Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
On niitä huonoja kokemuksia myös metsänomistajalla ja eihän oikeutta motomittaan voi perustalla sillä perusteella.
Ei, että metsänomistajan pitäisi saada itse mitata, mutta kyllä oikeus mittausohjesäännön mukaiseen mittaan kuuluu myös metsänomistajalla. Motomitta on hyväksyttävä myös metsänomistajalle.
Onhan siinä mehtäukolta neljä kohtaa, jotka eivät ”ihan” satu, sanoisin että ovat tahallista vääristelyä.
Mikään tutkimus ei ole tarkoitettu otettavaksi suoraan käytäntöön. Yleensä poimitaan tutkimuksen parhaita osia. Sitä tuskin pystytään kieltämään, etteikö LV tutkimuksista niitä löydy.
Mehtäukko on lakaisemassa koko tutkimuksen maton alle. Se on valitettavaa, sillä ns. lieveilmiöt eli pystykaupan korruptio on LV tutkimusten pääaihe. Miten se voikaan olla mahdollista, että mehtäukko on hyväksymässä pimeitä perintöjä ja hinnan muodostusta, eväämässä vähennysoikeuksia ja alvin palautuksia, monopolilla ja kartellilla hallitsemassa hinnan alennuksia, kaventamista ja omistajan toimintaoikeutta, eväämässä motomitan ja käytön jne.
Miten on mahdollista, että vielä vuosikymmenien kuluttua mehtäukon ”kämpyrät” ovat esteenä puunmyyjän motomitan hyväksymiselle, vaikka metsänomistaja on mittaussäännön toinen osapuoli. Aivan yhtä hyvin voidaan kysyä, milläs oikeudella se teollisuus mittaa niitä metsänomistajan puita. Ettei vaan ”yksipuolisella” sopimuksella ja monopoliasemassa, joka tuottaa niitä ”kämpyröitä” tänäkin päivänä, eikä niitä valvo kukaan eikä mikään?
No hyvä. Olen lukenut mehtäukon tekstin 36 : 7.12.
Kyllä se hankintakaupan alasajo oli puunostajien yhteisestä sopimuksesta 65, kuten Taneli kertoo ja perustui metsätyön koneellistamiseen ja pystykauppaan. Tottahan hankinnan talvikorjuulla ja puun laadulla on myös ollut vaikutusta, mutta eihän toimituskauppaa voi kieltää sillä perusteella, että toimituskaupasta ei ole pystykaupan korvaajaksi edellä mainituista syistä.
Käsittääkseni Lauri Vaara siteeraukset liittyvät hänen tekemäänsä tutkimukseen traktorikaluston kannattavuudesta elinkeinotoiminnassa.
Mitä tulee tuohon puunhintaan. Metsänomistajat pystyvät vaikuttamaan kilpailun kautta puunhintaan ja korjuun kustannuksiin. En usko kuitenkaan, että sillä olisi vaikutusta konemiesten asemaan tai toimeentuloon. Mutta näihin lieveilmiöihin on kyllä vaikutusta, jotka mehtäukko on lakaisemassa maton alle. Se on huono asia.
Tiukassa tuntuu olevan Jeessin käsitys pystykaupasta ja sopimusurakoinnista. Kunnon sossulle tuntuu olevan vierasta, että myös metsänomistajalla on tarve ja pyrkimys urakointiin omassa metsässään. Ja onhan siinä se ongelma, että etuudet menevät ristiin siellä meittin metsässä.
Tuleehan sitä lisuketta leivän päälle sopimusurakoinnista, mutta metsänomistajana urakoinnista ne lisukkeet kyllä jäävät tulematta. Miten se sivistysvaltiossa voikin olla mahdollista, että poliittinen vähemmistö pitää enemmistövaltaa siellä meittin metsässä. Ettei vaan kansallistamisella, tuollaisella kansallis-sosialisoinnilla ole jotain tekemistä tämän kanssa.
Ei minulla ole antaa viisasten kiveä ensiharvennuksille. Niitä on tullut tehtyä vallitsevan käytännön mukaisesti manuhakkuuna, pystykaupalla, kuin myös teetettynä motolla omaan lukuun.
Perusongelma on ollut toisaalla, pystykaupassa ja sen lieveilmiöissä. Ei kuitenkaan kalustossa tai logistiikan tasossa. Sen kalleudessa kyllä ja siinä, että metsänomistajat on onnistuttu pitämään puuhuollon ulkopuolella. Eräänlaisena reservinä ja puuntuottajina kyllä, mutta ei palvelun tuottajina. Ja että sitä varjellaan, ettei vaan metsänomistaja pääse kilpailemaan puuntoimittajana. Rikkomaan teollisuuden monopolia puukaupassa ja korjuussa.
Jos näin onnettomasti pääsisi käymään, se tietäisi metsätalouden elinkeinorakenteen ja tulonmuodostuksen vahvistumista, niin myös kaivattua puunhinnan nousua. Poistaisi myös pystykaupan lieveilmiöitä.
Sossut täällä juhlia pitävät. Yli varojen elämistä yhteiskunnassa on suitsittu ja on saatu jonkinlaiseen ojennukseen, mutta sossujen ”metsäsampoa” ei tunnu pidättelevän mikään. Jostain sitä yhteistä hyvää on otettava vaikka puoliväkisin ja mistäs muualta kuin metsänomistajalta.
Tuo Tolopaisen ei kauppatavasta tarkoittaa kyllä miinusmerkkistä ja tuskin on ylitarjonnasta.
Onhan siitä hankinnan miinusmerkkisestä hankintalisästä (kolme euroa) vähennettävä vielä korjuun kustannukset, ennen kuin hankinta on vertailukelpoinen pystykaupan kanssa.
Mehtäukko ei ymmärrä tai jostain syystä ei halua ymmärtää. Eihän siirtyminen toimituskauppaan tarkoita sitä, että metsäkonekuski joutuisi hyppäämään rattorin pukille. Pidän tuota jo tahallisena vääristelynä. Eihän kalusto ja logistiikka miksikään muutu, jos kauppatapa muuttuu.
