Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
On aika mahtavaa arkirealismia tuo, miljoonakoneilla korjataan riukuja (tikkuja) metsässä ja kehutaan vielä, että suomen metsien tulevaisuus on siinä? Omitaan jopa ansiot hoito ja harvennusrästien purkamisesta. HALOO!! Hyvähän se on kehuskella, kun sopimuspalkka on taskussa ja maksaja on tiedossa. Ansiot on turvattu, eikä maksajan menettäminen ole tiedossa tällä hetkellä.
Eiköhän näiden hoito ja harvennusrästien purkajia ole metsänomistajat itse, eli kustannusten maksajat, jos niin päättävät? Menee lähinnä hyväntekeväisyyteen, ilmaista ja motolle mahdolliseksi tehtävää toimintaa. Ei siitä puutili paljoa perstaskua lämmitä. Omana työnä ei sen vertaa. Että onhan niitä meitä rahan ja tekemisen puutteessa olevia. Luulisi metsänomistajalle löytyvän arkiystävällisempiäkin tapoja toimia, kuin aukkojen perkaaminen.
Antaahan uusi metsälaki mahdollisuuden keinottelulle, sillä läpimittaluokkien poistaminen toimii metsätilakaupan ja metsien lähes rajoittamattomien hakkuiden, lähinnä avohakkuiden hyväksi. Ei kun puut pinoon ja pohjat kiertoon. Onhan se erään laista keinottelua (korruptiota) tämäkin. Metsätilat ovat hyvin kysyttyjä ja kun rahaa on, tekevät hakatut metsätilatkin (heinäpellotkin) kauppansa. Bisnes on bisnestä ja sillä on valitettavan vähän tekemistä metsänhoidon kanssa. Toisaalta ahdinko se on metsänomistajallakin, jotka ovat pakotettuja myymään metsätilansa ja tekevät sen vielä edulliseen hintaan.
Vanhastaan myös pystykauppa ohjaa avohakkuille. Tottahan avohakkuu on puun ostajalle ylivoimaisesti edullisin ja tehokkain tapa hankkia puuta ja on kustannustehokaskin siinä mielessä, että on varaa maksaa puusta vielä metsänomistajallekin. Avohakkuut toteutuvat kuitenkin muun metsänhoidon kustannuksella ja varjopuolena on tukkimetsien loppuminen tai ainakin niiden merkittävä väheneminen. Tukista on puute ja sitä sahataan jopa 10 – 12 sentin latvaläpimittaan. Varjopuoleksi on luettava myös metsänhoidon jälkityöt, jotka jäävät metsänomistajan vastuulle ja kustannettavaksi.
Onhan nykykäytännölle kääntöpuolensa, aihe josta ei haluta keskustella. En tiedä minkälainen mörkö metsiin on pesiytynyt, mutta aihe muuttuu vasten mieliseksi viimeistään, kun mennään uusiin sisältöihin ja ehdotetaan muutoksia nykykäytäntöihin tehtäväksi?
Oli miten oli, mutta tuosta metsälaista. Lienee kompromissi erilaisten metsänkäsittelymuotojen välillä. Laissa läpimittaluokista ja uudistamisvelvoitteesta tingittiin uusien metsänkäsittelymuotojen (Jk) hyväksi. Katsottiinko, että ei sitten tarvita muussakaan metsänhoidossa?
Käytännössä toiminnassa ovat sitten ristiriidassa keskenään. Tavoitteena hyvä, mutta käytännössä ei ole toteutumassa. Ei sovellu teollisuudelle ja jos vaikka soveltuu, se on hintakysymys. Hinnasta heti kymppi pois hyvästäkin leimikosta ja tukkitarjonnasta. Kysymys on korjuun hinnasta ja hintavaatimuksesta (Ay), joka tehokkaasti ohjaa puukauppaa avohakkuille. Tilannetta heikentää vielä se, että metsänomistajilla ei ole mitään asiaa korjuun markkinoille vastata tähän huutoon.
Jos keskustellaan metsätalouteen liittyvistä kääntöpuolista, kuten puukauppaan, korjuuseen ja metsänomistukseen tai metsänomistajan oikeutukseen liittyvistä asioista, osoittautuu hyvin pian vähälahjaiseksi. Mutta se kuitenkin kannattaa tehdä ja perehtyä asioihin. Kysymys ei ole normaalista yhteiskuntakehityksestä, eikä siitäkään, että näitä vähälahjaisia ritareita on täällä enemmänkin.
Tuki on tarpeellinen monestakin syystä. Sillä aktivoidaan nuori metsä alkuun. Tilanne voisi olla paljon huonompi, jos tukea ei myönnettäisi. Tuki on tarpeellinen myös puuhuollon kannalta, hakkuut voidaan ohjata avohakkuille. On tarpeellinen myös metsänomistajien kannalta, mutta ei välttämättä metsänomistajan lähtökohdista.
Muuttaisiko tuen puute metsänkäsittelytapoja peitteiseen suuntaan, josta tukea ei makseta. Tuskin kuitenkaan tuen puute, eiköhän ne esteet ole toisaalla. Puun ja korjuun hinnassa ja monopolin ohjauksessa, ettei peitteinen pääse yleistymään, ainakaan metsänomistajien toimesta.
