Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Metsätaloudessa etusijalla ovat liitännäiselinkeinot ja niiden tuotot. Tuotetaan yhteiskuntahyvää puunhinnasta, metsätalouden elinkeinoista ja niiden tuotoista välittämättä. Teollisuuden markkinaosuus n. 95 % puukaupassa ja korjuussa on siitä selvääkin selvempi osoitus. Kysymyshän on kartellista ja monopoliasemasta metsätalouden töiden kuin myös tuottojen osalta.
Hyvähän se on palkansaajayrittäjän kukkoilla siellä kirstun päällä. Toveria ei jätetä.
Metsänomistajilla ei ole edunvalvontaa, siihen täällä on viitattu moneen kertaan. Ja sitä kun ei ole, menee muulla tavalla, niin kuin on kerrottu.
Puutavarayhtiöt opettavat ja sehän tiedetään mitä siellä opetetaan, edunvalvontaan ja metsäomaisuuden hoitoon liittyvissä kysymyksissä. Metsät ovat hyvää vauhtia siirtymässä ja metsätyöt ovat jo siirtyneet uusjakoon. Oikeastaan perinteisestä metsäelinkeinosta ei ole jäljellä mitään. Keskittäminen jatkuu ja metsäomaisuus on käytettävissä etuuksien jakoon.
Tässä mielessä luonnonvarat ja sen elinkeinot eivät ole etusijalla. Vaikka Suomessa ei juurikaan ole muuta kuin metsää, elinkeinorakenteet ovat siinä mallissa, että metsätaloudesta elinkeinoksi on vain harvoille. Nykyiset metsäelinkeinot muodostuvat sivuelinkeinoista, palveluelinkeinoista ja vierastyövoiman käytöstä.
Onhan näille vaihtoehtonsa, mutta niistä ei edes keskustella. Paljonko tuota metsäpinta-alaa tällä hetkellä tarvittaisiin, että puun myyntituloilla metsätalouden harjoittaminen olisi mahdollista?
Toinen lukunsa on metsäomaisuudella keinottelu, joka on tarjonnut mahdollisuuden metsäomaisuuden kartuttamiseen.
Markkina-arvo ei ole huonontunut. Yleisellä tasolla tässä mennään ja sen (metsänomistajan) markkina-arvo on kyllä laskenut. Näin on käynyt jo vuosikymmenien ajan.
Muistutus myös siitä, että metsänomistajien toimintaa on rajoitettu. Markkina-aseman menettäminen ei voi olla vaikuttamatta siihen. Myös harmaaseen talouteen on viitattu.
Mitäpä tuo ulkopuoleisille kuuluu teollisuuden omat menoerät?
Ainakaan metsänomistajalle, kustannusten maksajalle, se ei kuulu. Ei taida vähäinen n. 5-10 % markkinaosuuskaan kuulua. Puunhintaan ja euroihin vielä vähemmän. Eihän tuosta ole täydelliseen kartelliin ja monopoliin kuin vähän matkaa.
Tottahan markkinan ja kilpailuaseman menetys vaikuttaa puunhintaan.
”Nykyinen n. 5-10 % osuus on lähinnä naurettava ja puunhintaa alentava”
Mehtäukko: ”Onhan omatoimiselle mo:lle sijansa”. Pienestä menoerästä tuntuu kiikastavan, jos mittaukseen saadaan lisäarvoa ja sillä perusteella ns. arviot saadaan tukittua. Missä on se sijansa ja ne isot menoerät. Eiköhän ne ole siellä teollisuuden toimialassa ja pystykaupassa. Saahan sitä hankintahakkaajaa arvostaa, mutta kaukana on se vaihtoehto. Onhan se tietenkin mahdollista, mutta ensin pitäisi päästä eroon puukaupan salailusta ja niistä isoista menoeristä ja että päästäisiin avoimeen puukauppaan. Eihän se niin voi mennä, että kustannuksia ja puunhintaa ei pääse vertailemaan. Ei myöskään mittaustulosta, sillä teollisuus ei edelleenkään hyväksy metsänomistajien mittaustulosta (motomitta).
Teollisuus tuskin antaa apuja tällaisessa kysymyksessä, sen paremmin kuin poliittinen vasemmisto tai Ay-liike.
Onhan digimittauksesta etunsa puukaupassa. Kysymys ei enää ole kaupan kohteena olevista arvioista. Ei metsänomistajan puilla käytävästä kaupasta. Ei iloisista rosvoista. Kysymys on ennakkoon tarkkaan tiedettävästä puuston ja laadun määrästä. Avoimessa puukaupassa myös ostajan edusta, mutta myös vastuusta, mitä puillaan tekee.
