Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tuskin kuitenkaan metsänomistajat ovat sulkeneet itseään puukaupan ja korjuun ulkopuolelle. Tuskin puun hintakaan on muodostunut markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Siihen on tarvittu myös korjuun kustannusrakenteen kalleus ja kilpailun puute. Eli metsänomistajiin kohdistunut kilpailun rajoitus pystykaupassa. Isot rahat kuitenkin liikkuvat metsäklusterissa, mutta eivät metsätalouden tai metsänomistajan laariin. Vaikutuksensa on myös vahvalla Ay liikkeellä tuottajajärjestöissä, jota tuottajajärjestöissä ei itsessään ole.
MaalaisSeppo: Ei ole tarvinnut ohjailla, kollegio pitää huolen siitä ja ohjaa itse itseään ja kertoo pääasiassa satuja. Ei kannata myöskään olla huolissaan käytännön työelämästä tai riekaleisista vaatteista, ne ovat joka tapauksessa.
Isännätön raha ei tunnu kelpaavan sossuille, ei ainakaan tuolla nimikkeellä. Tässä keskustelussa on se ongelma, että tuollaista miljardiluokan rahaa ei saa näkymättömäksi tekemälläkään. Ei saa piilotettua tai piilossa pidettyä, ei myöskään piiloperinnän piirissä pidettyä, vaikka se sossuille hyvin sopii.
Ei tee näkymättömäksi sekään, että tarjoillaan lopputuotteen hinnasta perittäväksi, tai että ei siinä mitään perittävää olekaan, tai ei ainakaan mitään pimitettävää ole ollutkaan.
Sopiihan se sossuille Visakallolle ja muutamalle muulle, että unohdettaisiin kokonaan isännätön raha. Sopiihan se heille, että sitä rahaa ei olisi, ei ainakaan metsänomistajien tietoisuudessa. Epäilen kuitenkin, että tuskin sopii metsänomistajille. On lajissaan sen verran tonttu ajatus ja jälkeen jäänytkin. Se riittää, että sossut saavat istua kirstun päällä, mutta ei ole enää tätä päivää.
Näinköhän on Roope ja Jätkä? Pystykaupassa puunhinta ja korjuukustannukset on sama asia. Kysymys on kytkykaupasta ja korjuukustannusten piilottamisesta puunhintaan.
Onhan se kantohinta alhainen, koska korjuun kustannukset on siitä jo vähennetty ja ovat teollisuuden oman ilmoituksen (Metsäteho) mukaan yli puolet puunhinnasta, siis tehdashinnasta. Tottahan teollisuus maksaa ne kustannukset ”0malla rahalla”, mutta se raha on metsänomistajalta puukauppatilistä piilotetusti perittyä rahaa ja on nimenomaan sitä isännätöntä rahaa ja kantohinta on se jäännöshinta korjuun kustannusten vähentämisen jälkeen.
Jätkä olet aikaisemmin väittänyt korjuun kustannukset vähennettävän lopputuotteen hinnasta AINA? Koetahan tulla jätkä sieltä ja olla levittämättä väärää tietoa ihmisille, jotka läheskään kaikki eivät sitä ymmärrä.
Aika ohuiksi jää metsätalouden kehittäminen edellä: Isännätön raha ei olekaan isännätöntä rahaa. Tieteellinen tutkimus ei ole tieteellistä tutkimusta, vaan se on jotain muuta. Maataloustraktori ei ole maataloustraktori. Tuottolaskelmatkaan eivät ole tuottolaskelmia.
Ainakaan metsänomistajien miljardi investoinnit eivät ole mahdollisia, eivät sovi metsätalouteen. Toisaalta väittämä on täysin kuvitteellinen, riittää kun metsänomistaja menettää miljardimarkkinat. Myöskään toimituskaupasta ei ole toiminnan suunnittelijaksi, ei ainakaan puun tuorevarastoksi, tarvitaan pystykauppa.
Tuolla edellä oli hyvä määritelmä: ”Yleensä isännättömällä rahalla tarkoitetaan sellaista rahan käyttöä, jossa tarvittavaa isäntää ei ole olemassa”. Se on hyvä määritelmä. Pystykaupassa sitä isäntää ei ole olemassa. Pystykaupassa korjuun kustannukset vähennetään piilotetusti puun hinnasta ja isännän tietämättä. ”Puun tehdashinnat ovat siis puunmyyjien rahaa. Siitä piilotetusti tehdyt vähennykset ovat isännätöntä rahaa. Yhtiö korjaa puuta isännättömällä puunmyyjän rahalla ilman kustannusvastuuta. Lauri Vaara”.
