Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Onhan tässä Timppa se ero, että en kuulu siihen monopolin kartellin tai sisäisen korruption joukkoon, vaan puolustan vapaata yrittäjyyttä metsänomistajalle. Tuo sinun ja yleisesti noudatettava pystykaupanjärjestelmä ei sitä ole. Päinvastoin, saat olla renkipoikana järjestelmässä mukana ja voit hyvin, mutta pitäisi sinun vapaa yrittäjyys sallia myös metsänomistajalle. Niille, jotka siihen ovat pyrkimässä, sitä olet kieltämässä.
Väittely metsänhoidon paremmuudesta on turhaa, sillä samoja metsänhoidon elementtejä käytetään molemmissa metsänhoitotavoissa. Väittely metsänhoidosta ei ratkaise mitään, sillä paremmuutta on syytä arvioida kokonaan toisista lähtökohdista. Sekään ei riitä, että metsälaki on uudistettu, tai Metsäkeskuksen kaksoisrooli tai Mhy:n pakkojäsenyys on poistettu, tai Arvometsä toimii ja menestyy hyvin. Ovat riittämättömiä toimenpiteitä, sillä monopoli on edelleen teollisuudella ja vahvistaa otettaan. Sanoisinko 98.5 % osuudella tilastojenkin mukaan.
Se, että metsänomistajat ovat nousseet itseään vastaan, ei ole poistanut sitä todellisuutta, että metsäklusteri on teollisuuden hallussa. Metsänomistajalla ei juurikaan ole sanomista puukauppaan, korjuuseen, ei myöskään metsänhoitoon, sillä karavaani kulkee ja ohjautuu sen mukaan.
Eiköhän siemen suojus verhopuusto tmv. ole jatkuvapeitteistä. Jätkä on aivan oikeassa siinä, että nykyisillä kaupan ja korjuun menetelmillä parinkymmenen kuution puut eivät ole kannattavia korjata. Kannattavuudesta se on Visakallollakin. Ilmeisesti hän tarkoittaa, että jatkuva kasvatus ei ole Suomessa luonnonmukainen ja kestävä metsänkasvatusmenetelmä. Mitähän tuo muutakaan voisi olla, jos ei luonnonmukainen ja kestävä? Sitä se on, mutta aina jatkuva metsänhoidon kehittäminen tuo myös omat riskinsä ja haasteensa. Saadaan hyviä tuloksia, parempiakin, mutta sitä käydään sen luonnonmukaisuuden kustannuksella. Vähänkö näitä on haasteita aina metsänhoidon kustannuksista onnistumiseen asti. Ei sillä, että pitäisi pyrkiä vain luonnonmukaisuuteen, mutta ei myöskään voida väittää, että luonnonmukaisuus ei olekaan luonnonmukaisuutta.
Pete: Ei ole lisävaltapuista, vaan uuden sukupolven metsästä tässä tapauksessa. Ei ole raiskattu tai määrämitattu, vaan on käytetty jk:n mahdollisuuksia tuoton kuin ajan ja kustannusten osalta.
Kohteista löytyy, ei ole metsänhoidon teoriasta. Näin on toimittu myös vanhan metsälain aikana, vaikka laki ei tunnistanutkaan jk:ta. Sen aikaisista rajoituksista saamme kiittää vastakkainasettelua, joka on hyvin vahvasti mukana tälläkin hetkellä.
Oikeastaan ei tarvitse kysyä, mitä jaksouskovaiset ajattelevat yhdestä oikeasta metsänhoitotavasta. Pyörää ei ainakaan tarvitse keksiä, sillä se on jo keksitty, mutta tuskin kuitenkaan riittää perusteluksi hyvästä metsänhoitotavasta. Vallankin, kun jk:n ominaisuuksia käytetään hyväksi täydentämään jaksollista metsänhoitoa. Käydään ikään kuin varkaissa. Oliko niin, että tasaikäinen, tasapaksuinen ja samaa puulajia oleva metsä, ei ollutkaan se tavoiteltava metsä?
Omassa metsänhoidossani otan aina jk:lle tarjottavat vaihtoehdot huomioon. Esim. hyvälaatuinen ja kasvuinen kuusisekametsä 100 mottia hehtaarilla, sen jälkeen, kun yliset tukkimetsä 150 mottia on poistettu. Ei ole mikään yleinen kohde, mutta näitäkin ja vastaavia kohteita on ja jotka kannattaa hyödyntää.
Ei ole syytä hyväksyä kohteeseen tarjottavaa avohakkuuta, sillä menetät 30 v. aikajakson ja kuitumetsän, jonka arvo kuitumarkkinoilla on olematon. Eli vaihtoehtona otat vastaan avohakkuun, viljelyn ja uuden 30 v. aikajakson, päästäksesi samaan arvottomaan kuitumetsään.
Tässä 60 v. seikkailussa vaihtoehtona on tukkimetsän lihottaminen välittömästi, kun olet tehnyt valinnan jk:n puolesta. Seuraava todennäköinen vaihtoehto onkin metsän uudistaminen.
Tilastojenkin mukaan jk:n osuus metsänhoidossa on vain 1.5 % loukkaa. Siitäkin huolimatta nähdään paljon vaivaa, tässäkin osiossa vaahdotaan kymmeniä sivuja jk:n heikkoudesta ja nähdään jk suoranaisena uhkana.
Eihän jk:n yleistyminen ole edes mahdollista. Siitä pitää huolen teollisuuden puuhuolto, joka ohjaa pystykaupoille ja avohakkuisiin. Myös hinnoittelulla ohjataan, jk puunhinta huomattavasti alemmaksi ja korjuun kustannus huomattavasti korkeammaksi, puhumattakaan että metsänomistajat hyväksyttäisiin puun toimittajina. Siitäkin huolimatta jk nähdään uhkana.
Kysymyshän on tietenkin aiheellinen. Eihän se paremmuus tule metsänhoidosta, tai noudatettavasta logistiikasta, vaan vastakkainasettelusta. Miten puujalan kakku jaetaan. Mikä on metsänomistajien osuus saamapuolena. Siinä mielessä kaikkia logistiikan kustannuksia pitää saada arvioida metsätalouden tulona.
Palstalla on muutama metsänomistajien ”enemmistövaltaa” käyttävä ja on konemiehet, jotka peesaavat ja käyttävät metsänomistajien mandaatin täysimääräisesti hyväkseen. Toimii jossain Päijänteen ja Suomen parhailla piikkipaikoilla, mutta en usko että voidaan yleistää.
Väittäisin, että metsänomistajien talouden osalta keskustelua viedään harhapoluille. Metsätalous ostopalveluina, eli palveluelinkeinoina ei ole se juttu. Tarkoittaa sitä myös korjuun osalta, jonka kustannukset ovat jo tällä hetkellä yli puolet puunhinnasta.
Reformina tämä tarkoittaa metsänomistajien täysimääräistä hyväksymistä kilpailuun, myös korjuun osalta, ei sulkemista sen ulkopuolelle, niin kuin tällä hetkellä toimitaan.
Ns. valtaapitävät syyllistyvätkin metsänomistajien ulossulkemiseen, jota olen pitänyt poliittisena ja hyvin tuottoisana yhteiskunnan hyvinvointireformina ja jota valitettavasti käydään metsänomistajien ja metsätalouden kustannuksella.
