Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Pitäisi AJ:n tutkijana ja metsänomistajana tietää, että se piikki on suljettu, eikä siihen eroa tee maatalousyrittäjä. Hankintapiikki on auki, mutta pystykaupan osalta se on suljettu. Korjuupalvelu on sidottu pystykaupan yhteyteen ja sitä ei ole tarkoitettu maa- ja metsätaloustuottajille.
Ketjusta onko tämä normaalia puukaupassa?
Tolopainen: Ei tunnu haittaavan montaa muutakaan, jotka tekevät pystykauppaa. Ei tunnu haittaavan hankintaedun menettäminen, vaikka se tekee tulonsiirtoina satoja miljoonia euroja vuodessa. Ei myöskään korjuun menettäminen pystykaupassa, jonka vaikutus on miljardi luokkaa vuodessa. Kuin sekään, että metsänomistajat ovat tulleet sulkeneeksi itsensä korjuun ulkopuolelle, tai menettäneet summan puun hinnasta, jota voidaan vain arvailla?
Vielä tällä hetkelläkin on mahdollista tehdä merkittävää tiliä metsää ostamalla ja metsää myymällä. Lieneekö tuolla kuitenkaan mitään tekemistä sen kanssa, mitä metsätalous tuottaa. Niin kuin ei silläkään, kun ohjataan metsätalouden tuotot yhteiskunnan haltuun ja käyttöön. Harjoitetaan laajaa bisnestoimintaa tai teollisuus ohjaa metsävarojen käytön omien tavoitteidensa mukaisesti. Kertoo kyllä siitä valtavasta potentiaalista, joka metsätaloudessa on, mutta ei varsinaisesti metsätalouden tuotosta.
Saahan metsätalouskin osansa, mutta se osa ei missään tapauksessa ole paljoa. Jäljelle jäävää tuottavaa metsää pidetään kyllä uhrausten arvoisena, ja sitähän se onkin, mutta voidaan sitä pitää myös eräänlaisena jäänteenä (raatona), joka menettelytapa ja kustannuspaineissa ottaa iskut vastaan ja maksaa kustannukset. Olkoon vaikka ylläpitokustannukset ja mistäpä niitä muualta otetaan kuin puun hinnasta ja pelinvaran loputtua puuntuottajan pussista.
Tolopainen: Et siitä saakaan enempää rahaa. Hankintakaupassa hankintalisänä saat sen 10-15 euroa ja pystykaupassa sopimushintana esim. mehtäukko saa sen 25 euroa. Puunhintahan ei jousta ja tien varressa puunhinnan pitäisi olla saman. Jää sellainen 10-15 euron käppi, joka on korvattava jostain. Sitä ei tiedetä, sillä pystykaupassa tiedot eivät ole julkisia.
Näilläkin palstoilla on kerrottu tutkimustuloksista, jotka osoittavat puukauppaan sisältyvän tulonsiirtoa toimitusmyyjiltä (hankinta) pystymyyjille. Eli hankinnalla teet tiliä pystymyyjille. Pystyn ja hankinnan määrälliset mittasuhteet eivät ole vertailukelpoisia, mutta tulonsiirrosta on joka tapauksessa ja kuka sitä tietää missä laajuudessa?
Ei se ole kauppanimikkeillä kikkailemisestakaan, vaan kauppatavan muutoksesta. Muutoksen jälkeen puun hintahan tien varressa on sama kummallekin osapuolelle. Hankinnalla hankintalisänä saat jotain 10-15 euroa ja tämänkin ketjun urakointihintana, joka on rinnastettavissa myös pystykaupan urakointihintaan, jotain 27 euroa. (25 euroa lienee ihan sopimushinta) Onhan tässä tuplat mistä olet tienaamassa, edellyttäen että olet saman sopimuksen alaisena. Esimerkiksi tästä syystä tämä kauppatavan muutos. Hankinnan veroalella tuskin on mitään käytännön merkitystä.
Sopii lähes kopioksi omalle toiminnalle, erona on vain mehtäukon sooloilu menettelytavoista?
Tottahan erillisillä sopimuksilla voi tehdä minkälaisia sopimuksia tahansa. Tehdä suorakauppa kahdenkeskisiä valtakirja tmv. sopimuksia tai käydä kauppaa näillä nykyisillä. Mutta on turha väittää, että niillä voidaan korvata keskustelu pystykaupasta, sen vaikutuksista ja muutostarpeista. Voihan ostomies väittää mitä hyvänsä ja jättää vaihtoehto kertomatta. Kysymys tuntuu olevan teollisuuden pystykaupanjärjestelmän puolustamisesta ja siitä, etteivät metsänomistajat pääse sitä murtamaan. Ettei vaan kysymys ollut niistä mehtäukon romuistakin tallin takana?
Rööri roope: Viisaudesta en tiedä ja pöljyydestäkin tuntuu olevan puutetta. Sinulla kun näyttää niiden puiden urakointi tulevan edulliseksi, voisit ottaa ne puut itsellesi ja myydä tarvitsijoille tai syöttää sioille. Markkinoista ei ainakaan ole puutetta. Minua ei ne puut kiinnosta.
Ei tiedä, onko sitä parasta presidenttiä metsäasioissa vielä valittukaan, mutta Kekkonen oli aika hyvä. Hänen aikanaan työttömät laitettiin, tai oikeastaan pääsivät risusavottaan ja siihen aikaan työllistettiin muutenkin, järjestettiin mm. hätäaputyömaita. Tällaiset järjestelyt olivat siihen aikaan mahdollisia, mutta eivät enää. Nyt maksetaan luukulle ja toivotaan työttömiltä aktiivisuutta.
Olihan siitä risusavotasta muutakin hyötyä. Hyvä puoli oli, että metsät saivat osansa hyvästä hoidosta, ihmiset töitä, saivat sisältöä elämäänsä ja olivat tyytyväisiä. Itsekin näihin savotoihin osallistuneena voin sen kertoa.
Mutta oli siitä myös haittapuolensa. Seuraavan poliittisen hallinnon aikana metsät tulivat hakatuiksi. Tuottamatonta työtä ei enää kannattanutkaan tehdä. Seurauksena oli eräänlainen poliittinen rappio. Rahat loppuivat valtakunnasta ja töitäkään ei enää ollut. Joten sanoisin, että sitä savottaa on jäljellä vielä nyt valittavalla presidentilläkin.
