Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kylvöllä myös ajankohtaa voidaan siirtää, samoin peitteisellä metsänkasvatuksella. Toimii myös heinäntorjunnan osalta, mutta toinen asia on, saako luontaiset torjuntakeinot kannatusta. Luonnolla on myös omat torjuntakeinonsa.
Gla: Tottahan torjunta-aineiden tarkastustoiminta määrittelee aineiden kauppaan ja käyttöön liittyvät asiat. Ohjeita on myös syytä noudattaa, mutta on myös toiminnan aloja, joissa torjunta-aineiden käyttö on runsasta. Olen pitänyt taimitarha-alaa sellaisena ja esim. ammattimaista marjanviljelyä.
Ennen käytettiin täystuhoa, olisi sekin ollut riittävä myrkky tukkimiehentäille ja sen levittäjälle. Sitä ovat myös nykyiset torjunta-aineet, hyvä että kielletään. Suhtautumisella ei niinkään tunnu olevan väliä, minkälaiseen torjuntaan käytetään, mutta taloudellisella tuloksella on jo väliä. Mikä on taloudellinen tulos, käytetään keinoista kaihtamatta. Ennen käytettiin mm. vesakoiden torjunnassa reppuruiskuilla ja jopa lentolevityksenä.
Suhtautuminen torjunta-aineisiin on hämmästyttävän leväperäistä vielä tälläkin hetkellä. Voidaan sanoa, että käytetään jopa ”käsidesinä”, vaikuttavat myös ihon kautta. Hyvä ettei korren vahvistajana. Toimivat ainakin tuleennuttajana, mikäli syöpätilastoihin on uskominen.
Taimitarhoilla tuholaismyrkyt ruiskutetaan suoraan taimistoon tai käsitellään lajittelulinjastolla. Samoin rikkaruohomyrkyt ruiskutetaan suoraan kasvatusalustoille. Käytetty menettelytapa tarkoittaa sitä, että taimien kanssa tekemisissä olevat työntekijät eivät ole voineet välttyä altistumiselta. Eivät välty metsässäkään.
Luulisi että ympäristöystävälliset keinot ovat hyvinkin yksinkertaisia kehittää. On kehitetty myös glyfosaatin korvaajaksi kuumahöyrypuhallin, joka räjäyttää kasvuston, siinä kuin glyfosaattikin ja on taatusti ympäristöystävällinen ja terveydelle vaaraton.
Ei kannata olla glyfosaatin ystävä, on syöpäaktiivinen aine ja on menossa käyttökieltoon. Amerikoissa tuomittu jättikorvauksiin.
Ei kannata olla myöskään Kemeran ystävä. On vähän sama asia kuin sosialisoisi metsänsä. Luovuttaa metsänsä yhteiseen käyttöön ja hyväksyy yhteisten varojen käytön luovutettuina etuuksina.
Tuskin viidessä vuodessa ehtii, ei ole vielä mittalaistakaan, vaikka joka päivä sovelletaan.
Ei ole tietoa, mutta jostain syystä myytävillä metsätiloilla on vain aukeaa ja nuoria metsiä. Korkeintaan vähän on uudistettavaa metsää, usein myös vajaatuottoista. Myytävillä tiloilla kehitysluokkajakauma ei ole tasapainossa ja vajaatuottoisuuden kanssa on siinä ja siinä.
Ettei vaan metsänhoidon soveltavissa ohjeissa todeta vajaatuottoisuudesta. On vajaatuottoinen, jos on alle 50 prosenttia vähimmäisrunkoluvusta tai pohjapinta-alasta. Koskee myös eri-ikäismetsänkasvatusta ja taimistoja. Eli mennään alarajoille ja siitä vielä toinen puoli alas. Ei pidä ihmetellä jos putsataan, sitä ei myöskään vanhan lain läpimittaluokat ole enää rajoittamassa.
Soveltavissa ohjeissa todetaan myös, että em. puusto voidaan vajaatuottoisuudesta huolimatta katsoa taloudellisesti kehityskelpoiseksi. Eli vältetään kustannuksia vaativa uudistaminen ja vuosikymmenien tuottamaton ajanjakso. Mennään sitten vaikka jk kasvatuksena ja vajaatuottoiset taimistot voivat aina täydentyä tai voidaan täydentää. Että aika löysässä hirressä metsänhoito ja metsät ovat, valtaosaltaan hoidetaan kuitenkin mallikelpoisesti, niin kuin täällä todetaan.
Onhan se jaksollisen paremmuus mahdollista ja on sitä myös käytännössä, mutta paljon on puutteita viljelyaloissa ja on hoidon puutteeseen jääneitä taimistoja, puhumattakaan nuorien metsien hoidon rästeistä. Raivattava on joka tapauksessa, olipa hoidettu tai hoitamaton. Usein hoidon takamatkalla mennään ja onhan se tuotosta pois ja metsän tulevasta kehityksestä. Paremmuutta on vaikea arvioida.
Itse käytän aina jatkuvaa kasvatusta kohteissa, joissa se on olemassa tai on tuloillaan. Menee kuusen hyväksi, mutta niinhän se on viljelyssäkin. Olikohan mätästys ja kuusen taimet se ainoa oikea tapa, tällä hetkellä näyttää olevan
Huonojalkaista on aina häirinneet rydöt ja yletön maan muokkaus. Niin kuin muokkaus olisi ainut käytettävissä oleva metsänhoidon muoto. Säästäisin metsiä myös muussa tarkoituksessa. Esteetön metsässä liikkuminen on tarpeen muuallakin kuin suojelualueilla.
No peitteisen metsänhoidon suuntaan ollaan menossa, ainakin taimistojen ja nuorien metsien hoidon rästien osalta. Sellaisia, ainakin epävirallisia kaavailuja tuntuu olevan. Tottahan siihen on perusteltu tarve, mutta varsinaisesti peitteisen metsänhoidon osalta mitään uutta ei ole odotettavissa.
Kysymys ei välttämättä ole edes metsänhoidosta, vaan pääomien tuotoista. Miten yhteiskuntahyvää tuotetaan mahdollisimman paljon ja tehokkaasti. Tulonsiirtoina, joista metsänomistajalle ei liikene. Korkeintaan vähän porkkanaa, ainakin velvoitteita, jos yhteiskunnan etu uhkaa jäädä vähäiseksi.
On aina häirinnyt kehityskelpoisten taimistojen nimitys alikasvokseksi. Kansankielessä näitä samoja taimistoja on pidetty kehityskelvottomina, eli haitallisina ja pois raivattavina.
On vähän sama asia kuin jatkuvan kasvatuksessa. Säästetään nämä alikasvokset, kun nimenomaan myös jatkuva kasvatus perustuu alaharvennuksiin. Autetaan kehityskelpoinen aines ja nuori metsä metsänkasvulle.
Hidasta tuntuu olevan alikasvoskuusen kasvattaminen. Tottahan sekin on mahdollista, mutta että otetaan ihan vertailun lähtökohdaksi. Saadaan 50-vuodessa kituutettua kuusentaimet lähtötilanteeseen.
Eihän se oikein ole mahdollista tommot. ottaa vertailun lähtökohdaksi. Hakattu on viljelyn jäljiltä 50-vuotiasta metsää, jossa jäävä puusto on kuitu ja tukkipuu kokoa ja josta alkuperäinen viljelty tukkimetsä on poistettu.
