Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Puuki, oli siitä teollisuuden valtuutuksesta Mhy:n motomittaan, johon tuossa viittaatkin. Onko sitä olemassa?
Mhy:n toiminnasta tulee mieleen. Hankintakaupassa metsänomistajat/Mhy toimittavat puuta teollisuudelle ja pystykaupassa välittävät puuta teollisuudelle. Koska ei toimita samalla sopimuksella, menee sitten näin. Kysymys on erillisistä puukauppasopimuksista, joilla on omat sääntönsä ja menettelytapansa. Eli erillisillä sopimuksilla kauppamuotojen toiminnat eriytetään toisistaan ja kaupankäynnin välimuotoa ei ole.
Tästä seuraa monenlaista käytännön ongelmaa, yritän tuoda esiin jotain. Korjuu on sidottu puun hintaan, hankinnassa hyvitetään ja pystyyn vähennetään. Puunhintaa pystyn ja hankinnan välillä ei kilpailuteta. On erilliset korjuupalvelut ja urakoitsijat, joita ei kilpailuteta keskenään. Hankintapuun hinta on alempi, vähäiset volyymit ja jopa oma logistiikkansa hankinnalla jne.
Teollisuus ei hyväksy metsänomistajien/Mhy mittaa, ei motomittaa, viedään tehdasmittaan. Mm. mitta ja työjohto aiheuttaa suuremmat kustannukset, korruptiosta puhumattakaan. Metsänomistajien mitta tulisi hyväksyä.
Teollisuus hyväksyy kyllä yhtiön sopimusurakoitsijan motomitan, jos ostaa palvelun heiltä. Olen ymmärtänyt, että metsänomistajalla tai Mhy:llä tätä valtuutusta ei ole, vaan se tulee teollisuuden ja heidän valtuuttamien urakoitsijoiden kautta. Voin olla väärässäkin. Miten mahtaa Mhy:n valtuutuksen osalta olla?
Näin kun on, on aika paljonkin saikkarointia, toimiako vai eikö toimia ja miten toimia. Tiukasti on metsänomistajat ja Mhy teollisuuden puristuksessa. Metsänomistajien puukaupat ovat hankintakauppoja. Välimuotoa ei ole ja yhteensovittamista ei ainakaan toistaiseksi ole toteutettu.
AJ: On eri asia, jos mennään samalle puukauppasopimukselle. Jos sellainen sopimus on joskus toteutumassa, toivottavasti ei kuitenkaan rajata pieneriin, vaan mennään vapaan ja avoimen kilpailun kautta puukaupassa.
Visakallo: En tiedä tästäkään, mutta en näe riskiä, jos kauppasopimuksia ollaan yhdistämässä. Samat sopimusasiat niissä on. Teknisen yhdistämisen osalta en lähde arvailemaan, siihen tarvitaan asiantuntemusta ja onhan tällaisessa asiassa kysymys myös sopimusasiasta. Mutta kuitenkin, eihän koskaan päästä eteen päin, jos ei päästä kehittämään ja yhteensovittamaan puukauppaa. Tarvetta siihen on.
Mehtäukon kannattaisi perehtyä asioihin ja perustella asioita jollain muulla tavalla, kuin haamuilla kummituksilla pösilöillä tmv. rattoreilla. On huonosti perusteltua väittää toimittajan lausunnon perusteella. ”Kantohinta jää kokonaan myyjälle, koska metsäyhtiö maksaa puun korjuun”. Näinhän se ei ole, maksaa korjuun, mutta ei maksa omista rahoistaan, vaan metsänomistajalta pidätetyllä rahalla.
Onhan se mehtäukon kuvailema kassa siellä olemassa, mutta on korruptoitunut kassa, muun pystykauppaan liittyvän korruption ohella.
Olen kuitupuunkasvattajan linjoilla, puuttumisesta kilpailun rajoittamisen perusteella. Isännätön raha ei kuulu teollisuudelle, varsinkaan sillä perusteella, että teollisuus on ottanut sen itselleen. Sehän on sama kuin luovuttaisi metsänsä teollisuuden käyttöön. Näinhän se menee tällä hetkellä.
Eihän kauppatavan muutos tarkoita seka- ja suunnitelmataloutta, vaan päinvastaista. Ei myöskään hyväntekeväisyysjärjestöä, sillä klusteri toimii jo tällä hetkellä hyväntekeväisyysjärjestönä, ei kuitenkaan puuntuottajan vaan klusterin hyväksi.
Kysymyshän on valtavista tulonsiirroista klusterin hyväksi. Paljonko tuo mahtaisi olla alentuneena puunhintana? Onhan tämä aika erikoista ja vielä sillä perusteella, että todetaan vaan, teollisuus on ottanut metsänomistajien rahat haltuunsa ja käyttöönsä.
Kiitos vaan väitösten opastuksesta. En kuitenkaan koe todellisena tai vastauksena esitettyihin kysymyksiin. Ne perustuvat omiin kokemuksiini metsäalalta ja metsäyrittäjänä omissa metsissä. Se, että olen kokenut muutamissa kysymyksissä samoin Lauri Vaaran tutkimusten kanssa, tuskin vähentää niiden arvoa tai tarkoittaisi, etteivätkö ole todellisia ja rajoita metsänomistajan asemaa ja toimintaa omissa metsissään.
Koen edelleen, että kysymys on vasemmiston kollektiivisesta yhteisomistukseen perustuvasta etuuksien ajamisesta ja puolustamisesta.
AJ: Viittaan konkretialla Lauri Vaaran selvitykseen: Isännättömän rahan tuhlaus puunkorjuussa. ”Pystykauppa on Suomessakin tarpeeton puukuppatapa. Metsäyhtiö voi korjata toimituskauppojen puuta puukaupasta erillisillä sopimuksilla, niin kuin metsänhoitoyhdistyksetkin (kuvat)”. Viitataan selvityksen kaavioon. Löytyy Googlettamalla.
20 euroa halkomotille tuntuu sopivalta hinnalta, joka on mahdollista saada. Visakallo ilmeisesti tarkoittaa tehdashintoja, jotka nekin tuntuvat sopivilta hinnoilta. Tämä vaan siksi, että onhan tuo hintaero aika iso, mutta eihän se oikeastaan vähempikään voi olla. Jos aikoo saada puunhintaa alemmaksi ja maksuvaraa isommaksi, eihän se pienemmillä marginaaleilla onnistu.
Tuohon Visakallon edelliseen: Kilpailun kautta. Eihän se muuten onnistu kuin kilpailun kautta. Metsänomistajien on päästävä kilpailemaan korjuussa, niin kuin muistakin metsätalouden palveluista, joista maksavat. Tärkein on korjuu, josta ovat käytännössä ulkona tällä hetkellä. Olen metsänomistajan puolella.
