Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tuolla jossain aikaisemmin todettiin että jk metsän tuotto on laskeva. Sehän ei pidä paikkaansa, sillä jos kiertoaikaa jatketaan ja otetaan huomioon arvokasvu, tuottohan ei ole laskeva. Sitä se ei ole kuutioissakaan, sillä jk kannattaa uudistaa kiertoajan jälkeen avohakkuun ja viljelyn kautta ja aloittaa alusta.
Sitä vastoin täällä markkinoidaan jk hakkuuta ilman taimettumistakuuta, eli hakataan jk asentoon mahoksi ja jäädään odottamaan taimettuuko vai ei? Tai jatketaan harsintaa hamaan tulevaisuuteen? Tätäkin vaihtoehtoa tarjoillaan, ovat kuitenkin huonoja vaihtoehtoja jk:lle. Kysymyshän täällä ei varsinaisesti ole metsänhoidosta vaan vastakkainasettelusta?
Hyvin tuntuu olevan harsinta hallussa jaksollisessa metsän kasvatuksessakin. On otettu tavaksi ensiharvennuksessa ja vielä toisessa harvennuksessa, harsitaan nuoria metsiä. Harsinnan paikka olisi vasta kiertoajan toisella puoliskolla. Ei ole eduksi metsänomistajalle eikä kenelle muullekaan, niistää kuutiot pinoon nuorista metsistä.
Metsänhoidossani jk:n paikka on aina kun metsä antaa siihen mahdollisuuden, eli on poimintahakattavaa, yläharvennettavaa, ja että metsä voidaan käsitellä jk metsänä. Muussa tapauksessa tehdään avohakkuu ja metsän uudistaminen luontaisen tai viljelyn kautta.
Oikeastaan toinen mahdollisuus jk:ssa on luontaisesti syntyneiden taimistojen vapauttaminen. Eli metsään luontaisesti syntyneiden taimistojen vapauttaminen, kasvutilan antaminen taimistoille ja ylispuiden poisto tai harventaminen.
Sanoisin että jk on sellainen metsänhoidon muoto, jota ei ole syytä lähteä kokeilemaan, ei ainakaan jk opeilla sellaista metsää perustamaan, kokeilemaan mitä siitä tulee. Yleensä siitä ei tule yhtään mitään. Korkeintaan niitä harsittuja ja pilalle hakattuja metsiä, joiden nimeen täälläkin vannotaan.
Sanoisin että jk:ssa kysymys on luonnostaan, luontaisesti tai jk:n kautta syntyneiden metsien hyödyntämisestä ja jaksollisen metsänkasvatuksen täydentämisestä sopivissa kohteissa.
Mehtäukon olisi hyvä tietää, että puunkorjuun kannattavuusongelma on riippuvainen myös kaluston käytöstä, mutta ennen muuta elinkeinorakenteesta ja noudatettavasta kauppatavasta. Korruptio-ongelmalla tarkoitetaan pystykauppaa.
”Yleistyykö jk”. On yleistymässä, mutta tuskin kuitenkaan metsälain tarkoittamalla tavalla. Läpimittaluokat poistettiin, siinä mielessä on menty taaksepäin sitten harsintajulkilausuman. Saa hakata aukoksi ja harventaa läpimittaluokista huolimatta. Toinen asia on onko viisasta näin menetellä, ottaa vallan ja käyttää metsän tuoton niin kuin haluaa ja että saa toteuttaa jk:ta kenenkään estämättä, senhän metsälain uudistaminen on mahdollistanut.
Tiedä sitten mitä metsälaissa on tarkoitettu, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt metsien parturointi. Jk:ta käytetään jaksollisen metsän kasvatuksen ohjelmassa. Sanoisin että koplataan jaksollisen metsän kasvatuksen ohjelmaan ja saadaan näin ”klusterin” tuottoja lisättyä entisestään. Tälläkin palstalla väitellään mieluummin metsätalouden tuottojen sijaan, vaikka metsänkasvatuksen vaihtoehdoista, joilla tuskin tällä kohtaa on mitään merkitystä. Oliko näin tarkoitus menetellä läpimittaluokista huolimatta?
