Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Onhan se kuitupuu Suomessa halpaa. Puulle ei jää juurikaan hintaa, kun porttihinnasta vähennetään kaikki puunhankinnan ja korjuun kustannukset eli isännätönraha. Kaikki vähennetään, yhtiöt eivät tunne ”ilmaispalveluja”.
Piiloperintä ja maksatus ei tee isättömästä rahasta viratonta, niin kuin täällä muutamat pyrkivät väittämään. Kysymys on miljardiluokan rahasta ja siitä ei sovita pyöreän pöydän ääressä. Sillä kuitenkin pyöritetään metsäklusteria, vaikka sillä ei mitään virallista asemaa olekaan.
Kuitupuun hintaan nähden isännätönraha on monin kertainen. Kauppatavan muutos avaisi korjuun monopoliaseman kartellin ja avaisi kilpailun puun ja korjuun markkinoilla.
Teollisuus maksaa korjuusta ja maksaa markkinahintaa, mutta maksaa sen puunmyyjältä perimällään rahalla. Siis teollisuus ei ole maksaja.
Harrastelija: Hankintahakkaajaa tai hankintahakkaajan asemaa ei olla heikentämässä. Sitä ollaan vahvistamassa, mutta se edellyttää kehittämistä ja kouluttautumista, että puunmyyjällä on valmiuksia motojen ja logistiikan käyttöön. Ja ennen muuta kysymys on keskittämisestä puuntoimittajana ja sitähän mm. Mhy tekee kaiken aikaa.
Tässähän ei muusta ole kysymys, kuin puuntuottajan/puunmyyjän saamisesta mukaan puuntoimittajina teollisuudelle. Se edellyttää pystykaupan muuttamista toimituskaupaksi, niin kuin Lauri Vaara on esittänyt ja perustellut klusterin toimintaa. Puuttumatta enempää pystykaupan roblematiikkaan, totean vaan, että muutoksella niin puunostajan kuin puunmyyjän asema saadaan turvatuksi.
Minusta rahaton isäntä on paljon parempi kuin isännätön raha, sillä rahattomanakin voi ja saa yrittää.
Sen sijaan isännättömään rahaan ei ole mitään sanomista. Kysymys on rahasta, johon ei ole käyttöoikeutta, vaikka kysymys on sinun puistasi ja sinun rahoistasi. Voit vain allekirjoittaa tai olla allekirjoittamatta. Minä en allekirjoittaisi.
No onhan hankintakauppa ja kysymys tuosta rahattomasta isännästä kuitenkin kiehtoo, vaikka onkin kysymyksenä absurdi ja menee hankintakaupan piikkiin. Hankinta ja pystykauppaa ei oikein voi verrata millään mittarilla, niinpä voi hyvinkin kysyä. Olisiko rahaton mies rahaton mies, jos olisi saanut urakoida pystykaupassa, omilla puillaan ja omia rahojaan. Kannattaisi jo allekirjoittaa? .
Lähtökohtahan on, että puuntuottaja pääsee samalle sopimukselle, erillisiä sopimuksia ei tarvita.
Puukauppaan sisältyy rajoituksia ja puuntuottajaa ulos sulkevaa sääntelyä, jota teollisuuden omilla sopimuksilla ei ole. On aivan turha sotkea tähän tallin takusia ja aatamin aikaisia menetelmiä. Niillä vaan pyritään torjumaan ja estämään klusterin tulevaa kehitystä.
Jätkä: ”On useitakin metsänomistajia, joilla on omaa korjuukalustoa. On hakkuukone ja ajokone, joilla ei urakoida muiden metsissä”. Toivottavasti näitä on jatkossa entistä enemmän ja että päästään sopimuksista tulokseen.
Eihän sitä isännätöntä rahaa virallisesti olekaan olemassa. Se on puunhinnasta piiloperittyä rahaa, jolla ei ole virallista statusta ja koska sitä ei ole, on mahdollistanut manipuloinnin puukaupassa. Isännätön raha on teollisuuden omankin ilmoituksen mukaan yli puolet puunhinnasta. Sinne se on piilotettu puunhintaan ja Visakallo väittää, että isännätöntä rahaa ei ole olemassa ja että korjuu puunmyyjälle on ilmaista.
Niin ne isotkin menoerät käännetään näkymättömiksi (olisi myös iso tuloerä puunmyyjälle, jos kilpailu sallittaisiin) ja käytetään täysimääräisenä korjuun kustannusten kattamiseen. Niin myös muiden ”ilmaispalvelujen” kattamiseen.
Ei ole epäilystäkään, etteikö klusterin pyörittäminen ole kannattavaa. Sitä se ei ole puuntuottajalle, eli kustannusten maksajalle.
Ei ole havaintoa, että yhtiöt käyttäisivät enää traktorikalustoa urakoinnissa, tai manuhakkuutakaan, kuin poikkeustapauksissa. Eiköhän vanha perinteinen puunkorjuu (hankinta) ole taakse jäänyttä elämää. Sillä ei myöskään ole mitään tekemistä isännättömän rahan kanssa. Nyt mennään tämän hetken koneilla ja sopimusehdoilla. Pystykauppaan sisältyy aina isännätön raha, haluttiinpa sitä tai ei.
Se ei riitä, että puunmyyjille varataan traktorikalusto ja metsät, jotka eivät yhtiöille kelpaa. Isännättömästä rahasta kilpailemaan tarvitaan vähintään se ponsse ja puunmyyjille yhtäläiset ehdot puuntoimittajana, siinä kuin bulvaani (metsäosasto) urakoitsijoillaan käyttää.
Isännätön raha on tutkimuksen osoittama ja hyvin perustelema ilmaisu piiloperintänä metsänomistajalta perittävästä rahasta. Isännättömällä rahalla ei tarkoiteta menettelynä päätehakkuita, sen paremmin kuin muitakaan hakkuita. Ei myöskään metsäyhtiöiden puunhinnasta käymää kilpailua. Vaan kysymys on pystykaupasta ja pystykaupan aiheuttamasta kilpailun rajoittamisesta ja puutteesta. Niin kuin tuossa edellä jo todettiin. Korjuutyön maksajan eristämisestä puunkorjuusta ja taloudenpidosta.
