Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
20 euroa halkomotille tuntuu sopivalta hinnalta, joka on mahdollista saada. Visakallo ilmeisesti tarkoittaa tehdashintoja, jotka nekin tuntuvat sopivilta hinnoilta. Tämä vaan siksi, että onhan tuo hintaero aika iso, mutta eihän se oikeastaan vähempikään voi olla. Jos aikoo saada puunhintaa alemmaksi ja maksuvaraa isommaksi, eihän se pienemmillä marginaaleilla onnistu.
Tuohon Visakallon edelliseen: Kilpailun kautta. Eihän se muuten onnistu kuin kilpailun kautta. Metsänomistajien on päästävä kilpailemaan korjuussa, niin kuin muistakin metsätalouden palveluista, joista maksavat. Tärkein on korjuu, josta ovat käytännössä ulkona tällä hetkellä. Olen metsänomistajan puolella.
AJ: Eihän se sitä tarkoita, jos metsänomistajat tulevat samalle sopimukselle, että puun myyjä järjestää puun korjuun. Eihän metsäosaston vetovastuu ja logistiikka siitä miksikään muutu. Tarkoittaisi puukaupan ja korjuun eriyttämistä ja siirtymistä tilitysmenettelystä laskutusmenettelyyn.
Jätkä on oikeassa siinä, että rahat ovat teollisuuden tilillä, mutta hänellä ei ole käsitystä siitä, mistä ne rahat sinne tulevat. Teollisuus maksaa niillä rahoilla korjuun urakoitsijoille.
Sen paremmin kuin Puukikaan. Eihän kysymys ole niillä rahoilla tienaamisesta, vaan siitä, kenelle ne rahat kuuluvat, kenen rahoista maksetaan. Jos oltaisiin tilitysmenettelyn sijaan laskutusmenettelyssä, metsänomistajat voisivat vähentää korjuun kustannukset verotuksessaan ja korjuun alvin puualveistaan.
Pieniä ovat Jeessin puukaupat, mutta puheet ovat suuria, sellaista on liikkeellä näin vaalien alla.
Tiukassa on ajatus kenen rahoista on kysymys. Eihän tuosta pitäisi olla epäselvää kenelläkään, jos käytetyistä palveluista peritään korvaus, kenen rahoista on kysymys ja mistä rahoista peritään. Ei se anna lupaa, jos metsänomistajan toimialasta on tullut teollisuuden toimiala (monopoli), että teollisuus olisi se maksaja. Kysymys on edelleen metsänomistajan toimialasta ja metsänomistajien rahoista. Bruttohinnasta eli tehdashinnasta, josta vähennetään tai hyvitetään.
Jees: Hankinnasta. ”Suoranainen rahallinen voitto on ainoastaan verottajalta saadut vähennykset pystykauppaan nähden”.
Siinäpä se, saamatta jäävät pystykaupan vähennykset, vaikka puunmyyjä on palvelun ostaja ja kustannusten maksaja. Siellähän ovat nämäkin puun edullista hintaa halventamassa ja klusterin maksuvaraa parantamassa. Ei ihan pienestä tulonsiirrosta ole nämäkään.
Ettei vaan hölmöläisten automaatista ole kysymys. Sossut ja vassut täällä vahtivat etuuttaan ja heti ollaan kimpussa, jos joku uskaltaa jotain muuta esittää. Onhan heillä siihen oikeus, mutta onko siinä mitään järkeä. Työtä ja toimeentuloa metsänomistajan rahoilla, sitähän se on ollut. Rohkenen kuitenkin väittää, että klusterin toimintaan on osuutensa toisillakin.
En epäile Wanhajätkän mahdollisuuksia puukaupassa ja korjuussa, mutta jos mennään tähän keskusteluun.
