Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Pääomat ovat yleensä uskollisia omistajalleen ja paineista huolimatta pääoman suoja myös säilyy, mutta on myös pääomia, jotka eivät siinä ole onnistuneet. Päätösvalta omaisuuden hoidosta muodostuu jopa päin vastaseksi. Entisistä isännistä tuleekin renkejä ja entiset rengit touhuavat isäntinä.
Kovin on vähäiset ne muskelit, joilla entiset isännät voivat vielä puolustautua. Ei tämänkään keskustelun pohjalta. Tuollainen Zetori vetoinen kuvottaa jo entistä isäntääkin tai valtakirjakauppa, joka varsinaisen puukaupan ja korjuun korvikkeena ei sitä ole. Tai vedotaan katkontaan ja katkontalistoihin, saako niitä tai eikö saa tai oliko sieltä tukin latvasta niistetty tukiksi tai jatkettu pikkutukiksi.
Tiedä tätä kurmuuttamisen määrää. Eikö olisi parempi tunnustaa jotain muuta, joka olisi hyödyksi omaisuuden hoidolle ja isännyydelle.
Ainahan voidaan vedota vaikka pystykauppaan, joka on vapaassa pudotuksessa verrattuna omaisuuden suojaan, niin myös tulokehitykseen yhteiskunnassa.
Tottahan puutavaralajimenetelmät ovat perusteltuja, ei niiden vaihtamisella kuitenkaan korjata puukaupan ja korjuun puutteita, joita voivat olla avoimuuden puute ja kuin myös pimeät markkinat. Harmaatalous on selvästikin aihe johon ei haluta puuttua.
Eiköhän mene avoimuuden kautta, saada puukauppa ja korjuu läpinäkyväksi. Eihän ongelmaa edes olisi, jos metsänomistajien ja Mhy:n koneille luovutettaisiin metsäyhtiöiden käyttämät katkontamatriisit eli ne dimensiot, joita tällä hetkellä kilpailijalle Mhy:lle ei luovuteta edes katkontalistoina.
Mikä kilpailija se metsänomistaja tai Mhy on. Omia puitaan toimittavat teollisuudelle siinä kuin metsäosastotkin. Ettei vaan kilpailurikkomusta ja kartellia olla ohjaamassa väärään suuntaan.
Puukauppaa ei voida pitää parhaimmalla tahdollakaan läpinäkyvänä, tehdään kyllä luottamuksella ja yleensä yhdelle toimijalle, mutta niitä toimijoita voi sitten olla enemmänkin, se kaksikymmentä, johon tuolla viitataan. Kysymys ei ole enää avoimesta ja läpinäkyvästä puukaupasta, vaan metsänomistajan puilla käytävästä kaupasta. Ei myöskään bulkista, vaan erikoispuista ja erikoispuiden hinnasta. Vai oliko vaihtokaupasta, jota on pidetty sallittuna.
Järjestely olisi hyvä tietää, kuin sekin, että puukaupan kokonaiskuutiot eivät aina täsmää. Mennään jo toisiin ulottuvuuksiin ja kolmannes on jo merkittävä tulos käydä metsänomistajan puilla kauppaa. Kuin sekin, että väitetään arvioiden olevan arvioita tai sopimuksien olevan sopimuksia. Kuin sekin, että puut eivät myöskään voi ilmaan haihtua, vaan puut ovat jossain, sitä ei tiedetä. Maksuliikenteestä ei myöskään tiedetä. ”Läpinäkyvää” on vain puutavarayhtiön maksama puukauppatili, jonka tiimit osoittavat kaikkine tarvittavine asiapapereineen.
”Tottahan katkonnan tarkastelulle on huutava tarve”. Kauppakirjasopimukset ovat yleensä raamisopimuksia ostettavasta bulkista. Sopimuksia, joiden sisälle jää tulkinnan varaa ja tilaa erilaisille dimensioille. Sen jälkeen ei olekaan kysymys enää mistään bulkista.
Tiedä mikä vaivaa, että Mhy ei saisi toimittaa puuta esim. sahalle tehdyn sopimuksen mukaisesti ja ehdoilla. Vaaditaan jopa kilpailuttamista.
