Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
AJ: Kysymyshän ei ole Jovainin visiosta, vaan hyvinkin teidän tutkijoiden välisestä vastakkainasettelusta. Puunkorjuu ei ole siirtynyt lopullisesti ammattilaisten käsiin. Siihen tuskin riittää, että todetaan metsänomistajat harrastelijatoimijoiksi. Eiköhän ensin tule ratkaistavaksi puukaupan ja korjuun kilpailua rajoittavat kysymykset.
Kysymys oli korjuun ostopalvelusta hankintakaupassa ja toivon mukaan myös pystykaupassa. Ovat merkittävä vähennysoikeus metsänomistajalle ja alvin osalta palautus myös pystykaupassa, jos toteutuu.
Veroton työn osuus on vähäinen, sanoisin melkein merkityksetön, jolla metsänomistajia opetetaan tukien tapaan käyttäytymään pienillä etuuksilla.
Puuki tuolla edellä: Yhtiöt hankintakaupassa ostopalvelun kyllä hyväksyvät, eihän siitä pitäisi olla epäselvää. Hyväksyvät myös motomitan ja urakoitsijan. Näin se pitäisi olla myös pystykaupassa, onhan sekin ostopalvelu. Saada myös korjuun vähennysoikeus ja korjuun alvin palautus.
Eihän puunhinta ja korjuunhinta mene yksi yhteen tälläkään hetkellä. Niissä on eroja ja on myös vaihtoehtoja. Aina voidaan rinnastaa pystyn ja hankinnan välillä, sopii myös yhtiölle.
Tolopainen, hankinta ostopalveluna: Yhtiöt motomitan kyllä hyväksyvät, mutta eivät kuitenkaan metsänomistajan moton mittaa. Sitä odotellessa.
Toistan Jätkälle tuon kohdan korjattuna: ”Kannattaa huomioida, että hankintana saa korjuun kustannukset vähennyksenä ja korjuun alvin (ostopalvelu) saa vähentää puu alveista, joita vähennyksiä, palautuksia pystykaupassa ei saa. Vaikka myös pystykaupassa korjuu on metsänomistajalle ostopalvelu”. Olen kyllä ALV-verovelvollinen.
Hyvää hintaa on maksettu myös tukkikoivikosta, vaikka olikin alikasvoskuusikon säästävä hakkuu. Korjuu onnistui hyvin ja meni hankintana ja ostopalveluna.
Noiden kustannusten osalta, ei tarvitse ensimmäisenä kiinnittää huomiota korjuun hintaan, vaan hyöty tulee kokonaisuudesta. Säästyi viljelyn kustannukset, taimiston jälkihoidon työt ja ajallinen säästö, kymmeniä vuosia. Hyöty on tuhansia euroja ja kuusikon kasvu päälle.
Pystykaupassa alikasvoksen säästäminen luokitellaan harvennushakkuuksi avohakkuun sijaan ja on puunhinnassa 10 euron luokkaa. Eli korjuun hinta lisättynä alennetulla puun hinnalla.
Hankintana omana työnä ei tarvitse luokitella ja ostopalveluna on avohakkuun luokkaa, lisättynä taimistolisällä 2-3 euroa.
Kannatta huomioida, että hankintana saa korjuun kustannukset vähennyksenä ja korjuun alvin saa vähentää puualveista, joita vähennyksiä pystykaupassa ei saa. Vaikka myös pystykaupassa korjuu on metsänomistajalle ostopalvelu.
Kysymys on myös ammattitaidosta. Yleensä korjuun ammattitaidosta ei tarvitse maksaa. Sen sijaan ammattitaidottomuus maksaa ja siitä myös peritään rahaa, kuin myös haluttomuudesta säästää alikasvustoja tai niiden tuhoamisesta.
Geenivirhe hyvinkin, uhkaa jo politiikassakin, paras aines on jo käytetty. Se pitäisi työttömän ja vähäväkisen ymmärtää, että sitä jaettavaa ei ole. Jaettavaa on ensin tultava, ennen kuin on jaettavaa. Vaalilupaukset eivät vielä sitä ole. Ovat yleensä äänestäjien kannatuslupauksia, joilla päästään valtaan ja saadaan jälleen kerran maan talous kuralle.
Milloin avun tarpeessa ymmärtäisi sen, että se apu ei tule tätä kautta, vaan menee yleensä huonompaan. Ensin on saatava maan talous kuntoon ja se ei tule hyvää lupaamalla.
Uudehko metsänomistaja perään kuuluttaa uutta hakkuutapaa, jonka luulisi kiinnostavan moton omistavia metsänomistajia. Kysymyshän ei ole uudesta hakkuutavasta ja niitä motojakaan metsänomistajilla ei ole monellakaan. Mutta kysymyshän on aiheellinen. Vielä 60-70 vuotta takaperin ei juuri muuta hakkuutapaa käytettykään, kuin tuota ”uutta” hakkuutapaa. Ja että se olisi mahdollista tänä päivänä, ei se ole metsänhoidosta tai kalustostakaan, vaan on enemmänkin elinkeinopoliittinen. Kysymys on metsänomistajien toiminnan rajoittamisesta ja alan sääntelystä. Tottahan kiinnostaa ja sieltä se lähtee metsänomistajien omasta toiminnasta, jos on lähteäkseen.
AJ: Tuosta boorin puutoksesta. Peltoviljelyssä terveiden juuresten viljely vaatii boorin käyttöä. Samoin metsissä kaskimaat, vanhat pellot, lepikot, karjan laidunmaat tai vastaavat, vaativat boorin käyttöä. Maannousemaa esiintyy näillä alueilla, samoin tyvitervas.
Jostain syystä maannouseman torjuntaan käyttäisin booraksia ohjeen mukaan. Vain 1-2 kg/ha, ettei mene myrkytyksen puolelle. Ilmeisesti peltoviljelyssä ja kasvimailla boorin puutteeseen riittää sama määrä. Boorinpuutosmetsät tuskin tarvitsevat lannoitusta.