Ei taida Wanhajätkällä metsänomistajana olla mahdollisuuksia löysään rahaan, muutoin kuin pystykaupassa ja siinäkin maksajana. Se polun pää voisi löytyä toimituskaupasta, sen jälkeen kun pystykauppa ja löysä raha on lakkautettu.
Visakallo korjuun rahasta. Ei siihen minulla ole vastausta, sen paremmin kuin itselläsikään, mutta hankintakaupassa yhtiö ostaa korjuun palvelun metsänomistajalta ja yhtiö hyvittää sen puunhinnassa. Vastaavasti pystykaupassa metsänomistaja ostaa korjuun palvelun yhtiöltä ja yhtiö vähentää sen puunhinnasta. Eihän tässä pitäisi olla epäselvää kenen rahoilla toimitaan. Tottahan metsänomistajat vastaavat ostamansa palvelun kustannuksista.
Toinen asia on missä ja kuka tuon rahan määrittelee. Kysymyshän ei ole julkisesta rahasta. Tuohon ei tiedä vastausta muuta kuin metsäosasto, siellä se määritellään.
Mehtäukko vaatii näyttämään toteen korjuun kustannusten perinnän puunhinnasta. Samanlaisen kysymyksen on esittänyt myös Visakallo sivulla 49.
Rohkenen epäillä, että tutkimus antaisi väärää tietoa näin merkittävästä asiasta, kuin pystykaupan korjuun kustannusten perintä on.
Laitankin otteen Lauri Vaaran tutkimuksiin liittyvästä selvityksestä. Isännättömän rahan tuhlaus puunkorjuussa: ”Pystykaupassa korjuutyön maksaja (puunmyyjä) eristetään puunkorjuun tapahtumista ja taloudenpidosta. Korjuun kustannukset maksaa pystykaupassakin puun myyjä; pystykaupalla ainoastaan piilotetaan kustannukset ja niiden maksaminen. Yhtiö perii kustannukset vähentämällä ne puun bruttohinnasta (tehdashinnasta). Puun myyjä ei tiedä vähennyksen määrää eikä puun bruttohintaa. Hän saa tietää vain jäännöksen, jota nimitetään puun kantohinnaksi.
Puun tehdashinnat ovat siis puunmyyjien rahaa. Siitä piilotetusti tehdyt vähennykset ovat isännätöntä rahaa. Yhtiö korjaa puuta isännättömällä puunmyyjän rahalla ilman kustannusvastuuta”.
Tolopainen: Niin hyvä asia kuin toimituskaupan edistäminen onkin, se ei kuitenkaan yksin riitä. Sitä rajoittaa pystykauppa.
Puukauppaa voidaan käydä toimituskauppana ja korjuu voidaan hoitaa koneurakoitsijoiden toimesta, siinä kuin maa/metsätalousyrittäjätkin tai heidän edustajansa.
Jos jäädään toimituskaupan edistämisen varaan, muutos voi kestää vuosikymmeniä ja toteutumista ei voi tietää. Tarvitaan ainakin päätös, kuten on tehty vuonna 1965. Silloin päätettiin luopua toimituskaupoista ja siirtyä pystykauppoihin.
Mehtäukko: Tarjoat metsänomistajalle vain tallintakusia ja ajat itse metsäkoneella.
Onhan korjuulle vaihtoehto eli toimituskauppa ja se vaihtoehto on edelleen olemassa. Eihän niin voida ajatella, että mennään vain teollisuuden toimialan vaihtoehdoilla (pystykauppa) ja metsänomistajien toimiala jätetään huomioimatta. Sehän on sama kuin luovuttaisi metsänsä toisen käyttöön. Huolehtii vain metsien kasvatuksesta ja hoidosta ja luovuttaa metsien tuoton toisaalle, teollisuuden toimialan käyttöön.
Näinhän se on mennyt, isäntä on vaihtanut paikkaansa. Metsänomistajan toimialasta on tullut teollisuuden toimiala. Ei hyvä, eikä ole hyväksyttävää.
