Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Mehtäukko: En tiedä mitä metsälaki sanoo, mutta ainakin siitä kannattaa lähteä, että ppa-10 tienoilla alla on kehityskelpoinen taimikko, jonka hyväksi toimenpide tehdään. Säästyy aikaa ja vaivaa ja jäävä puustokin vielä tuottaa.
Tuskin kuitenkaan kannattaa lähteä pudottamaan ppa alas ja jäädä odottamaan mitä tapahtuu. Yleensä ei tapahdu, pitäisi ainakin jk. edellytykset ja taimettumisen edellytykset olla.
Tottahan oli erilaisia tapoja kuokkaistutuksessa ja tuntemuksia eri puulajien suhteen. Samalla tavalla ne puulajit käyttäytyvät tälläkin hetkellä. Mänty ja koivu eivät oikene, kuusi taas oikenee.
Kourukuokkaistutuksessa virhe tehtiin istuttamalla taimi kuopan viistoa seinämää vasten. Ei vaivauduttu kumartumaan, vaan iskettiin kuoppa kuokan varsi kainalossa. Korkeintaan saappaan kärjellä pönkättiin tainta pystyyn.
Eiköhän sama ongelma ole tälläkin hetkellä, jos istutetaan vinoon tai alusta liikkuu tai häviää alta.
Visakallo: Jaksolliseen puun kasvattamiseen ja avohakkuisiin ei siirrytty puun tuotannollisista syistä, vaan teollisuuden vaatimuksesta puuhuollon järjestämisen, eli logistiikan järjestämisen kautta. Järjestää puuhuolto haluamallaan tavalla.
Tähän vaikuttaa tietenkin metsänomistajien yhteistoiminta, mutta myös osuus puuhuollosta. Metsänomistajien ongelma ei olekaan puun tuottaminen, vaan se, millä osuudella metsänomistajat voivat olla mukana puun toimittajina. Uskoisin sillä olevan merkittävän vaikutuksen myös metsänhoitotapoihin.
Lenkousongelma johtui paljasjuuritaimien kourukuokkaistutuksesta. Taimet istutettiin vinoon. Männyn taimi ei oikaise itseään, vaan hakee suoruuttaan mutkien kautta. Sama koivulla. Kuusella ei sitä ongelmaa ole, kuusi oikaisee itsensä ja tekee uusia juuria rungosta, jos esim. istutetaan liian syvälle.
Nuo mättäät, on suhteellisen uusi menetelmä ja kokemuksia pitkältä ajalta ei ole. Eroosio huuhtoo mättään alta, ainakin niissä liian korkeissa ja huonosti tiivistetyissä kohteissa. Riskinsä on olemassa, miten lie tutkimus, onko seurannut tilannetta.
Toivottavasti et kuitenkaan ole eriyttämässä itseäsi ulos. Ei näytä todennäköiseltä tällä hetkellä, mutta rakenteisiin kuitenkin olet puuttumassa ja istut ”metsänomistajien” kupilla topakasti. Puulle et ole jättämässä hintaa, muutoin kuin omilla parhailla paikoillasi. Mitähän tuo muutakaan voisi olla kuin köyhän miehen politiikkaa.
Metsänomistajien osuus puukaupasta (hankinta) on enää 12 % ja siitäkin suurin osa on Mhy. korjuupalvelun osuutta. Teollisuuden jalostusarvokauppa onkin saavuttanut päätepisteensä. Puukaupan erillissopimuksia (hankinta) ei käytännössä enää ole ja uudesta sopimuksesta ei ole tietoakaan. Tässä mielessä puun kysynnän eriyttäminen on todellisuutta. Niin myös ay-liikkeen vastapalvelujen osalta. Itsemääräämisoikeutta ilman sopimusta ja palvelujen ulosmittaamista täysimääräisinä.
Jk. menee siinä pesuveden mukana.
