Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Pimeillä perinnöillä saadaan jaksollinen edullisemmaksi.
Puuki: ”Tukin pystyhinta on suunnilleen sama kuin hankintahinta tien varressa”.
Ei voida verrata tällä perusteella, sillä pystyhinnasta on jo vähennetty korjuun tienvarsi kustannukset. Tässä on se oppiriita pystykaupan korjuun kustannusten maksajasta. Ettei vaan laskennassa peritä korjuun kustannusten verran toiskertaan?
Mehtäukko ja Visakallo voivat olla oikeassa, mutta perustelut ovat väärät. Ei ollut mistään puukaupan tekeleestä, vaan omista puista ja mehtäukon lanseeraamasta puukaupan arpajaisista. Sopii ilmeisesti mittaustodistuksesta, johon ei ainakaan mehtäukon omien sanojen mukaan puunmyyjällä ole mitään sanomista. Siitähän myös Remien esimerkissä oli perimmiltään kysymys. Pullon pohjastako katselet.
Tämä nyt meni epämukavuusalueelle, eikä varsinaisesti kuulu aiheeseen, mutta en koe sittenkään väärin, sillä tiedän että aiheeseen kuuluu myös pimeä puoli. En väitä että olisi maan tavasta, mutta ei voida myöskään sivuuttaa olan kohautuksella tai vaikenemalla.
Se, että niitä mittaustietoja ei ole etukäteen ja mitattuinakin voivat olla epäluotettavia, niin kuin mehtäukko viestittää, onhan näihin asioihin suhtauduttava tietyllä varovaisuudella.
Kyllä niitä sönköttäjiä riittää myös klusterin puolella. Se on puukauppa vähän kuin puutavarakauppaa, saa sekundaa. Pakko on olla myös Remien puolella, sillä puuta katoaa kuormasta. Joku metsään .fi tai ms. metsätalous-suunnitelma tai joku muu puutteellinen suunnitelma. Kapulat tuppaavat olemaan sitten siinä tai jää kolmannekseen. Onnistuu se hyvältäkin leimikolta.
On jo metsänomistajan edunvalvonnan kannalta eduksi, että tehdään tarkkoja leimikko suunnitelmia ja hoidetaan metsiä mallikelpoisesti. Sitä myös teollisuus edellyttää ja valvoo omasta puolestaan. Valvoo siitäkin huolimatta, vaikka vastuut ja etuudet eivät aina kohtaa ja mene luottamuksella. Korjuu on työsuhteessa ostajaan, korjuun kustannukset maksaa puunmyyjä ja vastuu katkonnasta ja mitasta jne. on ostajalla.
On epäjohdonmukaista ja poikkeuksellista, että puunmyyjä ei saisi valvoa omia puitaan. On ymmärrettävää sekin, jos tarjonta on huonoa ja ilmenee katteetonta edun tavoittelua. Sillä näissä asioissa ei ole varaa vetää puoleen tai toiseen, ei myöskään puolelta eikä toiselta.
Eihän leimikko suunnittelun periaatteessa pitäisi vaikuttaa, jos hinnoittelu on kohdillaan ja puutavaralajit heittävät. Jos noudatetaan kauppasopimusta ja tiedetään mistä on sovittu. Mittaus on kohdillaan ja tiedetään mitä tehdään ja tiedetään minne puut toimitetaan ja kokonaiskuutiot täsmäävät.
Usein kuitenkin markkina on aivan muuta, kummit ja kummin kaimat astuvat esiin. Tehdään puutavaralajeja joista ei ole sovittu, toimitetaan puita paikkoihin joista ei ole sovittu, kokonaiskuutiot eivät täsmää tai voi olla kolmanneksen tai puolen vajaus jne. Se on aivan turha väittää että aina menee oikein.
Ei ainakaan voida osoittaa, näin väitetään, arviot ovat arvioita, tai että puun ostajalla on oikeus katkoa miten katkotaan tai viedä puut minne viedään. Tuskin näitä poikkeamia ainakaan millään leimikkotekijöillä voida selittää.
