Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Mitä tulee metsäklusterin toimintaan ja vedätykseen sitä kautta, kysymys on hyvinkin poliittisesta ja maalaisliittolaisesta toiminnasta. Sipilä tuskin joustaa tämän tyyppisissä asioissa, vaikka tämä ei kuulukaan suoraan meneillään oleviin kiistoihin. Hallitus on kuitenkin yhteistyökykyinen ja jatkaa sääntelyn purkamista.
Osittainen kansallistaminen on yksityisomaisuuteen puuttumista, samoin myös työoikeuteen puuttumista ja on sen luokan kysymys, että siihen on syytä puuttua. Parlamentaarinen työryhmä selvittämään metsäklusterin toimintaa, olisi hyvä jatkumo vuosikymmenien takaisille poliittisille päätöksille ja pyrkimyksille purkaa metsätalouden sääntelyä. Nykyinen hallitus voisi työryhmän perustaa, olipa tulevan hallituksen väri mitä tahansa.
”On itsekästä, että vain he, jotka ovat päässeet järjestelmään ja pysyvät siinä mukana, voivat olla äänessä. Sen sijaan liittoon kuulumattomilla tai esimerkiksi työttömillä ei ole ääntä”.
Bengt Holmström
Sopii myös metsäklusterin toimintaan kuin reikä päähän. Metsänomistajilla ei ole edes veto-oikeutta omassa asiassaan. Ovat ulkona 95 % osuudella hankinnan viittä vastaan puukaupassa ja puunkorjuussa. Asiantilan korjaamiseksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia.
Palataan aiheeseen. Väittääkö Metsuri motokuski, ettei tiedä mikä on sosialisoitu euro. Perustuihan kansallisen hätätilan ratkaisut 90-luvulla ja EU:hun liittyminen (integraatio) osittaiseen kansallistamiseen. Alkutuotannossa euro puolitettiin ja sitä toista puolta alettiin kompensoimaan rahalla. Toteutui sitten huonolla menestyksellä, sillä alkupääoman tultua syödyksi, tukien maksatusta on jatkettu jopa kansallisella rahalla. Menettely on kuitenkin edelleen voimassa ja tuottaa valtavina tulonsiirtoina elinkeinoelämän puolelle.
Olet palveluyrittäjänä osallisena näistä tuotoissa, kuin siinäkin, että maksajana toimii alkutuottaja metsänomistaja. En väitä, että tuottosi sen paremmin kuin Artollakaan, riittävät tuonne paanoilla ja rientoihin, mutta omasta puolestani metsänomistajana voin sanoa, että ei riitä alkuunkaan. Ettei vaan mene tappiolla.
Tuskin olemme voittajia näissä riennoissa. Kaikenlainen sääntely pitäisikin purkaa ja suosia vapaata kilpailua.
Osittaiseen kansallistamiseen perustuva tuottaja-automaatti leikkaa maa ja metsätalouden tuotoista. Vedätyksen epätasapaino on sitä luokkaa, että sitä tuskin palkkamaltilla tai työlainsäädäntöön puuttumisella saadaan kurottua. Ovat välttämättömiä toimenpiteitä, mutta tarvitaan muutakin. Lihavien vuosien ja velkarahan kuittaamiseen tarvitaan rakenteellisia uudistuksia. Tarvitaan luonnonvarojen oikeanlaista käyttöönottoa, ei niiden sosialisoimista. Sillä lasku, joka luonnonvarojen haltuunotosta seuraa on aivan muuta, mitä Ay-liike ja poliittinen vasemmisto järjestöinä ovat kuitanneet. Se on monin monin kertainen siihen nähden.
Jokainen sosialisoitu euro on sosialisoitu euro, ja näkyy katukuvassa, paanoilla ja lentokentillä.
Osittainen kansallistaminen oli se käyttövoima 90-luvun lamaan Lipposen aikana. Oli myös vedätys kansalliseen hyvinvointiin. Vedätys toimii edelleen ja voi hyvin. Tuottaa hyvinvointia sossujen palvelusyhteiskuntaan, mutta kuitenkin yhä ahtaammalle ohjautuvassa yhteiskunnassa.
Eu ratkaisu perustui myös näihin kansallistamisratkaisuihin. Luonnonvarojen tuotot kuten maatalous puolitettiin, niin myös käytännössä metsätalouden tuotot ja alettiin kompensoida tuilla. Tukien tuotto jäi kuitenkin vähäiseksi, vai olisiko tuottajahinnat, myös puun hinta jääneet alhaiseksi. Mutta tällainen kansallistamisen tuottaja-automaatti kyllä toimii ja tuottaa hyvinvointia yhteiskuntaan edelleen. Ei kuitenkaan alkutuottajalle. Tässä mielessä demarit ja muu vasemmisto ovat lunastaneet oikeutuksensa luonnonvaroihin, niin myös ammattiyhdistysliike, ja vahtivat, ettei vaan alkutuottaja pääse osille etuuksistaan, ja vieläpä omalla tuotannon alallaan.
Että ihan tuottajajärjestössä pidetään joukon jatkona. Sopii hyvin myös metsiin, pidetään valtaa pitävien vallan jatkona ja siihen, että jokainen poistuva jäsen on menetetty jäsen. Menee pohjamutien kautta. Ettei vaan maalaisliittolainen metsäpolitiikka ole kahden suuntaisessa puristuksessa. Omien ja kilpailijan.
Paljon kertoo jäsenkato. Kannatus on hajalla ja erimielistä. Jäljelle jää ydinjoukko, jotka valvovat ja puolustavat etuuttaan. Eivät kuitenkaan huomaa että valta on toisaalla. Valta on ammattiyhdistysliikkeellä ja teollisuudella. Saahan sitä puolustaa vaikka metsäklusteria, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, sillä korjuutiimit ja metsäosastot huolehtivat ydintoiminnoista ja siitä, että metsänomistajat on suljettu sen ulkopuolelle.
Hyvinkin maalaisliittolaista metsäpolitiikkaa (kusetusta). Onhan se häpeällistä tunnustautua keskustalaiseksi ja vielä vähemmän tunnustautua puolustamaan etuuksiaan. Kuin sitäkään, että alan etujärjestö MTK ja Mhy on tommottissa puolihuolimattomissa yhteistoiminta tilanteissa kaapattu parempaan ohjaukseen.
Sulle mulle valinnassa panoksena on puustopääomien tuotot jaossa, maapohjat ja jopa kiistaa käydään metsäjussin oikeudesta työhön omassa metsässään.
Hyvä vertailukohta on huominen luottamusäänestys. Ilmaveivi omaan maalin, jollaisena sitä mainostetaan. Sopii hyvin myös maalaisliitolaiseen politiikkaan metsissä ja herruuteen kirstun päällä. Toveria ei jätetä.
Tuskinpa tuossa on epäselvää, jos hallitus häviää luottamusäänestyksen, ammattiyhdistysliike ottaa vallan ja seuraa ennenaikaiset eduskuntavaalit tai muu ylimenokauden järjestely. Tuskin on epäselvää siinäkään, että ammattiyhdistysliikkeen ehdoilla ja vaatimuksesta maata on johdettu ennenkin. Suomipoika se jaksaa vielä yrittää, vaikka seuraukset on ala-arvoisiksi todettu.
