Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tuo kymppi on yleisesti noudatettava käytäntö hintaero ja tulee Ay-liikkeen vaatimuksesta. Jk rinnastetaan harvennusten kustannusluokkaan. Sitä ei kuitenkaan ole pakko noudattaa, eikä pidä noudattaa. Vaihtoehtoja löytyy ja niitä pitää uskaltaa käyttää. Monopolit ja kartellit rasittavat muutenkin liikaa puukauppaa ja metsänhoitoa. Vaihtoehto tuolle säästetylle uuden metsän kuusikolle on sen lahmaaminen hakkuun yhteydessä, jopa ennakkoraivaaminen ja metsänviljely, joka kustannustekijänä hoitotöineen voi olla jopa kymmenkertainen.
Toimiihan tuo Timpan metsän kasvatus erinomaisella tavalla ja hyvään tulokseen noilla opeilla ja kokemuksella pääseekin, mutta vertauksesi Jk metsään jää uupumaan. Jäävällä puustolla on myös arvonsa. Arvokasvu ja sen tuotto voi olla vielä merkittävää siinä vaiheessa, kun jaksollisessa maksat kuluja ja ensiharvennuksen tuotoista ei voi vielä puhua.
Vaikea on verrata tästä eteenkin päin, sillä kasvatusrytmit ovat niin erilaiset ja uudistamisen vaihtoehdoissakin on eroja. Ei niitä samaan laatikkoon voi laittaa, vaikka jaksollisen ja jatkuvan erot ovatkin siinä ja siinä. Mitä eroa niissä loppujen lopuksi on. Pidän kuitenkin luontaista tai keinollista uudistamista parempana vaihtoehtona, jos muuta parempaa Jk vaihtoehtoa ei ole tarjolla.
En tiedä sattuuko tähän, mutta ensiharvennuksiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Niiden käsittely ei voi olla vielä ylispuuhakkuuta. Ei siinäkään tapauksessa, että tuleva metsä ajatellaan peitteisenä. Ei oikeastaan vielä toisessakaan harvennuksessa, sillä metsä voidaan pilata.
Valintoja tuskin kannattaa tehdä etuajassa, vaan mieluummin nähtävissä olevan tilanteen mukaan, mennäänkö peitteiseen vai jo tässä vaiheessa avohakkuuseen ja uudistamiseen sitä kautta.
Peitteinen metsä nähdään usein vain ylispuuhakkuina. Peitteiseen kuuluu kuitenkin kaikkien latvuskerrosten hoito, niin myös taimistojen. Tulisi jättää myös enemmän puita kuin PPA 9-11, ei lakirajoille.
Mehtäukko: En ole kieltämässä avohakkuita. Suosin sekä jaksollista että peitteistä metsän kasvatusta, sekametsiä ja metsänomistajien puunkorjuuta jne. Yhdellä aatteella ei voi menestyä. Huonoimmassakin tutkimuksessa on parasta se, että sieltä löytyy hyvää käytännön toimintaan otettavaksi. Lauri Vaaran tutkimuksissa parasta on pystykaupan lakkauttaminen ja siirtyminen toimituskauppaan. Sillä on merkittävä vaikutus myös metsänhoitoon.
Mikä hysteria avohakkuista, Remeksenkin mukaan vain 0.5 % vuotuisesta hakkuualasta. Tuskin MH. tullaan avohakkuita kieltämään.
Minkähän takia Saksassa ja Euroopassa vältetään avohakkuita ja Etelä Ruotsissa harkitaan jopa puulajin vaihtoa. Ettei vaan myrskyillä ja kuusen viljelyllä ole vaikutusta.
Huonolta vaikuttaa Suomessakin, kuusi on avohakkuilla ylivoimaisesti eniten viljelty puulaji. Tuskin se kuitenkaan ratkaisee myrskytuhoissa, mutta metsänhoidolla voi olla sitäkin enemmän vaikutusta. Hakataan lakirajoille ja saadaan peitteinenkin metsä myrskylle alttiiksi. Lakirajat ne on jaksollisessakin, ei sekään tee hyvää myrskyjen osalta.
Myrskyn vikuuttamia runkoja metsässä ei tiedä kukaan, miten paljon niitä on. Ei näy päällepäin, elävä puu vielä kylestyy, mutta kuolleessa sydänpuussa vauriot ovat pysyviä, niin kuin Jätkä opastaa.
Sahoilla on myytävänä puoleen hintaan sekundanippuja. On niissä kelpotavaraakin mukana ja sopii oikein hyvin mökki ryskä tai vastaavaan rakentamiseen.
Peitteistä metsää on pidetty myrskyn suojana ja on sitä edelleen. Peitteisessä metsässä tuulet eivät pääse temmeltämään metsän sisään. Jaksollisen reunuksiin onkin syytä jättää peitteinen metsä tuulen suojaksi.
Tällä hetkellä ollaankin luopumassa aluskasvillisuuden poistosta. Katsotaan, että aikanaan ja ajallaan hoidetut taimistot ja nuoret metsät, eivät ole esteenä hakkuulle. Päinvastoin, mieluummin siistitään jälkikäteen.
Ettei vaan rehevöityminen ja pintakasvillisuus ole lisääntynyt. Horsmat ja pintakasvillisuus tuppaavat ehtimään ensin. On muokattava tavalla tai toisella, ainakin avoimet alueet ja siemenpuualueillakin tekee hyvää maanpinnan rikkominen.
Sen jälkeen onkin enemmän valinnanvapautta. Vuoden saldo tulikin viljelystä jatkuvaan. Kevään kylvöt näyttävät kuivuudesta huolimatta onnistuneen. Onhan niiden perkaamisessa työtä, mutta voidaan ajatella niinkin päin, että on siinä isännättömässä rahassa potentiaalia siinäkin, vaikka saldo näissä viljely ja hoitohommissa ei niin merkittävä olekaan. Hyville palkoille kuitenkin pääsee.
Tilannehan absurdi, rahaton isäntä ja kehtaa vielä mainostaa. Isännätön raha tuntuu olevan näkymätön ja tuntematon käsite.
Biotalouteen on panostettu myös, sopii vallan mainiosti suomalaiseen perinteeseen ja keittotaitoihin. Suomalainen puu antaa siihen vallan hyvät mahdollisuudet. Tukista on puutetta ja vaikuttaa sen hintakehitykseen.
