Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Jees, eihän pystypuun hintaa muissa maissa edes ole. Ei ole pystykaupan järjestelmääkään muissa maissa. On suomalaisten kehittämä ja käytännössä toteuttama järjestelmä. Eihän tehtaiden puuhuolto siitä miksikään muutu, jos kauppatapa muuttuu tai metsänomistajat tulevat mukaan puun toimittajina. Toimiva kilpailu ei myöskään nosta hintoja, vaan pitää ne markkinatasossa.
Miten on jees. Puutavarayhtiö tarjoaa puusta maksettavan hinnan ja tarjoaa myös pyydettäessä vaihtoehtoisen hinnan, jossa korjuun kustannukset ovat mukana. Mikä on aisapari tuolle puusta maksettavalle hinnalle. Eiköhän se ole se hinta, jossa puun myyjältä perityt korjuun kustannukset ovat mukana.
Ei pidä kuvitella, että puutavarayhtiö tarjoaisi korjuun ilmaispalvelun puun myyjälle ja vähentäisi sen vielä puun hinnasta. Tottahan sekin on mahdollista. Kuittaa korjuun kustannusten verran omaan käyttöönsä, menee perintään toiskertaan ja on pois puun hinnasta. Voihan se näkyä vaikka tilastokeskuksen tilastoissa (korjuun kolmannes?). Mistä näitä tietää, ainakin tuontipuun kerrotaan olevan kallista ja kotimaisen puun halpaa.
On keskusteltu myös puukaupan korruptiosta. Erään kannanoton perusteella, jo ennen tätä geissiä, Lauri Vaara otti yhteyttä metsänomistajaan ja olimme puhelin yhteydessä muutaman kerran. Hän oli huolissaan puukaupan korruptiosta ja siihen liittyvistä kysymyksistä, kuten korjuun kytkemisestä pystykauppaan, korjuun kustannusten piiloperinnästä ja siitä, että normaali kilpailu olisi palautettavissa pystykaupan lakkauttamisella. Hän kertoi myös siitä, että harvassa on metsäalan toimijat, jotka ymmärtävät tämän pimeän puolen. Pidänkin Lauri Vaaran ansiona puukaupan korruption avaamista.
Sitä pitää ihmetellä, että ei mene läpi tällä palstalla. Tottahan sekin on ymmärrettävä, että kysymys on isosta asiasta. On turha väittää, että korjuun raha tulisi jostain metsäyhtiön omista rahoista tai lopputuotteesta. Eihän se ole mahdollistakaan, olipa maksaja kumpi hyvänsä, puun hinta on joka tapauksessa korjuun kustannuksilla alennettu hinta ja on ristiriidassa lopputuotteesta perimisen kanssa.
Ei se auta tolkun metsänomistajan ajatella kuin ropotti jossain asioissa. Jätkä on ostamassa jo omia puitaan. Käänteisestä tässä on kysymys joka tapauksessa. Palvelun ostaja ja maksaja on normaalista oikeutettu etuuteen eli vähennysoikeuteen. Se, että tämä oikeus on kytketty puukauppaan, ei pitäisi sitä oikeutta mitätöidä. Mutta näyttää oikeuttavan toimimaan niin kuin toimitaan. Rakennellaan omia sääntöjä ja menettelyjä siihen päälle.
Puuki: Metsätehon tilastot ja LV:n tutkimukset eivät myöskään ole omia mielipiteitä.
Mitäs erikoista tässä puukaupassa on olevinaan. Hankintakaupassa puun ostaja maksaa ja pystykaupassa puunmyyjä maksaa. Voihan tämän ajatella ja pitääkin ajatella myös päin vastoin. Koska normaali tilanteessa palvelun maksaja on oikeutettu vähennykseen verotuksessaan, mutta miten sen järjestää, kun hankintakaupassa on hankintatyön arvoa ja on ansiotulo etuutta ja pystykaupassa metsäyhtiö toimii järjestäjänä.
Tiedä onko näitä joku suuressa viisaudessaan järjestellyt päin vastaiseksi. Ei ainakaan pienempiin etuuksiin ole tyydytty. Oiskoon aihetta muuttaa kauppatapaa paremmin tähän aikaan sopivaksi. Tuskin kuitenkaan mistään loppukäyttäjästä tai kiinan kuluttajasta kannattaa huolestua.
