Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Metsäkonemiehet jauhavat täällä ihan tarkoituksella puuta paskaa. Oiskoon tuo etuuksien menettämisen pelosta, muutosvastarinnasta tai ”työnantajansa” metsänomistajan tyytymättömyydestä maksaa tai vaikka punaparonin kyllästymisestä.
Asiahan on niinkin, että metsänomistajat menettävät korjuun tuloina yli miljardi euroa vuodessa, josta toinen puoli on yrittäjyyteen ja kalustoon liittyvissä asioissa. Vaihtoehto tulojen menettämiselle on, että metsänomistajat saavat pitää sen rahan, tai nykyinen käytäntö, joka ei anna metsänomistajille mitään. Hankintakaupan n. 10 % markkinaosuudella ei voi perustella metsänomistajan osuutta korjuun tuloihin.
Toisaalta ei tarvitse kovin paljon kärjistää sitäkään, että miljoonakoneilla korjataan risuja. Tappiollista on ja sitä yritetään epätoivoisesti paikata kemeralla. Toisaalta myös konetehoille sopivat avohakkuut käyvät vähiin. Olikohan läpimittaluokkien poistaminenkaan loppuunsa harkittu toimenpide. Einarin aikana hakattiin vielä metsiä.
Pitämällä metsänomistajat ulkopuoleisina jatkossakin, sillä voidaan metsätalouden kustannustaakkaa lisätä entisestään. Tyhmien yksinkertainen ohje onkin, että puita ei osaa pilkkoa muut kuin teollisuuden sopimusurakoitsijat.
Vielä ollaan mehtäukko samalla vuosituhannella. Riippuu siitä minkälaista kilpailulla tarkoitetaan. Metsätaloudessa valitettavasti sitä kaivattua kilpailua ei ole. Ei ainakaan metsänomistajien osalta. Metsänomistajat on suljettu sen ulkopuolelle. Mietippä sitä.
Timppa: Minun tietojeni mukaan metsänomistajat haluavat toimia tavallani. Ja se johtuu siitä, että pystykaupassa metsänomistajat on suljettu sen ulkopuolelle.
Metsuri motokuski: Eihän perään kuuluttamasi kauppatavat muutu, ne säilyvät ennallaan. Nimi muuttuu. Eihän metsänomistajien mukaan tulo sitä tarkoita että muuttuisi. Muutoksessa metsänomistajat pääsevät mukaan saman kauppatavan ja korjuun piiriin. Eli kauppatapa ja korjuu jatkuvat entiseen tapaan senkin jälkeen. Muutos on enemmänkin hallinnollinen. Tehdään kahdet sopimukset, toinen puulle ja toinen korjuulle ja siirrytään laskutusmenettelyn piiriin.
Kuten myös! Kun päreet alkavat loppumaan, mennään henkilökohtaisuuksiin ja kuvitellaan sieltä löytyvän lisää. Onhan se aika sopimatonta käyttäytymistä tällainen.
(Jätkä, jonka viesti poistettiin.)
Metsätalouden päreet ovat korruptiossa ja sieltäkin kun ovat loppumassa, eli kustannukset nousevat sietämättömiksi, hankitaan lisäpäreitä verotuksesta. Siirretään lopputuotteeseen ja kustannukset maksatetaan metsänomistajalla. Saadaanhan tilastot näyttämään hyviltä ja ihmiset uskomaan miten puun tuottaminen (korjuu) on halpaa.
Voi voi Timppa, saathan sinä sen hulluutesi pitää, kauppatavan muutos ei siihen vaikuta. Samat palvelut saat kuin tähänkin asti. Kauppatavan muutos on niitä varten, jotka hakevat parempaa tuottoa metsätaloudesta.
Minusta tohtorin tutkinto on ollut uudessa valossa kaiken aikaa ja on senkin suhteen, että laskutusmenettelyssä korjuun kustannukset saat vähentää puunmyyntitulosta ja korjuun alvit puunmyynnin alveista. Tilitysmenettelyssä perintä tehdään puun hinnasta ja niiden tuotto jää puunostajan hyväksi.
En tiedä monesko kerta tämäkin on tuotu esiin ja mitähän tästäkin pitäisi ajatella?
Visakallo olen kanssasi samaa mieltä, kongretiaa tarvitaan.
Tutkimuksessa on verrattu traktoreita talvikorjuussa, mutta eihän se sitä tarkoita, että näin pitäisi toimia myös käytännössä. On vähän sama asia kuin maatilayritykset urakoitsijoina, joka tarkoittaa lähinnä metsätilayrityksiä ja metsänomistajien yhdistyksiä puun tuottajina, puun toimittajina.
Tavallaan lisätään valikoimaan, mutta eihän pystykauppa sellaisenaan sovellu kauppatavan muutokseksi. Metsänomistajat on saatava mukaan ja toiminta on saatava avoimeksi. Tilitysmenettelystä on luovuttava ja siirryttävä laskutusmenettelyyn. Tämä nyt lienee se yleisin toimintamalli, jolla korruptoituneesta toimintatavasta on mahdollista päästä eroon.
Kannattaisi perehtyä aloittajan tapaan järjestää asia sen jälkeen, kun pystykauppa ja perinteinen hankintakauppa lakkautetaan ja siirrytään yhteiseen toimituskauppaan (tienvarsikauppa). Muutos nähdään turhan vaikeaksi. Kynnyskysymys tietenkin on metsänomistajien mukaantulo puun toimittajina ja samoilla toimitusehdoilla kuin muutkin puuntoimittajat. Metsäosaston rooli puun ostajana, korjuun järjestäjänä, korjuun kilpailuttajana, puiden vastaanottajana, valvojana jne. ei sekään ole muuttumassa. ”Se missä kohtaa alan tienata omia rahojani” Hyvä kysymys. Siinä kohtaa, kun saan korjata vaadittavilla toimitusehdoilla puuni tienvarteen ja metsäosasto maksaa korjuusta. Muussa tapauksessa laskuttaa, jos otan palveluna. (Puut ja korjuu eriteltynä eri sopimuksilla.)
Se on aivan turha jatkaa tätä keskustelua, sillä keskustelijat pitäytyvät mieluummin vanhassa voimassa olevassa pystykaupassa. Pystykaupan lakkauttaminen ja siirtyminen toimituskauppaan (tienvarsikauppa) , nähdään mieluummin vanhan pystykaupan variaatioina, valtakirjakauppoina ja toimituskauppoina tehtaan portille ym. ja tarjoillaan muuta sopimatonta, jolla ei ole tekemistä kauppatavan muutoksen kanssa. Sanallakaan ei puututa kauppatavan muutokseen.
Ei puhettakaan, että metsänomistaja pääsisi tienaamaan näistä rahoista, omista rahoistaan. Mutta sehän sopii vas. sosialistiseen palveluyhteiskuntaan (jäänne metsäpuolella). Pääasia, että maksaja metsänomistaja on tiedossa ja hoitaa osuutensa mukisematta. Väitetään mieluummin, että kauppatavan muutos tulee kalliiksi metsänomistajalle, vaikka kysymys on juuri päinvastaisesta ja sekin vain niille, joilla on pyrkimys toimittaa itse puunsa tien varteen.