Visakallo: Valitettavasti väärin sammutettu. Ei ollut mistään normaalista yhteiskuntakehityksestä. Tarkoitin bisneksellä muuta kuin metsänomistajien tulon muodostusta metsätaloudessa. Metsätaloutta kyllä, mutta valitettavasti metsätalouden päämarkkinaksi on muodostunut muut bisnekset kuin puun tuottaminen. Kuten puunjalostus metsässä, yhtiöiden metsänomistajan puilla käymä kauppa, metsätilakauppa ja tämän tyyppiset seikat, joita käydään myös metsänomistajan kustannuksella. Eikä näiden tuotto ole vielä niissä korjuun miljoonissa (isännätön raha), joita on laskeskeltu. En väitä että raatilaiset, ainakaan tietoisesti olisivat langenneet, mieluummin uskon heidän voittaneen, mutta esim. tämän viestiketjun korjuupalvelu. Toimiihan se niin ahtaissa rajoissa ja onhan näillä bisneksillä myös seurauksensa, jos ei muuta, niin ainakin metsäomistajan tappioksi. Tarkoittaa myös sitä, että metsänomistajien pitäisi torhakoitua, mutta tuppaa olemaan myös niin, että se toisen hyöty on toisen tappio.
Rane: Ei ole mistään yrityksistä sulkea. Kyllä metsänomistajat on jo suljettu korjuun ulkopuolelle. Ei tarkoita muuta metsänomistajien sulkemista pystykaupassa, eikä sääntelyn lisäämistä, vaan nimen omaan sen purkamista.
A. Jalkanen ja monet muut eivät ilmeisesti sisäistä tai eivät halua sisäistää (sossut) sitä, että jos metsänomistajien osuus korjuussa on vähenemään päin, niin onhan siihen oltava jokin syy. Syyksi tarjoillaan nykyisen mallin mukaisia erilaisia vaihtoehtoja metsänomistajan noudatettavaksi. Ne eivät kuitenkaan ole se varsinainen syy. Syyksi riittää myös vuosikymmeniä jatkunut metsänomistajien ulos sulkeminen. Eli jos ei ole kysyntää ei voi olla myöskään tarjontaa.
Korjuun kustannukset nousevat kokoajan, niitä ei ole saatu hallintaan. Ja koska tilanne on tämän kaltainen, tuskin niitä on yritettykään saada hallintaan. Bisnes on muualla kuin metsänomistuksessa.
Sadun kertojat vauhdissa näemmä. ”Niinhän sitä sanotaan, että siellä koira ölisee missä kalikka kalisee”.
Visakallo: Kyllä se hinta puulla on olemassa, sekin hinta, josta korjuun kustannukset on vähennetty. Esim. tukki menee reilusti pystykaupan hyväksi, vaikka kustannukset on jo vähennetty.
Ethän siitä Visakallo mihinkään pääse, että korjuun kustannuksista n. 90 % on pystykaupan korjuun kustannuksia ja että pystykaupan korjuun kustannukset ovat piilokustannuksia, ovat metsänomistajien rahaa ja ilman, että metsänomistajia hyväksytään korjuupalvelun piiriin pystykaupassa. Eli tienaamaan omista rahoistaan. Kysymys on edelleen siitä miljardista, korjuun kokonaiskustannuksesta, eli ”isännättömästä rahasta”, sanotaan, koska se raha on metsänomistajilta sanoisinko suljettua rahaa.
Onhan hankinta ja metsänomistajien korjuupalvelu ajettu anhittomaksi. Sen kustannukset ovat huomattavasti suuremmat, mitä puunhinta taulukot osoittavat. Verrattaessa pystyn hintoja hankinnan hintoihin, on otettava huomioon myös se, että pystyhinnoista on korjuun kustannukset jo vähennetty.
Onhan näissä tulonsiirtoa pystyn hyväksi, mutta on myös kallista, hankintapuiden vastaanotto, mittaus ym. ja vaatii omat järjestelynsä, oman kauppamuotonsa ja logistiikkansa? Onhan meillä siihen varaa, metsänomistajille omansa ja teollisuudelle omansa?
Nämä hankintaan sisältyvät tulonsiirrot ovat kuitenkin vähäisiä siihen nähden, mitä pystykaupassa aiheutuu siitä, että metsänomistajia ei oteta korjuupalvelun piiriin. Puhutaan isoista tulonsiirroista, piiloperinnästä ja isännättömästä rahasta, joka on miljardi luokkaa.
Onhan se Metsänhoitoyhdistyksen toiminta ongelmallista. Mhy:n korjuupalvelu joutuu toimimaan (kikkailemaan) puun ostajan ja myyjän välimaastossa. Samoin toimimaan hankinta ja pystykaupan välimaastossa, koska pystykauppaan sisältyy näitä metsänomistajaan kohdistuvia rajoituksia. (Mo. urakointiin, mittaukseen, puiden vastaan ottoon jne.) Ja koska metsäomistajia ei hyväksytä pystykaupan korjuupalvelun piiriin. Siitä syystä korjuupalvelun kaupoissa noudatetaan hankintakauppoja.
Kauppatavan muutos on ratkaisu näihinkin ongelmiin. Otettaisiin metsänomistajat reilusti mukaan korjuupalvelun piiriin. Jää senkin jälkeen valinta vapaaksi, toimiiko itse, vai käyttääkö palveluja, niin kuin on käyttänyt tähänkin asti.
