuttavansa tai Tolopainen muotoseikoillaan?
Tolopainen: Rikkuteita on aina olemassa ja mitään yhteistä rintamaa ei ole olemassa. Ei sitä ole puunmyyjä puolellakaan. On turha kuvitella että tämä olisi tässä. Jos puunostajapuolen kartelli sulkee puunmyyjäpuolen etuudet, niin kuin tekee, se ei ole hyväksyttävää. Siihen on syytä hakea muutosta ja toisaalta rintamat ovat murrettavissa toimimalla toisin. Se myös kannattaa.
Toteat: ”Yksittäinen metsänomistaja ei niitä yhtiöitä halvemmalla tehtaalle saa toimitettua, jos yleensä saisi ollenkaan”. Eihän tästä ole edes kysymys. Kyllä ne puut tehtaalle toimittaa toimiva logistiikka ja eihän siitä ole kysymys, vaan pystykaupan avaamisesta.
Tottahan puunostaja haluaa pitää etuudet itsellään, siihen vaan ei ole pakko suostua. En olisi yllättynyt, jos kilpailuviranomaiselle muodostuisi tarve puuttua tähän asiaan.
Tolopainen: Tottahan pystykauppa on loistava tapa hoitaa puukauppaa palveluineen päivineen, siihen se on tarkoitettukin. Mutta kaikki puunmyyjät eivät ole samoista lähtökohdista. Eikä pystykaupassa ole ehtoa että on toimittava samalla tavalla. Pystykaupan voi riitauttaa ja pyytää tarjous vaihtoehtoisena, jolloin saadaan pystykaupan pimeä puoli avattua ja edut käyttöön. Itse en ainakaan suostu maksamaan palveluista joita ei ole yksilöity.
Remie: ”Puun ostaja estää hinnoittelullaan tuon puurojektin pilkkomisen kätkeäkseen nuo hinnat jotta isännällä ei ole hinku tehdä tai teettää noita omaan piikkiin”. Tai ”Nykyään siinä käy niin että puun kasvattaja on niiden metsäkalustojen ylläpitäjä ja puunhinta on hyvin minimaalinen maksu tuosta vuosien uurastamisesta ja varjelemisesta”. Pitää paikkansa monessakin metsässä.
Tolopainen: Asioita voi hoitaa myös toisin, tuleekin monessa yhtiössä käytyä töissä. Teen pystykauppaa, siitä ei kuitenkaan makseta palkkaa. En käytä myöskään palveluja. Otankin palvelut laskulle, näinkin voi ajatella. Saan palvelun käyttööni ja siitä vastineena myyn puuta ja saan puusta korvauksen, jota sanotaan kantohinnaksi + alvi, ilman mitään ylimääräisiä kylkiäisiä.