Tottahan digileimikoiden teko (tarkempi cronemittaus) on ajateltu metsänomistajien (Mhy) tehtäväksi.
Hyvähän se on nykyisessä järjestelmässä ilakoida vaikka uppotukeilla. Tiedetään että toiminta on suhteellisen turvallista. Teollisuus on puukauppajärjestelyillä (pystykauppa) torjunut metsänomistajien epäilyttävän toiminnan ja välistävedot, mutta eipäs ole ottanut huomioon sitä, että iloiset rosvot touhuavat teollisuuden omassa järjestelmässä.
Avoimeksi jää edelleen, miten metsänomistajat on sovitettavissa uuteen järjestelmään puuntoimittajina. Nykyinen n. 5-10 % on lähinnä naurettava ja on puunhintaa alentava. Tuskin metsänomistajat herruutta edes tavoittelevat ja ei siihen ole tarvettakaan, mutta tuollainen 50/50 on luku, johon on syytä pyrkiä.
Pihkatappi: Mittalista tässä ei auta yhtään mitään, jos puidaan matriisiin tai muulla tavalla ohi ja metsänomistajalta jää osa puistaan saamatta. Katkonnalla tai tmv. motokontrollilla tai puutteellisella valvonnalla, ei niilläkään ole mitään tekemistä tämän kanssa. Tietenkin jos metsänomistaja olisi puuntoimittajaosapuolena epäilys kohdistuisi heihin. Eihän teollisuus tällä hetkelläkään metsänomistajan motomittaa hyväksy ja samasta syystä ei myöskään kauppatavan (pystykauppa) muutos ole mahdollinen. Voidaan sanoa myös niin, että kun riittävästi metsänomistajaa kiusataan, metsänomistaja alkaa puolustamaan kiusaajaansa.
Runkohinnoittelu könttä tai pinta-ala perusteinen puukauppa olisi hyvä edistysaskel nykyiseen tilanteeseen monestakin syystä. Päästäisiin hankalasta kappaletavarakaupasta eroon ja sen kustannuksista. Kukas muukaan nekin maksaa kuin metsänomistaja. Tulevaisuuden digileimikot antaa mahdollisuuksia mittaustarkkuudenkin osalta.
Valitettavasti iloisia rosvoja on enemmän, mitä tiedetään ja halutaan tunnustaa.
Jees, on aika paljonkin eri asia, jos tiimit käyvät pimeää kauppaa. Kaikki hyvin myös Puukilla: Korkeintaan inhimillinen virhe on mahdollinen.
Köpelösti se on käynyt ostomiehellekin. Jotain sittenkin on mennyt pieleen?! ”ettäs jottas hyvitetään seuraavassa puukaupassa”.
Ei pidä aliarvioida metsänomistajaa, pystyykö osoittamaan suuruusluokassaan kymmenien prosenttien pimittämisen. Ei sitäkään, etteikö seurantaan ole tarvetta. Eivät kuitenkaan riitä näytöksi riita-asioissa.
Puutavarayhtiöt eivät välttämättä edes tiedä, sen paremmin kuin metsänomistajatkaan. Saavat puunsa ja rahansa, mutta vähemmän, mitä puukaupassa oli tarkoitettu.
Ei mittauksella, sen paremmin kuin muullakaan selittelyllä, ole mitään tekemistä sen kanssa. Moto mittaa samalla tarkkuudella, riippumatta siitä, minkälaiseen matriisiin määrät ja puustotiedot tallennetaan.
Jeanilta hyvää ennakointia puukaupasta ja sen menettelytavoista.
Jätkä: Eihän ennakkomittausta ennen korjuuta ja tarkistusmittausta korjuun jälkeen ole tarkoitettu loppumitaksi tai siihen verrattavaksi mitaksi. Vaan oli tarkoitettu vertailumitaksi, SILLOIN KUN MOTOMITTAAN KOHDISTUVA MANIPULOINTI ON EPÄILTÄVISSÄ JA ON PERUSTELTU SYY SEN OSOITTAMISEKSI.
Metsänomistajat ovat heikoilla puutavaran mittauksessa. Motomittaan ei oikein ole puuta pidempää, kuin näitä vastapuolenkin arvioiksi tmv. haukkumia vaihtoehtoja. Ne eivät riitä näytöksi riitatapauksissa.
Maaperä väärinkäytöksille on ollut otollinen, sillä puut kyllä saadaan mitattua korjuun jälkeen laanissa, mutta sitä ei yleensä tiedetä, paljonko niitä puita oli ennen korjuuta metsässä.
