Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Maannousema on vaikea ongelma. Boorin puute vanhoilla kaskimailla ja puun kasvulle otetuilla pelloilla aiheuttaa maannousemaa ja tyvitervastautia. On kuitenkin korjattavissa boorilannoituksella.
Sen sijaan mehtäukko tarjoilee potaskaa. Kysymys oli metsäorganisaatioiden päätöksestä siirtyä pystykauppaan, metsäkoneisiin ja jaksolliseen metsän kasvatukseen.
Elinkeinopoliittisesti sikäli, että teollisuuden pystykauppa ja jaksollinen metsänkasvatus ei suosi alikasvosten säästämistä.
Mehtäukko ajaa aina tilanteeseen sopivalla rattorilla, nyt kelpaa jo hevonen.
Kukapa sitä säästöpossustaan luopuisi. Metsäsampo tuottaa, mutta ei tuota puun hinnasta, vaan tuottaa nimen omaan korjuun hinnasta. Ei tuota metsänomistajan pussiin ja eihän se sitä voi tehdäkään, koska metsänomistajat on suljettu korjuun ulkopuolelle.
Puunhinta on ollut laskeva jo vuosikymmeniä, aina 70-luvulta. Siitä lähtien, kun metsäorganisaatiot (MTK mukaan lukien) päättivät lakkauttaa puun toimituskaupat (nykyinen 10 %) ja siirryttiin pystykauppaan ja metsäkoneisiin, eli korjuun monopoliin nyt 90 %. Johon siirtymäajan jälkeen metsänomistajilla ei ole ollut mitään asiaa ja hankintakaupoissakin vain tiukasti säänneltynä.
Näinkin yksinkertainen asia kuin alikasvoksen säästäminen, on tiukasti säänneltyä. Ei metsänhoidollisesti, mutta elinkeinopoliittisesti kyllä. Tuskin kuitenkaan on toteutunut, niin kuin on tarkoitettu.
Tuo taimistojen säästäminen. Ei se ole kalustosta, onnistuu nykyiselläkin kalustolla. Ei myöskään korjuun hinnasta, sillä metsänomistajat maksavat korjuun kustannukset. Ei se ole myöskään metsänhoidosta, säästettäviä taimistoja syntyy ihan itsestään.
Paljon jää kiinni metsänomistajien mahdollisuuksista, niin kuin uudehko metsänomistaja tuossa edellä toteaa. Nykyinen järjestelmä pyörittää korjuun monopolia metsänomistajien kustannuksella. Ei ole tarvetta kehittää järjestelmää, kuin sitäkään, että metsänomistajat pääsevät korjaamaan puuta omasta metsästään.
Uskon kyllä, että monopolit murtuvat aikanaan, sillä puunkorjuu on vahvasti säänneltyä ja tulee vapautumaan kilpailulle jossain vaiheessa, niin kuin monelle muulle monopolille on viimeaikoina käynyt.
Tuntuu aiheuttavan huolestumista tiimiläisissä metsänomistajien pyrkimykset hyvään puuntarjontaan, hyvään puunhintaan, ostopalveluihin, onnistumiseen korjuussa jne.
Sama tilanne koivikossa kuin Maalais Sepolla.
Ei ole ollut tapana antaa kehityskelpoisia taimistoja korjuun hävitettäväksi. Eli maksaa siitä, että taimistot tuhoutuvat korjuun yhteydessä. Ei myöskään raivattavaksi tai viljeltäväksi korjuun jälkeen.
Paljon on tullut tehtyä hankintana ja myös ostettuna motopalveluna. Tulokset ovat olleet hyviä.
En ymmärrä minäkään tuota mehtäukon mongerrusta ja tolskausta, aika outoa.
Onhan se vähäistä hankinnan 10 % markkina verrattuna monopoliin. Ei tunnu olevan kannattavaa ulkoistettunakaan. Kuin sekään, että todistamiseen tarvitaan suontakusia.
Ei paljoa lupaa metsänomistajalle. Pystykauppa tuntuu olevan mahdollinen, mutta sekin vain, jos puut sattuvat ohikulkumatkalle. Eiköhän SE nyt tullut selväksi, huono tarjous.
On viitattu metsänomistajien yhteistoimintaan. Sitä ei voida kiistää, etteikö teollisuus ole suhtautunut nuivasti taimistojen ja nuoren metsän päältä tapahtuvaan korjuuseen. Korjaa mieluummin jaksollisen kasvatuksen metsistä, joka sopii logistiikkaan ja jota voidaan pitää myös metsän kasvatuksen ohjenuorana ja pystykaupan 90 % markkinaosuutena.
Ylispuukorjuut taimistojen päältä jäävät helposti hankintaan ja metsänomistajien korjattavaksi. On myös puutavarayhtiöitä, jotka välttävät asettamasta rajoituksia, sen paremmin korjuun toteuttajan kuin kauppatavankaan mukaan.
Usein vedotaan puun hintaan ja perustellaan myös korjuun hinnalla. Tuskin kuitenkaan näin on, sillä puu kelpaa ja siitä myös maksetaan. Hyvät ja laadukkaat puuerät kelpaavat aina. Puukaupassa kysymys on aivan muusta. Metsänomistajien onkin lisättävä puun tarjontaansa.
Motokuski ilmiteeraa ylispuiden poistoa, ettei palkkakuskilta voi vaatia ylispuiden poistoa, on tehtävä tuntityönä.
Kyllä tehdään muunakin kuin tuntityönä ja tulos on hyvä. Puut tulevat korjuuseen siinä kuin muussakin hakkuussa ja vielä vertailukelpoisella hinnalla. Tukkikoivikolla puumäärä on usein avohakkuuseen verrattava.
Ei ole siitä, etteikö onnistu, vaan kysymys on muusta. On teollisuuden toimialasta ja siitä, että taimistojen säästäminen ei kuulu teollisuuden logistiikkaan. Jos moista tarjotaan siitä rokotetaan. Se on kymppi ylimääräistä korjuun hintaan ja näin metsänomistajaa opetetaan korjuun tavoille.
Huonoa opetusta on sekin, että metsänomistajien vastaanottomittaa (motomitta) ei hyväksytä. Metsänomistajan puut punnitaan tai viedään tehdasmittaan, se on valitettavaa. Tarjontaa on, mutta ei ole luottoa.
Ei sovi ihmetellä metsänomistajien kömpelyyttä motokorjuussa. Pystyn 90 % markkinaosuus ja vuosikymmeniä jatkunut metsänomistajien eristäminen, onhan se seuraus kömpelyyteen.
Onneksi löytyy vielä yksi mohikaani pohjan perukoilta. Toki on niitä muitakin, mutta harvinaista herkkua se on. Onnistuu ylispuiden korjuu motolla taimistojen ja nuoren metsän päältä. Sehän on ominaisuus, joka pitäisi kuulua kaikille metsätyömiestaitoihin, mutta eihän se aina niin mene, monestakin syystä.
