Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Remie: Ei se ketju siitään miksikään hajoa tai muutu, jos puunmyyjä eli metsänomistaja otetaan toimintaan mukaan. Sanoisin että vahvistuu entisestään.
Eihän pysty ja hankintakaupan eroa eli hankintalisää ole tarkoitettu korvamaan korjuun kustannuksia. Hankintalisä on maksettu lisä, joka pitää sisällään aivan muuta kuten tulonsiirtoja ja kertoo enemmänkin polkumyynnistä.
Hankintalisä myös voidaan avata vaihtoehtoisella tarjouksella.
Toivottavasti voisin olla Jätkän kanssa samaa mieltä siitä, että firma ei maksa enempää puunmyyjälle kuin kantohinnan.
Jätkä! Onhan sillä isokin merkitys, koska puunmyyjä maksaa tai oikeastaan puun myyjältä peritään korjuun kustannus. Tiedän että olet tässä asiassa erimieltä, olet ilmaispalvelun kannalla, eli loppukäyttäjä maksaa. Mieluummin kantohintaan olet lisäämässä kuluja, että saadaan kantohinta houkuttelevaksi ja kustannuksia puunmyyjän ”maksettavaksi”. Kun vaihtoehto on vähentää, ottaa korjuun kustannusten perintä huomioon. Korjuun kustannukset on jo vähennetty kantohinnasta, vähennys tehdään tehdashinnasta.
Pyydän pystykaupassakin korjuun laskulle, että saadaan korjuu julkiseksi. Niistä muista eduista edellä on jo väännettykin.
On puunostajia joille sopii, antavat tarjouksen vaihtoehtoisena, jolla perusteella saa valita. Tarjouksessa puut ja korjuu on eriteltynä ja hinnoiteltuna. Saa valita korjuun joko yhtiön korjuuna tai omana ja korjuun saa aina laskulle pystykaupassakin. Minusta tässä on se ulkopuolinen toimija eli puun myyjä mukana ja saa hoitaa kuuluvat etuutensa.
Gla: On aika paljonkin eri asiasta yritetty keskustella, mutta näyttää se joskus menevän samoille urillekin. Jos vaikka tällä perusteella: ”….tienvarsikaupasta, mutta toimitusketju olisi pystykaupan tavoin ostajan näpeissä”.
Puunostaja voisi kyllä toimia näin, mutta sitä rajoittaa juuri tämä kysymys. Ei hyväksy ulkopuolisia toimijoita. Itsekin hyvinkin ulkopuolisena toimijana, toimin kuitenkin sen puolesta, että saan korjuun laskulle ja pystykaupassakin puun ja korjuun hinnan eriteltynä. Näinkin yksinkertainen toiminnan muutos katkaisee aika tehokkaasti huhut selittelyiltä ja auttaa laskeutumaan tähän maailmaan.
On pidettävä paikkansa pitämättömänä, jos väitetään: Isännättömään rahaan pääsee kiinni vain sijoittamalla teollisuuden osakkeisiin tai puulla on vain jalostusarvonsa.
Remie: Aivan, saadaan kantohinta (pystyhinta) kuulostamaan paljon arvoansa korkeammalta ja houkuttelevalta tehdä pystykauppaa. Näin toimitaan, mutta ei huomata sitä, että siihen kantohintaan on ympätty niitä kuluja (korjuu), jotka eivät sinne kuulu ja niistä joutuu maksamaan vielä veroa. Kysymys on puunmyyjälle kuuluvasta vähennyksestä. Eihän niitä voi lisätä sinne kantohintaan. Menee niin kuin Remie tuossa osoittaa pystykaupasta: ”Paha vähentää mitään kun kuluja ei myyjälle synny kun maksaja vähentää nuo kulut eli ostaja”. Olen tuolla aikaisemmin yrittänyt osoittaa, että kantohinta on korjuun kustannuksien verran todellista arvoansa korkeampi ja että siellä se isännätön raha myös kummittelee.
Remie: Onhan tämä aika kiusallista. Pystykaupassa kantohinta on jäännöserä sen jälkeen, kun tehdashinnasta on vähennetty kuljetuksen ja korjuun kustannukset. Sen sijaan kantohinnassa ei makseta mitään korjuun ja kuljetuksen ym. kustannuksia. Se mitä maksetaan on puunhinta ja alvi. Eli ei ole mitään ilmaispalveluja niin kuin väitetään. Aina ovat kustannukset perineet ja aina olen korjuusta maksanut pystykaupoissakin. Pyydänkin ne maksettavaksi laskulla.
Vastaan Visakallolle, en kuitenkaan euroissa tai prosenteissa. Omassa toiminnassani menee mututuntumalla ja en kustannuslaskennasta mitään ymmärräkään.
Tarjous on vaihtoehtoinen, ostaja tarjoaa puusta ja tarjoaa korjuusta, saa valita. Ottaako korjuun palvelun ostajalta vai järjestääkö itse. Puunhinta on sama, samoin korjuunhinta, mitään merkittävää vaihtelua korjuun hinnassa ei ole. Korjuun saa laskulle, saa katkonnan ja saa motomitan, mittalistat ja tehdasmittalistat, kuitu menee motomitalla jne. Ostopalvelu on pystyä ja oma hankintaa, näinhän se menee. Kauppatavat voisi yhdistää, mutta on ilmeisesti erilaisia kysymyksiä, jotka pitävät ne vielä erillään?
Mitä tästä sitten hyötyy tai nettoaa, en lähde sitä yksilöimään. Voi jokainen omasta puolestaan ja lähtö kohdistaan katsoa mitä tekee ja miten menettelee. Vaihtoehdoista löytyy ja se on hyvä asia. Eivät kuitenkaan ole vielä yleisesti käytettävissä, siitä voi jokainen omasta puolestaan kertoa.
Totta, tappio on käyttökelpoista verotuksessa, mutta tuskin sillä edellä kerrottua voit tarkoittaa. Kysymys on selvistä eduista ja sekin, mistä tuossa edellä on väännetty. Vähennysoikeus on merkittävä etuus puun myyjälle. Paljonko korjuun lasku tuottaa vähennyksenä verotuksessa? Korjuun alvi tuhannen motin savotassa tuottaa jo useita tuhansia euroja. Tämä vain siksi, että muuten ovat jäämässä puun ostajan vähennettäväksi.
Näin se menee tähän asti, ei siihen kuitupuunkasvattajakaan tuonut uutta. Tottahan palvelun tuottaja saa kulut vähentää, mutta pystykaupassa palvelun tuottaja ei ole palvelun maksaja. Maksaja on puunmyyjä ja hänelle pitäisi kuulua kulut vähentää.
Siitä olen pitänyt kiinni ja omassa toiminnassani puukaupassa sovitaan puusta ja sovitaan korjuusta. Otan korjuun laskulle ja saan sillä perusteella vähennysoikeuden, samoin korjuun alveista. En anna sitä mahdollisuutta ostajalle vähentää puukauppatilistä, jos vaikka sekin ”kuittaus” pitäisi kuulua puun myyjälle, mutta menee nyky käytännön mukaisesti puun ostajalle.
Eli tämä kuittaus, korjuun kustannus on sitä isännätöntä rahaa.