Timppa ei tarvitse kasvattaa, tuotteethan ovat olemassa ja ovat usein metsänomistajalle tappiollisia. Teollisuuden omankin ilmoituksen mukaan korjuun kustannukset ovat yli puolet puunhinnasta (tehdashinta). En pidä sitä vähäisenä ja riskinä en ollenkaan, sillä kaikki metsähoidossakin, mistä metsänomistaja joutuu maksamaan, pidän tappiollisena ja on taloudesta pois. En oikein lämpene sille, että puutavarayhtiö pitää metsiä pankkinaan, ilman, että siihen metsänomistajalla on juurikaan mitään sanomista.
Hyvähän sinun on huudella sieltä suomen parhailta piikkipaikoilta. Onnittelut vaan hyvästä metsähoidosta. Niin minäkin teen, mutta ei siitä ole konsultiksi kautta suomen. Hyvin äkkiä rajat paukkuvat. Se mitä voit tuottaa vielä metsänomistajien kustannuksella, muuttuukin hyvin pian kilpailijan tuotoksi, jota se käytännössä onkin.
Aihetta on syytä hämmentää laajemmin. Voidaan todeta, että nykyinen klusteri tuottaa nykyisenlaista tuotetta. Samoin voidaan todeta, että klusterin toimintaa muuttamalla voidaan tuottaa toisenlaista tuotetta. Metsäneuvojasta (Mhy) riippuukin paljon, minkälaista tuotetta tuotetaan. On otettava huomioon myös se, että metsänomistajien toimintaa on rajoitettu (säännelty), jonka seurauksena teollisuudella on valta ja vastuu tuottaa palvelut metsänomistajien puolesta ja kustannuksella.
Neuvojan, ollakseen metsänomistajien edustaja, pitäisi pystyä osoittamaan kaikki palvelut. Näin kun ei ole, vaihtoehdoksi jää myötäillä klusterin toimintaa. Eli olla palveluntuottaja muiden palveluntuottajien joukossa. Kysymys kuuluukin, olla palveluntuottaja, mutta samoilla ehdoilla kuin muutkin palveluntuottajat, jotka toimittavat puuta teollisuudelle.
Onhan tämä poikkeuksellista, sillä metsänomistajalle tappiollista toimintaa hyvitetään pienillä tukiaisilla. Se ei kuitenkaan poista sitä, että toimintamallin puutteet ovat rakenteissa, ei metsänhoidossa, mutta jolla on vaikutusta myös metsänhoitoon.
Tottahan jk. palvelut maksaa enemmän ja vähennetään kantohinnasta. Tuskin kuitenkaan jk. osalta, kuin muutenkaan, metsäklusteria tullaan ylläpitämään palvelujen varassa. Myös metsänomistajalla pitäisi olla mahdollisuus vastapalveluun. Tällä hetkellä metsäosastot yhteistoiminnassa konemiesten kanssa hoitavatkin klusterin palvelut metsänomistajien puolesta. Toimittavat puuta teollisuudelle ja maksattavat kustannukset metsänomistajalla. Samoin toimitaan metsänhoidossa.
Lusterin toiminta ei ole kestävällä pohjalla, sillä metsänomistajien osuus työn kuin tuottojen osalta on vähäinen. Ei ole lähellekään sitä mitä se voisi olla. Kokonaisvolyymi kasvaa, mutta metsätalouden tuotto se vaan laskee.
Tuskin jk:lla on tulevaisuutta vanhoissa kuusikoissa, todetaan Mielikäisen videolla. Toinen on valopuut. Tuskin onnistuu sekään, ilman huomattavaa aukkoisuutta tai taimistoja vapauttavia kaistaleita. Ongelma on myös tuhot ainakin eteläsuomessa, niin kuin on todettu.
Valopuut eivät taimetu peitteisen metsän alle. Se, että päästään kaivattuun puulajikiertoon on avohakattava. On seikka, josta alan tutkijat tuntuvat olevan samaa mieltä.