Markkinoilla on myös puunostajia, jotka ostavat puuta ihan kahden välisillä sopimuksilla ja jotka eivät pelaa dimensioilla.
Käytettiin myös nimitystä ”Ronkeli”, voi olla rajan takaa kannaksella käytetty nimitys tai sitten savolaista alkuperää. En tiedä muuta nimitystä käytetyn. Valmistettiin umpikuivasta kuusesta, joka ei lisännyt reen painoa oleellisesti. Ronkeli oli helppo siirtää parireen päälle, siinä oli irto lavetit ja reunapuissa puukairalla tehdyt tapitukset. Kuormia sidottiin köysillä tarvittaessa ja reellä ajettiin myös muuta rahtia. Käytettiin paremman reen puutteessa myös kirkko ja kylärekenä.
Metsäajossa oleellista olivat valjaiden mäkivyöt, käytettiin myös pelkkää häntävyötä. Niillä hevonen pystyi tehokkaasti pidättelemään puukuormaa. Mäkien päältä ja jyrkiltä rinteiltä, jonne parireellä ja ronkelilla ei ollut asiaa, puut ajettiin alas hännillään. Eli tukit ladottiin tukkireen pankolle, latvat ja muut puut pitkinä, sidottiin köysillä ja ei kun menoksi.
Puuki: Tottahan myös JK kannattaa uudistaa avohakkuun kautta, jos säästettävää kehityskelpoista taimistoa ei ole.
Oikeastaan on turha väitellä, mikä on jatkuvaa ja mikä jaksollista. Sopivat kyllä samaan metsään, mutta ei kuitenkaan niin, että JK:ta kannattaa lähteä perustamaan jaksolliseen metsään. JK:lla on erilainen kehityskaari ja se on hyvä tunnistaa. Jos ei sovellu jaksolliseen metsään, siitä ei hyvää seuraa. Menee pilalle hyvä jaksollinen ja JK jää toteutumatta.
Niinhän ne ”JK porukat” väittävät ja soveltavat JK:ta jaksolliseen metsään.
Vähän karrikoiden. Tottahan geneettinen perimä turvataan metsän uudistamisvaiheessa siemen huollolla ja jalostamisella, mutta siihen se sitten tuppaa jäämään. Jo nuoren metsän hoidon ja ensiharvennuksen yhteydessä valintaa ei enää kunnioiteta. On ennenaikaista tuossa vaiheessa hakata valtapuut ja suosia välipuita tai aluspuita. Vai onko tarkoitus jo tuossa vaiheessa matkia jatkuvaa kasvatusta. Sanoisin, että on ennen aikaista tuossa vaiheessa ja metsän tulevan kehityksen kannalta, kuin myös geneettisen perimän kannalta.
Sanoisin, että joskus 50-60 luvulla, ainakin puun valinnan kannalta oli paremmin. Säästettiin parasta puustoa myös jatkuvassa kasvatuksessa. Ei siihen aikaan pistetty lattiaan, niin kuin tällä hetkellä tehdään. Parasta puustoa oli vielä metsän uudistamisvaiheessa käytettävissä. Tällä hetkellä näkee jopa siemenpuuasentoja, jotka eivät koskaan ole tuottaneet siementä.
Niin paljon kuin olet puiden kanssa ollut tekemisissä, on vähän saman suuntaisia kokemuksia. Ei ainakaan männyllä rakennuspuuna kahta samanlaista runkoa löydy. On vähän kuin ihmisillä, ei kahta saman laista, mennään jo identtisiin. Miten se sitten puilla menee, napsaistaanko se kaveri siitä rinnalta pois.
Ettei vaan ole varsinaisesta aarreaitasta kysymys ja metsähoidon eteen tehtävästä työstä.
Tuskin mistään läpimurrosta on kysymys, jos kuusen juurakot todetaan kasvavan koholla, luonto voi järjestää niinkin.
Ei aikaakaan kun harsinnasta on päästy eroon ja sitä sovitetaan nyt uuteen metsänhoitoon, mutta että puuta kasvatetaan myös jakkaralla. Ei kai siinäkään mitään, jos niin on hyvä, mutta ainahan voidaan kasvatustapaa muuttaa.
