Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Pystykaupalla metsänomistajien toimituskauppa on ajettu alas, niin kuin Taneli tuossa kertoo. Pystykauppa oli aikoinaan ja on edelleen metsänomistajia varten, joilla ei ole edellytyksiä tai pyrkimystä toimituskauppaan.
En usko kuitenkaan, että Lauri Vaara olisi esittänyt puunkorjuun siirtämistä takaisin traktorikaluston varaan. Eihän yksittäinen tutkimus, jolla vertaillaan traktorikaluston kannattavuutta elinkeinotoiminnassa voi sitä tarkoittaa.
Kysymyshän on nykyisin käytettävästä kalustosta ja sen käytöstä jo vuosikymmenien aikana. En usko että Lauri Vaara olisi siihenkään puuttunut, mutta kauppatavan muutosta hän on esittänyt. Hän on esittänyt pystykauppaa kaikkine lieveilmiöineen lakkautettavaksi ja siirtymistä toimituskauppaan.
Metsänomistajat ovat ammattilaisia puuntoimittajina siinä kuin mehtäukkokin on. Sitä tuskin tarvitsee perustella.
Eiköhän ne vastaukset jää sinne pystykaupan monopolin ja korruption puolelle ja siihen kehityskulkuun, joka sitä kautta on tullut. Kuvaavaa on hiljan lehdistössäkin esillä ollut kehityskulku, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa myös puukauppaa ja korjuuta: ”Pienten juttujen lakaisu maton alle luo pohjaa vakavalle rikollisuudelle. ”Syntyy kasvupohjaa sille, että meillä voi tehdä tiettyjä asioita ilman seuraamusta. Se taas antaa kasvupohjaa vakavammalle rikollisuudelle”. Eli kysymys on jopa maan tavasta.
Tämä ei ole koneyrittäjien vika, ei se ole myöskään Jätkän vika, sillä hän ei ymmärrä tai ei ole ymmärtävinään ja tarjoaa läppändeeriä. Korjuun kustannukset maksaa metsänomistaja ja ne peritään pystykaupassa puunhinnasta. Tottahan maksaja lopulta on kuluttaja, mutta sillä ei ole mitään tekemistä puukaupan kanssa.
Puukaupassa on aivan selvä puunhinnan polkutilanne. Teollisuus maksaa mieluummin kalliista tuontipuusta, jotta saadaan kilpailua aikaiseksi ja saadaan puunhintaa alennettua. Mutta ei maksa palveluista metsäomistajalle, että saataisiin oikeasti kilpailua aikaiseksi. Onhan siellä tuontipuun tilastoissa korjuun kustannuksia mentävä aukko.
Minkähän takia puunhinta Suomessa mataa. Ettei vaan korjuun (puuhuollon) kustannukset ole liian korkeat. Tälläkin hetkellä tuotetaan massapuuta ulkomailta ja poljetaan puunhintaa. Korjuun kustannuksistahan ei voi tinkiä, ei ainakaan siihen liittyvästä kilpailusta.
Hyvähän se on rattorimiesten siinä ylvästellä. Olla osana monopolia ja kartellia, johon metsänomistajalla (ei ainakaan toistaiseksi) ole mitään sanomista.
Turhaa on Jätkän traktoreilla värkkääminen. Metsänomistajalle kelpaa kyllä metsäkoneetkin ja saavat tulosta aikaan myös traktorikalustolla. Jos edellytykset elinkeinon harjoittamiselle on, ei se jää kiinni kalustosta. Sama kalusto on käytettävissä, mutta ensin pitäisi saada ne edellytykset elinkeinotoiminnalle.
Pystykauppa ei ole metsänomistajien elinkeinotoimintaa, vaan on teollisuuden elinkeinotoimintaa. Ja hankintakaupasta ei ole metsänomistajien elinkeinotoiminnaksi. Sitähän se tarkoittaa että, metsänomistajat maksavat kustannukset.
Mehtäukko rattoreineen on asettunut paljon vartijaksi. Tässä kokonaisuudessa ”rattoreilla” ei vaan ole mitään merkitystä.
Tuskin kannattaa museoida itseään. Kysymyshän ei ole jumittamisesta, vaan alan kehittämisestä. Metsävarusteisista ja monenlaiseen elinkeinokäyttöön tarkoitetuista traktoreista on kaiken aikaa ollut kysymys. Traktoreista sitä Ponsseakin kehitetty, jos vaikka onkin yhdenlaiseen käyttöön tarkoitettu.
Tottahan käytännön vaihtoehtoihin perusteet eivät ole riittäneet. Ja kun eivät ole riittäneet, sitä sopii opiskella linkistä ”laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi”. Siellä kyllä kerrotaan sekin, minkä takia perusteet eivät ole riittäneet.
Ei se ole mahdollista ainakaan Jovainin osalta. Ei tunnu olevan luottamusta ja toisaalta harvat täällä edes uskaltavat aiheeseen mitään sanoa. Pyrkimyksiä on ollut, mutta heti on palstan ”klaani” kimpussa estämässä. Korostan estävät, se tuntuu ”rattorit” ja muutosvastarinta olevan ne tärkeimmät.
Eiköhän myyrät ole viattomia luontokappaleita, ei niiden varaan puutavaran laatua voi laittaa. Jää ympäristönhoidon, metsänhoidon ja ennen muuta kauppatavan varaan. Millä tavalla suhtautua esim. luontokappaleiden aiheuttamiin haittoihin puukaupassa. Siinä mielessä ja monessa muussakin mielessä, könttäkauppa on oivallinen vaihtoehto. Saa mehtäukko tehdä kämpyröillään, niin myös perään kuuluttamallaan laadulla, mitä haluaa.
