Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Eihän logistiikka kauppatavan muutoksesta ole miksikään muuttumassa. Eihän puukauppa toimituskaupaksi logistiikkaa miksikään muuta, jos metsänomistajat hyväksytään puuntoimittajina mukaan. Yhtiö (metsäosasto) ostaa ja välittää puuta teollisuudelle, niin kuin välittää tälläkin hetkellä. Mikä siinä muuttuu, jos metsänomistaja (esim. Mhy) toimittavaa metsäosastolle puuta tien varteen tai suoraan tehtaalle. Tai metsäosasto metsänomistajan niin halutessaan toimittaa puut ja korjuun, niin kuin hoitaa tälläkin hetkellä.
Väittääkö Puuki tietävänsä puun tehdashinnan, rohkenen epäillä että ei ole tiedossa.
On todella ollut vaikea uskoa, että kysymys on tietämättömyydestä tai siihen, että kustannusten maksaja on lopputuotteen maksaja. Sitähän se ei ole, vaan kysymys on perinteisestä vastakkainasettelusta vasemmisto vastaan talonpoika. Väitetään ja uskotellaan, että maksaja ei olekaan metsänomistaja. Saadaan etuutta korjuun kustannuksia mentävä aukko. Onhan siinä tilaa järjestellä kustannuksia etuuksia vastaavalla tavalla. Ongelmahan on metsänomistajan sulkeminen korjuun ulkopuolelle ja puun heikko hinta. Eihän se mikään salaisuus ole, että etuuksia mitataan puunhinnasta.
Jees, se oikea hinta on tehdashinta mistä peritään ja vähennetään, sitä hintaahan ei tiedetä. Lisään tuohon vielä Lauri Vaaran selvityksestä: Isännättömän rahan tuhlaus puunkorjuussa. ”Yhtiö perii kustannukset vähentämällä ne puun bruttohinnasta (tehdashinnasta). Puun myyjä ei tiedä vähennyksen määrää eikä puun bruttohintaa. Hän saa tietää vain jäännöksen, jota nimitetään puun kantohinnaksi”.
Teollisuus ei maksa korjuun ja kuljetuksen kustannuksia voitoistaan eikä mistään muustakaan. Ne peritään puunhinnasta ja niillä rahoilla teollisuus maksaa urakoitsijoille.
Jees, ei niitä tarvitsekaan himoita korjuun ja kuljetuksen kustannuksia kontolleen, sieltä ne on peritty puunhinnasta jo ennen kuin olet mitään ehtinyt himoitsemaan. Minä en ainakaan tiedä yhtään pystykauppaa, josta kustannukset olisivat jääneet perimättä. Ei niitä mistään lopputuotteen hinnasta peritä.
Kysymys oli pystykaupan korjuun kustannusten vähennysoikeudesta ja siitä, että teollisuus pidättää korjuun vähennysoikeuden itsellään, vaikka se kuuluu palvelun ostajalle eli puunmyyjälle.
Kysymys ei myöskään ollut mistään puunmyyntialveista tai hankintakaupasta, muutoin kuin tehtaan portille toimitettuna ja hinnoiteltuna. Myös kaukokuljetus kuuluu puunhinnasta perittäviin ja vähennettäviin kustannuksiin.
Hyvä kysymys, siihen kun osaisi vastata, yritän kuitenkin.
Teollisuuden toimialana tarkoittaa pystykauppaa metsänomistajan metsässä. Mitä se nyt onkaan metsänvuokrausta, hakkuuoikeuden ostamista, myös korjuupalvelun ostamista puukaupan yhteydessä. Ja ostettujen palvelujen teettämistä ns. kolmannella osapuolella ja laskuttamista metsänomistajalla. Peritään kuitenkin puunhinnasta ja niin kuin tiedämme kysymys on pimeästä perinnästä. Perinnän sisältöä ei tiedetä. Metsänomistaja ei tiedä palvelun hintaa, ei myöskään todellista puunhintaa.
Ymmärrän teollisuuden toimialana myös niin. Teollisuus pidättää metsänomistajan ostaman ja metsänomijalle kuuluvan palvelun vähennysoikeuden ja alvin palautuksen itsellään. Eli maksaa metsänomistajan puurahoista pidättämällään rahalla urakoitsijalle ja säilyttää vähennysoikeuden ja alvin palautuksen itsellään, vaikka ne kuuluvat metsänomistajalle.
Ja kolmanneksi. Onhan teollisuuden jollain tavalla osoitettava oikeutuksensa pidättämiinsä vähennysoikeuksiin ja alvin palautukseen. Teollisuus lisää ne kirjanpitoonsa ja puunhintaan, vaikka todellisuudessa ne eivät kuulu sinne, vaan pitää vähentää. Kuuluvat metsänomistajan puukauppatiliin.
Kysymyshän on korruption kukkasesta ja siitä, miten käy pystykaupan, jos näitä käydään oikomaan.
Tiedä tuosta puun riittävyydestä. Kaikki puu mitä on tarjolla menee kaupaksi. Halpaa se on, mutta ”halpaa” tuntuu olevan tuontipuukin. Sen hintaan ynnätään kaikki korjuun ja kuljetuksen kustannukset Venäjällä. Työnjohdosta apujoukkojen palkkoihin, tiemaksut ja siltamaksut, hyvä ettei päivähoidon kustannuksia. Mutta tuleehan puut suoraan tehtaalle, ilman ylimääräisiä kuljetuskustannuksia.
Näinhän se tuppaa olemaan kotimaassakin. Peritään kannolta tehtaalle kaikki kustannukset ja lisätään puunhintaan. Näin teollisuuden toimialana, mutta kuitenkin ilman vähennysoikeutta ja alvin palautuksia, vaikka metsänomistajat kustannukset maksavatkin. Tilastot tykkäävät ja tuleehan puulle hintaa johon verrata. Näinkin voidaan toimia ja saavat metsänomistajat korville oikein urakalla.
Ettei vaan Venäläiset ole eteviä puun hinnoittelussa, mutta eivät Suomalaisetkaan jää jälkeen puunhinnan polkemisessa.
