Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Ei se vapaa hakkuuoikeus olekaan, mutta meillä pystykaupassa metsänomistajat on suljettu korjuun ulkopuolelle. Mikäs muu kuin rajoitus se on ja sillä on vaikutuksensa korjuun kustannuksiin, metsätalouden tuottoihin ja tapaan toteuttaa metsätaloutta.
Onhan se mahdollista ja käytetään teollisuuden plantaaseilla ja muualla maailmalla puutavarayhtiöiden omistamissa metsissä ja yhteisöissä, jossa puulla ei ole kantoraha-arvoa, on vain jalostusarvo.
Yksityisomistus, pienet pinta-alat ja vielä kun pitäisi saada kantorahatuloa omistajalle, rajoittavat kyllä kyseistä toimintaa Suomessa. Nykyinenkin metsäkonekalusto ja yhteisomistukseen (kollektiivi) perustuva kustannusrakenne, kasvattaa jalostusarvoa meilläkin, mutta sen kantorahatulon kanssa on niin ja näin. Kalliit kustannukset pitävät siitä huolen, kantorahaa ei jää ja menee yhteiseksi hyväksi.
Kauppatavan muutos on hallinnollinen, muutoksia ei ole aiheutumassa tavaralajimenetelmään sen paremmin kuin logistiikkaan. Metsänomistajien mukaan tulo korjuun markkinoille ei sitä tarkoita.
Nämä ovat sellaisia jätkän vanhakantaisia kommarin venkoiluja. Siinä hänellä riittääkin työmaata osoittaa musta valkeaksi. On hän jossain oikeassakin. Nykyisessä kollektiivitaloudessa metsänomistaja häviää aina.
Eihän huono markkina muutosuhka tai puutteet tuotekehityksessä saa olla peruste sille, että kustannusrakenteeseen ei ole tarvetta tai ei ole syytä puuttua. Paremminkin menee niin päin, että sitä säästöä haetaan puusta ja puulle jää hintaa mitä jää. Näinhän se markkina toimii, mutta on myös syytä puuttua perusrakenteisiin.
Eiköhän tehdaskuljetus ole osa puunostajan logistiikkaa.
Heitän jotain. Uudessa mallissa tehdään kaksi sopimusta entisen yhden sijaan, toinen puulle ja toinen palveluille. Palvelusopimuksen toiminta täytyy olla kaksisuuntainen riippuen siitä kuka tekee kuka maksaa. Voi olla metsänomistaja, metsäosasto, mhy, palveluyrittäjä, alihankkija jne. Voisiko olla valmis hinnasto tai mikä muu keskitetty hinta. Isompi tarjouskokonaisuus tmv.
Käsittääkseni Mhy esimerkkitapausta ei ole, ei minulla ainakaan ole sellaista antaa. Metsähoitoyhdistysten korjuupalvelu on hankintakauppoja, joka on eri asia kuin pystykaupat. Pystykaupassa metsänomistajat (myös Mhy) on suljettu korjuun ulkopuolelle.
Pystykaupan avaaminen tarkoittaa kilpailun avautumista metsänomistajille. Sillä on sitten vaikutuksensa kustannuksiin, mille tasolle asettuvat.
Mehtäukon kommentit ovat siinä määrin hyökkääviä ja provosoivia, että niistä ei ole voinut muuta johtopäätöstä tehdä, kuin päästä väärään käsitykseen. Kysymyshän on puunkorjuun tehokkuuden suuresta huijauksesta, josta sinä ja muutamat muut ovat eri mieltä. Laitankin tähän oheisen tutkimuksen tuloksista seuraavaa:
Näköpiirissä miljardin euron hyöty ja yritysmäinen toimintaympäristö:
Puunmyyjän rahan tuhlaus voidaan lopettaa lopettamalla puun pystykauppa. Se ei lopeta metsäyhtiön puunkorjuuta. Yhtiö voi korjata tienvarsi- ja tehdaskauppojen puuta puukaupasta erillisellä korjuusopimuksella niin kuin metsänhoitoyhdistyksetkin.
Korjuusopimus toisi korjuutyön maksajan vallan korjuutyön valintaan ja kustannus- ja laatukilpailun korjuupalvelujen tarjontaan. Maksajan valta toisi puunkorjuuseen edullisimmat koneet ja kilpailu edullisuudesta maataloustraktorit. Pystykauppojen lopettamisesta hyötyisivät kaikki metsänomistajat.
Omasta osuudestani tähän keskusteluun. En ole peesaaja näille tutkimustuloksille. Emme ole edes yhteistoiminnassa. Vaan olen kokenut nämä asiat omassa toiminnassani. Joten siinä mielessä ikään kuin kysymättä ja luvatta olen kyseenalaistanut.
Mehtäukko: En omista traktoria, eikä minulla ole varaa vuokrata traktoria, sillä metsäni ovat vuokratut. Mutta mene sinä. Sinulla on traktori ja vielä ajettavia pölkkyjä. Ja senkin puolesta voisit mennä, että sinulla on ylivoimaisesti paremmat ajatukset.
Tuota Tolopaisen täytyy harkita…