Pystykaupan korruptio piiloperintöineen on erittäin vaikea aihe. Yhtään helpommaksi sitä ei tee sen syvät vaikutukset metsätalouteen. Isännättömästä rahastakin esitetään monia erilaisia tulkintoja, melkein yhtä monia kuin on kertojaakin. Tuskin kaikki omatkaan kertomukset ovat linjassa. Aiheesta löytyy netissä runsaasti Lauri Vaaran tutkimustuloksia ja artikkeleita. Esim. Isännättömän rahan tuhlaus puunkorjuussa. Eikä olisi pahitteeksi, jos Lauri Vaara ohjaisi aiheesta käytävää keskustelua ja osallistuisi itse siihen.
Jätkä; Tottahan tuo yksi euro on isännätöntä rahaa sekin. On moninkertainen tai jopa monikymmenkertainen ja tarkoittaa tulonsiirtoa toimitusmyyjiltä pystymyyjille. Kun verrataan pystyhintaa, josta korjuun kustannukset on jo vähennetty, hankintahintaan, josta korjuun kustannukset on vielä vähennettävä, ei hankintalisä riitä korvaamaan hinta-aukkoa ja tarkoittaa sitä, että metsänomistajat saavat korjata hankintansa ilmaiseksi ja lahjoittaa vielä osan puistaan ilmaiseksi.
Mehtäukko; Tarkoittaa esimerkkinä 80 %, on sitä metsätalouden tuottoa, josta riittäisi metsänomistajallekin kilpailla. On metsänomistajien palveluina maksamaa rahaa (isännätön raha), josta jo yli puolet menee korjuun kustannuksiin ja esim. 30 % metsänhoidon kustannuksiin. Päästäänkin jo 80 % tuottoon palvelujen osalta. On siinä metsänomistajalle markkinarakoa tässäkin ja on metsätalouden kannattavuuden kannalta välttämätöntä toimia myös. Ostettuina palveluina kannattavuus heikkenee koko ajan, niin kuin on todettu.
Jos vielä haluat hekumoida niillä tallin takuisilla traktoreilla, voin lohduttautua sillä, että suunta on oikea ja ihan oikeilla metsätraktoreilla mennään.
Jees, saahan sitä metsänomistajia kilpailuttaa, mutta kun ei huomata sitä, että metsänomistajia ei kilpailuteta. Seurauksena voidaan pitää sitä, että metsätalous on paikalleen jämähtänyt ja lukkiutunut ostopalveluihin. Ihmetellään kustannusten nousua ja uskotaan alan kehittymiseen. Vaan siinähän se on nähty kehittyykö, hinta vaan nousee ja nousee. Kustannusten osalta ei kehity.
Mitä tarkoittaa metsänomistajien kilpailuttaminen. Sitä on esim. isännätön raha. Paljonko tuo raha voisi olla, jos ynnätään yhteen korjuu, metsänhoito ja vaikka metsänomistajan puilla käytävä kauppa tai muu bisnes, hyväksyttävä tai kielletty. Yhteensä ne kustannukset, jotka metsänomistajat maksavat ostettuina palveluina. Hintaa en tiedä, mutta prosentteina se voisi olla esim. 80 %. Se on sitä metsätalouden tuottoa, josta riittäisi metsänomistajankin kilpailla, ei vaan kilpailuttaa.
Tämä sen takia, koska metsätalous ei tuota. On syytä hakea syitä, minkä takia metsätalous ei tuota. Metsätaloudesta on tullut liikaa palveluelinkeino toisille elinkeinoille.
Jätkä: Vaikea tuosta on tunnistaa metsänomistajaa, ei ainakaan niitä jotka tunnen. Sopivat hyvin aikuiskoulutusopiskelijoiksi, tottahan koulutuksen tarpeessa olevia metsänomistajia on paljon.
Se, miten tähän on tultu. Tämäkin ketju, kiinnitetään huomiota kilpailutukseen. Miten metsänomistajat kilpailuttavat puuta ja kilpailuttavat työtä ja saadaan jopa tuloksia aikaiseksi. Toimiihan kilpailutus näin päin, metsänomistajat kilpailuttavat, mutta ei toimi toisin päin, metsänomistajia ei kilpailuteta. Itse asiassa metsänomistajat on suljettu kilpailun ulkopuolelle. Sehän sopii teollisuudelle ja heidän palvelutarjonnalle ja sille, että metsänomistajat eivät ole sotkemassa heidän bisneksiään ja markkinoitaan.