Puuki saa korjuun kustannukseksi kolmanneksen puun hinnasta. Mielestäni kustannus on korkeampi. En onnistunut löytämään teollisuuden (metsätehon) taulukkoa, joka joskus on ollut tai on mahdollisesti poistettu. Siinä korjuun kustannukset verrattuna puun hintaan olivat lähes puolet ja lienee tällä hetkellä puolet ellei yli. Myös LV on päässyt saman suuntaiseen tulokseen.
Se, että tämä kiinnostaa, kysymys on edelleen siitä rahasta (isännätön raha), jonka metsäyhtiö pidättää puun hinnasta, maksamiaan korjuun kustannuksia vastaan. Ja siitä, että mitä korkeampi korjuun kustannus on, sitä alempi on puun hinta. Kysymys on myös mielikuvista, joita tietyt tahot harrastavat ja saavat myös etuutta siitä itselleen.
Hankintahinnat ovat kaukana puun lähtöhinnoista, eli bruttohinnoista. Hankintalisä ei auta korvaamaan korjuun kustannuksia ja tukin osalta ei alkuunkaan. Tottahan hankintaleimikot ovat alempiarvoisia, rakenteeltaan heikompia ja eihän metsänomistajien logistiikka vastaa teollisuuden logistiikkaa, siitäkin pitää rangaista. Mutta kyllä tähän siitäkin huolimatta jää markkinarakoa (tulonsiirtoa) ostajan ja pystykaupan hyväksi.
En malta olla laittamatta tähän LV perustelua. ”Normaalisti tavaran bruttohinnat ovat tavaran tuottajan rahaa, josta tuottaja maksaa tavaroiden tuotannon ja käyttöpaikalle kuljetuksen kustannukset (vrt. viljakauppa). Puuntuotannossa tuottaja on kuitenkin eristetty puunkorjuun taloudenpidosta ja kustannusten maksamisesta. Puun ostaja, joka samanaikaisesti on korjuun urakoitsija, maksaa itse itselleen palkan vähentämällä sen puun bruttohinnasta”. ”Metsäyhtiö korjaa puuta isännättömällä puunmyyjien rahalla”.
Haba: Korjuun hintana pystykaupalle on tarjottu mm. 13 euroa tukille ja 15 euroa kuidulle. Savottamies ilmoittaakin tuossa metsätehon keskihintoja. Metsätehon taulukoista pitäisi löytyä myös korjuun kustannukset verrattuna puunhintaan. Sen mukaan on hyvinkin tuo Savottamiehen puolet. On se hinta, joka on vähennetty pystykaupan bruttohinnoista. Sen mukaan puukauppaa käydään ja puunhintataulukot ovat nettohintoja. Mikä sitten on hankintapuun osuus tässä? Korjuun hinnoitteluperusteena on kuitenkin, hankintapuusta maksetaan ja pystypuusta peritään.
Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että Jätkä perii korjuun kustannukset lopputuotteen hinnasta ja LV puun hinnasta?
Kyllähän metsätaloutta uhkaa myös kauppatapa. Teollisuuden tarvitsemasta puusta 80 % tulee yksityismetsistä ja siitä metsänomistajien toimittamien puiden osuus lienee 10 % luokkaa. Eihän se oikein satu kohdilleen, että metsänomistajat toimivat lähinnä puiden luovuttajina ja antavat työpanostaan korkeintaan hoidon osalta. Harjoittavat metsätaloutta, mutta lähinnä sivuelikeinona. Se voisi näin metsäisessä maassa olla myös pääelinkeino. Pääelinkeinoiksi ovat muodostuneet metsätaloudelle palvelujaan tuottavat elinkeinot. Siihen on mitä suuremmassa määrin vaikuttanut myös kauppatapa.
Jos vaikka näin onkin, metsänomistajilta vaaditaan vielä joustoja puunhintaan. Mitenkähän se mahtaa olla näiden joustojen osalta, kun tiedetään kauppatavan puutteellisuuksista.
Tuo edellä sanottu tarkoittaa metsien ja metsissä tehtävien töiden sosialisoimista eli kansallistamista. Näin valitettavasti vielä tänäkin päivänä.
On aivan turha ilakoida isännättömän rahan tai pystykauppaan sisältyvän korruption päättymisestä tai vakiintumisesta. On ratkaisematta edelleen. Päättyy kunnes viranomaistaholta siihen puututaan tai vastakkainasettelun osapuolet ovat siitä valmiita sopimaan.
Aikoinaan pystykaupasta on tehty kantelu kilpailu- ja kuluttajavirastoon. Siellä kantelu ”painettiin villaisella”, niin kuin tehdään täällä keskustelu pastallakin.