Onhan siinä aika paljonkin eroa, jos metsätalouden tuotto on vain kahta kolmea prosenttia, saat tuottaa puuta käytännössä ilmaiseksi.
Se on kyllä täyttä potaskaa mehtäukko, että tulet lahmaamaan tuottavan taimiston ja että joudun siitä vielä maksamaan.
Kaikkinensa, eihän puun tuottamisen tavoissa voi olla epäselvää, siihen käytetään siinä määrin voimavaroja, ne ovat olemassa ja ovat aina käytettävissä, jos vain puun tuottamisen muut edellytykset ovat kunnossa. Eihän metsäneuvojakaan voi ohjeistaa toimintatapoja joita ei ole olemassa. Pidänkin Mhy:n roolia enemmän teollisuuden puunhankinnan edistäjänä, kuin metsänomistajien tavoitteiden puolustajana.
Aina olen vierastanut metsänomistajien syrjimistä ja jopa suoranaista kusettamista. Ay-liikkeellä on vahva asemansa teollisuudessa ja työpaikoilla, mutta niin väitän olevan myös metsissä. Heillä on vahva edustus metsänomistajien päättävissä elimissä. ”Metsäklusteri” ohjaa ja pitää näissäkin keskusteluissa hyvänä mm. hankintakauppaa vain 10-20 % mandaatilla, pystykauppaa leimasimena ja kustannusten maksajana, ja että saadaan myydä puuta alenevilla hinnoilla, ja jossa liikkuu iso raha metsänomistajan puilla käytävässä kaupassa mm.
Aiemmin esillä ollut oligopoli kuvaa hyvin metsänomistajan asemaa tässä pelissä.
Aj: Tuskin missään laissa on määritelty, että kaksijaksoinen ei ole jatkuvaa kasvatusta. Sen sijaan seikka, jolla on jotain merkitystä, on läpimittaluokkien poistaminen. Poistettiin jatkuvan kasvatuksen sallimiseksi, mutta käytetään jaksollisessa metsänhoidossa. Toinen asia on, oliko läpimittaluokkien poistaminen oikea päätös. Käytetään ainakin surutta metsien parturointiin ja ihan jaksollisen metsänhoidon ohjelmassa.
Edelleen on olemassa muut syyt, että jatkuva metsän kasvatus ei pääse yleistymään. Sitä harmonisoidaan tällä hetkellä jaksollisen metsänhoidon ohjelmaan. En tiedä onko sekään huono päätös, mutta puukauppatavat pitäisi myös harmonisoida, että metsänomistajat pääsevät osallisiksi puun toimittajina. Hankintakauppa ei ole se juttu.
Onhan tämä vähän erikoista keskustelua, erirakenteiskasvatus ei olekaan enää jatkuvaa kasvatusta, sitä pidetään kaksijaksoisena kasvatuksena. Sitähän tämä on hännänvetoa siitä, mikä on jaksollista kasvatusta ja miten saadaan jatkuva kasvatus pidettyä sivuraiteella.
Sitä se on puunhinnan kuin korjuun kustannustenkin osalta. Riittää kun metsänomistajat toimivat maksajina kalleimman mukaan. Ei asiaa korjuutapahtumaan muutoin kuin erikoispalvelujen kautta. Saadaan pidettyä metsänomistajat tapahtumien ulkopuolella.
Gla, kuin myös, jatkuvan kasvatuksen uudistaminen päätehakkuun kautta on olennainen osa jatkuvaa kasvatusta.
Jatkuva kasvatus on metsätaloutta sen varsinaisessa merkityksessä, ei mitään maisemanhoitoa tai puistometsänhoitoa. Sitä ei myöskään voida pitää peitteisenä metsänhoitona. Jatkuvaan kasvatukseen kuuluu metsän uudistaminen päätehakkuun kautta aina aika ajoin. Näinhän se menee luonnon dynamiikassakin. Kasvaa hoitamattomana pilalle ja uudistuu monestakin eri syystä ja eri tavalla.