Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Nimen omaan luoda tasavertaiset mahdollisuudet puuntuottajien kanssa keskenään kuin toisiaan vastaan.
Kyllä kannattaisi kehitellä myös Suomessa, ettei metsänomistajan piikki ole koko ajan auki. Lienee poikkeuksellista, että puutavarayhtiö harjoittaa vientikauppaa metsänomistajalla maksattamallaan halvalla puulla. Tilanne olisi toinen, jos puutavarayhtiö maksaisi korjuun kustannukset, niin kuin muualla maailmalla tehdään.
Kantohinta on yhtä kuin porttihinta, josta kustannukset on vähennetty. Ja on hinta, jonka kustannukset metsänomistajat maksavat. On kallista puuta metsänomistajalle, ja halpaa puuta teollisuudelle. Ei taida montaa prosenttia vientituotteen hinnasta jäädä puulle ja metsänomistajalle.
Ei sovi ihmetellä, jos muutamat Mhy:set heräävät viemään puuta ulkomaille. Kysymys on valtavasta markkinaraosta. Metsänomistajat pääsevät kilpailemaan markkinasta ja omista rahoistaan. Aivan hyvin voisivat kilpailla myös kotimaassa ja myydä puuta teollisuudelle. Edellyttää kuitenkin, että puukauppasopimukset olisivat toisenlaiset. Pystykauppasopimus estää sen tällä hetkellä.
Tunnustan mielelläni kuuluvani näköalattomiin. Ei siksi, että olisin erimieltä metsänhoidosta, tai että tuntisin jollain tavalla olevani väärässä. Vaan siksi, että meitä näköalattomia on kuitenkin häviävän pieni osa keskustelijoista. Seuraajani sen tietävät ja hyväksyvät, vaikka kaikessa eivät olekaan samaa mieltä.
Metsät kuitenkin ovat hoidossa ja on hoidettu yleisten periaatteiden mukaisesti. Näköalattomanakaan en hyvää metsänhoitoa vastusta. Rasitteena on kuitenkin merkittävä osa pinta-alasta jatkuvan kasvatuksen metsää. Rasitteena ne on koettava seuraavalle sukupolvellekin. Vastustus ainakin tällä hetkellä on sitä luokkaa, että se näkyy joka paikassa ja tulevaisuudestakaan ei paljoa ole luvassa. Jostain syystä puuntuottajan massi kuitenkin tykkää.
Se on aika paljonkin makuasia kummasta hoitotavasta on kysymys. Taneli muistelee 50-luvulta jaksollista. Itselläni menee jatkuvaan. Tiedä sitten, vielä muutama vuosikymmen sitten olivat Mhy:ten rajat näkyvissä tien varsilla. Poikkesivat hoitotavasta toisistaan. Tällä hetkellä metsät ovat yhtä ja samaa, niin ovat yhdistyksetkin muuttuneet.
Jaksollisen ja jatkuvan hoitotavoissa on niin paljon päällekkäisyyttä, että oikeastaan on turhaa väitellä niiden paremmuudesta. Etunsa on molemmissa ja sopivat oikein hyvin samaan metsään. On vähän sama asia kuin väitellä pystykaupasta ja hankinnasta. Nekin sopivat samaan metsään.
Kysymyshän ei olekaan siitä että sopivat, vaan aivan muusta. Sopii oikein hyvin aloituksen saattohoitoon, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Perinteisesti vasemmisto ja vihreät pyrkivät kansallistamaan metsäomaisuutta. Ei niin hyvää ja kannatettavaa asiaa olekaan, etteikö taakanjaosta olla tinkimässä. Kustannukset ujutetaan puuntuottajan kontolle joka tapauksessa. Hyvistä asioista olisi syytä ja varaa maksaa. Niin kannatettava asia kuin ilmastoasioiden hoito onkin, vaikuttaa siihen myös metsänhoidon menettelytavat. Vähänkö ollaan ennallistamassa tai vaatimassa tuottamattomia alueita suojelulle. Noin vaan ilman korvausta. Vaalit ovat lähestymässä. Puuntuottajien kannattaakin harkita minkälaista hallitusta haluavat.
Reva puuntuottajat toimivat vastuullisesti joka tapauksessa, noudattavat lakia ja ohjeistusta, riippumatta siitä saavatko korvausta ympäristön eteen tehtävistä uhrauksista. Pidän niitä palveluina ja tarkoitan niillä metsämaahan ja puustoon kohdistuvia rajoituksia. Pidetään vähäisinä, mutta jättöpuinakin käytetään eftaa tukkipuuta, jätetään tukkimetsää luonnonpurojen varsilla tai suojakaistoja vesistöjen tai muussa tarkoituksessa. En minä ainakaan tiedä että korvattaisiin. Periaatteessa kuuluu korvata, mutta puuntuottajat ovat taipuneet menettelyyn. Yhtä hyvin voitaisiin kysyä, löytyykö halukkuutta talkoisiin? Epäilen.
Kaikella on hintansa, niin lahopuullakin ja siihen liittyvillä palveluilla. Puuntuottajalle ilmaispalveluja ei ole ollut muussakaan toiminnassa. Tuskin niitä on tälläkään kertaa, mutta vaatimassa ollaan kyllä. Siinä mielessä on turhaa keskustelua. Sossut ja vihervassut ovat luomassa illuusiota taakanjaosta ja jopa ilmaispalveluista.
Saattohoidossa ja keinottelussa hyvinkin ja vielä suuremmalla syyllä, kun kysymys on Jk:sta ja metsälain sallimista rajoituksista.
Ihmetellä täytyy ajatuskulkua. Aikanaan harsintajulkilausumalla estettiin metsien hävittäminen. Siirryttiin avohakkuisiin ja tällä hetkellä takaisin harsintaan. Nykyinen PPA ja läpimittaluokkien poistaminen sitä tarkoittaa.
50-60 luvuilla, jolloin Jk:ta vielä käytettiin, katsottiin metsän hävittämiseksi, jos PPA olisi pudotettu nykyisille sallituille lakirajoille.
Tuohon aikaan, jos uudistettiin, käytettiin avohakkuuta ja viljeltiin, tai käytettiin luontaista uudistamista. Myös kehityskelpoisia taimistoja ja nuoria metsiä vapautettiin, mutta ei hakattu lakirajoille. Se olisi katsottu metsän hävittämiseksi, josta olisi seuranneet sen aikaiset sanktiot.
On eri asia vapauttaa kehityskelpoista nuorta metsää ja taimistoja metsäkasvulle, kuin hakata metsää ilman näkyvää tai tiedossa olevaa syytä lakirajoille.
