Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Onhan tätä maata johdettu ennenkin katteettomilla lupauksilla, joka tarkoittaa lähinnä änkerö kepuli tai vastaavia viittauksia ja tyhmä kansa äänestää. Siinä se on valtakirja ja jakovara samassa paketissa. Ei siinä paljoa paina vastuullinen asioiden hoito hyvinvoinnista. On surullista, että orastava hyvinvointi pistetään jakoon ja sekään kun ei riitä, otetaan vielä valtiovelkaa lisäksi.
Tuossa hiljan oli muuan selvitys, jossa todetaan maatalouden tuoton laskeneen kymmenessä vuodessa 70 %. Paljonkohan tuo olisi metsätalouden osalta, viimeisen kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden ajalta?
Ei se ole vitsi, vaan osoitus siitä, että pystykauppa kyllä toimii naapurusten kesken. Se, että on tappiollista, sitä varten on olemassa Kemera tappiollista toimintaa varten ja puutavarayhtiöt voivat aina kompensoida tappiollista toimintaa. Se ei ole mikään yllätys, jos ensiharvennukset ovat tappiollisia.
Tässä oli kysymys toimiiko pystykauppa. Naapurusten kesken se kyllä toimii. Sillä ei ole väliä, kumpi osapuoli korjuun hoitaa. Korjuun laskun voi aina esittää.
Mutta puutavarayhtiön kanssa ei toimi. Toimii vain toiseen suuntaan ja sinnekin pimeänä perintänä puunhinnasta. Ei voi tietää korjuunhintaa, ei puunhintaa, ja asiat hoidetaan pimeästi tilitysmenettelyn kautta. Puhumattakaan, että puunmyyjä korjuutyön ostaja pääsisi toimittamaan puuta ja voisi esittää korjuutyöstä laskun puunostajalle, ihan normaalimenettelyn kautta.
Jätkä: Alveissa maksaja on lopputuotteen käyttäjä, mutta ei ole maksaja korjuun kustannusten osalta. Selvisipä tuokin kummajainen, vaikka siitä ei ollut edes kysymys.
Näin se menee naapurusten kesken. Myyjä laskuttaa puusta ostajaa ja korjuuta koskevan laskun myyjä saa ostajalta. Kaupassa on sovittu, että korjuun suorittaa ostaja.
Korjuun lasku on vähennyskelpoinen myyjän verotuksessa. Myös korjuun alvi on vähennyskelpoinen myyjän verotuksessa, vähennetään puu alveista. Älä vaan sano, ettei se näin menekään.
Tiedä onko tällä mitään tekemistä puun laadun kanssa, mutta geneettisenä luontokappaleena puut eroavat toisistaan. Ominaisuuksiltaan kahta täysin samanlaista puuta tuskin löytyy. Mennään jo geneettisiin ominaisuuksiin ja samankaltaisuuteen. En tarkoita tällä puun ulkoista hapitusta, eronsa niissäkin on, mutta myös rungon ominaisuuksissa on huomattavat erot. Olkoon kysymys nyt sitten laatutekijöistä.
Tällä hetkellä laadun huomioon ottaminen on vähäistä. Luston paksuus tai joku taivutuslujuus ei vielä paljoa kerro puun laadusta. En väitä, että tarkempaan laadun huomioon ottamiseen on syytä mennä, mutta onhan siinä mahdollisuuksia. Voi olla, että sahurit linjastoillaan lajittelevat tarkkaan, ja onhan vientilaadut aivan muuta, mitä kotimaassa käytetään.
Väittäisin kuitenkin, että puukauppa on bulkkikauppaa ja jos sitä verrataan menneeseen. Eihän silloin ollut käytettävissä nykyisiä mahdollisuuksia, toimittiin toisin ja käytettiin massiivipuuta. En ole vetämässä menneeseen, mutta ennen aikaan puun laatutekijät tunnettiin paremmin ja puut valittiin tarkkaan käyttötarkoituksen mukaan. Otettiin myös vuodenaika huomioon. Minkäänlaiseen rakentamiseen, kalusteisiin tai tarvepuuksi kesäpuuta ei käytetty.
Ettei vaan osuuskunta-aate ole vieraan vallan hallussa, vassut vielä tuntevat vastuunsa. Onhan se huolestuttavaa, että yhteiskunnassa omistuksista luovutaan ja saadaan vastineeksi hieman rahaa. Hyvin tuntuu (omat) rahat kelpaavan ja sen vastineeksi puunhinta lähestyy nollaa. Se on totta, että otetaan mieluummin lainaa, kuin että raha tulisi yritystoiminnasta.
Pääomia ulkoistetaan ja siinä on suuri vaara, että samaa rataa menee työtkin. Ettei vaan samoilla pääoman tuotoilla, ulkolaiset pääomasijoittajat halpuuttavat julkista sektoria. Siinä se menee yksityinen sektorikin. Sitä se vielä puuttuu, että myös metsäsektori halpuutetaan, ellei jo ole halpuutettu. Pääomien tuotoilla halpuutetaan.
Joku ylitarjontatilanne tässä kohtaa tai Puukin ”verovähennysoikeus”, jolla ei tunnu olevan vaikutusta, ovat asioita, joilla kuseksitaan omille kintuilleen. Kuitupuusta on ylitarjontaa ja tukista maksetaan, koska siitä on puutetta. Tukki myös lajitellaan tarkkaan. Eivät kuitenkaan ratkaise kuitupuun ongelmaa, sillä monopolilla on vaikutuksensa kuitupuun tarjontaan ja hintaan.
Metsänomistajat pystyvät kyllä vastaamaan kuitupuun hintaan, pystyisivät myös säätämään metsien hoitoa, mutta sehän ei sossuille passaa. Mieluummin tuodaan ulkomailta ja saadaan työtä ja toimeliaisuutta myös maan rajojen ulkopuolelle. On sinänsä tuottoisaa, sillä kantohintaan saadaan lisättyä kaikki mahdolliset kustannukset ja lisät. Näinhän toimitaan myös kotimaassa. Virallista ja julkista on vain tullitilastot rajalla.
Minkälaiseksi mahtaa kotimainen metsienhoito ja hoitorästit muodostua, nehän ovat kaatumassa metsänomistajien syliin. Sitä tuskin metsänomistajien toiminnan rajoittaminen helpottaa. Miten mahtaa osuuskunta-aatteen olla?
Kyllä Metsälehden agendaan metsänomistajien on syytä reagoida. Ei tunnu riittävän, että yrittäjät (metsänomistajat) ovat jääneet puunjalostusketjussa heikompaan asemaan ja ovat menettäneet miljoonansa. Suositellaan jo metsien myyntiä.
Hankintakaupasta ei ole miljoonien pelastajaksi, vaikka niin uskotellaan. Kysymys on menettämisestä, jota pystykaupan monopoli ja kartelli koko ajan syö.
