Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tuskinpa tuossa on epäselvää, jos hallitus häviää luottamusäänestyksen, ammattiyhdistysliike ottaa vallan ja seuraa ennenaikaiset eduskuntavaalit tai muu ylimenokauden järjestely. Tuskin on epäselvää siinäkään, että ammattiyhdistysliikkeen ehdoilla ja vaatimuksesta maata on johdettu ennenkin. Suomipoika se jaksaa vielä yrittää, vaikka seuraukset on ala-arvoisiksi todettu.
Voihan menettelytavat ja kustannusrakenne muodostua eduksi ilmastokysymyksessä, mutta tuskin kuitenkaan on toteutumassa demarien metsäpolitiikalla. Sulle mulle ja yhteiseksi hyväksi, eikä riitäkään, tarvitaan vielä lisää valtiolainaa. Jakopuolue torppaa jopa omia ehdotuksiaan. Ammattiyhdistysliike on ajamassa vaarallista metsäpolitiikkaa.
Eihän lisäkustannuksissa ole mitään uutta. Voidaanhan niitä pitää vaikka veronmaksajien kustannuksina, tai metsäteollisuuden lisäkustannuksina, tai jopa metsäelinkeinon kustannuksina ilman, että eduista tarvitsee luopua. Ettei vaan ole hyvinkin maalaisliittolaista politiikkaa. Kustannuksilla on taipumus ohjautua puun hintaan, ei siinäkään mitään uutta ole. Saahan sitä kuseksia kintuilleen.
Eihän Suomessa köyhyyttä ole, on vähäosaisia ja on menestyvää hallituksen jakopolitiikkaa, mutta myös kepulaista metsäpolitiikkaa, jota käytännössä ei ole olemassa. On demarien ja vasemmiston jakopolitiikkaa, yhdessä palkansaajayrittäjien ja teollisuuden jako-osuudesta hyvinvoinnista ja Ay liikkeen herruudesta metsissä. Tässä menossa maalaisliittolainen metsäpolitiikka on heikoilla, menohaluja on, mutta etujärjestötoiminnasta tai yleissitovuudesta puhumattakaan.
Toki näinhän se on, mutta päinvastaisiakin tuloksia nähdään, väittäisin jopa luvattoman paljon.
Tuskin jatkuva kastatus tai eri-ikäiskasvatus johtaa jätemetsiin, jos määrämittahakkuisiin ei mennä. Uskoisin, että pohjapinta-aloja voidaan nostaa ja on syytäkin nostaa, jos uudistamisessa mennään avohakkuiden kautta.
Aika paljon ylisanoja esitetään jatkuvasta kasvatuksesta. Kysymys ei kuitenkaan ole jätemetsistä, niin kuin täällä yleisesti uskotelleen. Toki hussen harsitut rääseiköt ovat keinottelijoiden suosiossa. Metsänpohjat kiertoon, mutta osataan sitä normi metsänhoidossakin. Puut pinoon ja säipäleet jäljelle, eikä kysymys ole edes arvokasvusta, kuutiotkin kelpaa. Ahneutensa on myös konemiehillä ja tuloksia saadaan ihan pyytämättä ja tahtomatta. Pitäisi olla valvonta ja sanktiot, jos kerran erivapauksia myönnetään.
Metsien elokarja sorkkaeläimet ovat lisääntyneet avohakkuiden tarjoamasta ravintolisästä. Mutta ovat myös lisääntyneet siitäkin huolimatta, vaikka kaatolupia on myönnetty runsaasti. Ilmiöön täytyy olla muitakin selityksiä. Olikohan tilastollista harhaa vai, metsämiehet ovat kertoneet jälleen, että hirviä on runsaasti. Mistä niitä sikiää lisää? Jokohan salametsästys on saatu hallintaan?
Ilmeisesti on ainakin yksi selitys joka tiedetään. Venäjän laajojen metsäpalojen savut ovat tuoneet hirviä lisää Suomeen ennenkin. Niin tämänkin kesän aikana. Tuulet sattuivat olemaan idästä, idässä roihunneiden laajojen metsäpalojen aikana ja nyt sitten ihmetellään hirvien runsautta.
Erilaiset metsähoitotavat menevät päällekkäin joka tapauksessa. Vähemmän viehättää ajatus lokeroitumisesta, mikä on luontaista ja mikä keinollista. Molempia on molemmissa ja on mahdoton pitää erillään, tuskin siihen on tarvettakaan. Avohakkuun kautta menee molemmissa. Tuskin on tarvetta lähteä kulottamaan pystymetsää tai kaskeamaan luokoja, että saataisiin sopivaa kasvatusalustaa. Avohakkuu on ihan hyvä kasvatusalusta molemmissa ja suuntautuminen antaa mahdollisuuden sille, mihin pyritään ja minkälaiseen tulokseen päästään. Sitä ei voi aina tietää. Toki vaihtoehtoja on monia ja niitä on metsän käsittelytavoissakin. Pukkalan malli on hyvä siinäkin mielessä, että ravistelee ja tuo kaivattua eloa lukkiutuneeseen metsänhoitoon, kenties vielä oikeaan suuntaan.
Väheksymättä lainkaan Visakallon poikkeuksellisen hyvää metsänhoitoa. Siihen pyrin itsekin. Menee jotain 70/30 keinollisen metsänhoidon hyväksi. En kuitenkaan jätä mahdollisuuksia käyttämättä. Hyödynnän metsän luontaisen tarjonnan. Tilanne siinä suhteessa ei ole muuttunut miksikään, verrataanpa sitä vaikka 60-luvulle, jolta ajalta löytyy hyvät pohjat jatkuvalle kasvatukselle. Lienee myös aika, joka riittänee kokemuspohjaksi.
Tuo Visakallon Suomessa menestyvät puulajit on mielenkiintoinen. Luontaisessa uudistamisessa ensin tulevat valopuut ja sen jälkeen varjopuut. Usein lehtipuut etukasvuisina.
Kuka sen lopulta sanoo mikä on keinollista ja mikä luontaista, sillä keinollisessa metsänhoidossakin noudatetaan luonnon omaa rytmiä avohakkuun kautta, toki monin verroin enemmän ohjailtuna.
