Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Oleellista tässä on, että saadaan korjuun kilpailutus toimimaan. Ei riitä, että puuta kilpailutetaan ja että urakoitsijoita kilpailutetaan keskenään. Tarvitaan myös metsäosaston ja metsänomistajien välinen kilpailutus. Se kilpailu puuttuu täysin ja on itse asiassa suljettu pystykaupalla. Kysymys on kilpailun rajoittamisesta, jopa kartellista ja mm. siitä syystä tämä kauppatavan muutos toimituskaupaksi.
Kysymys on myös metsätalouden kuluista. Ostopalveluna metsänomistajien maksettavista kustannuksista ja vähennysoikeudesta ja vastaavasti omana työnä metsätalouden tulosta.
Se, miten nämä käytännön järjestelynä sitten toteutuvatkin ja missä pöydissä, riittänee pohdittavaa?
Tottahan Mhy:llä on tulevaisuus, se voi olla korjuupalvelussa myös. Korjuupalvelun järjestäminen nähdään kuitenkin turhan vaikeana.
Eihän meillä täällä ole mitään järjestämisvastuuta. Riittää kun tiedetään osapuolet, teollisuus ja metsänomistajat, jotka alkavat toimimaan yhteistoiminnassa ja alkavat kilpailemaan keskenään. Teollisuus tarjoaa puista euroa tien varressa ja metsänomistajat tarjoavat puistaan euroa tien varressa ja että osapuolet huolehtivat omasta urakoinnistaan, niin kuin huolehtivat tälläkin hetkellä. Ei meidän tarvitse järjestellä mitään tarjouskierroksia tai muutakaan, eiköhän ne järjesty tai ovat jo olemassa. Lähtökohta kuitenkin on, että kaikille riittää töitä ja että ketään ei suljeta ulkopuolelle.
Tuohon sopimuskiistaan. Tarvitaanko kahta sopimusta, sillä yksi (sopimus) kauppamuotonakin riittää. Riittänee kun tiedetään, millä hinnalla teollisuus tarjoutuu ostamaan puuta ja millä hinnalla metsänomistajat tarjoutuvat myymään puuta. Muutosta tarvitaan, sillä tämän hetkinen tilanne on kestämätön. Metsäosastot ja urakoitsijat vievät ja metsänomistajat vikisee. Kilpailu on saatava aikaiseksi ja se on mahdollista toteuttaa tienvarsikauppana.
Suomen puukauppatilanne on vaikea, sillä nollarajat paukkuvat ja ainakin puoliSuomea kuidun ja energiapuun osalta saa syöttää sioille.
Ei se lapikauppa ole ratkaisu Suomen puukauppaongelmiin, eikä sitä ole sellaiseksi tarkoitettukaan, mutta hyvä ratkaisu se on metsätalousyrittäjälle jo senkin takia, että voi päättää vapaasti yritystoiminnastaan, markkinasta ja siihen liittyvästä puun myynnistä. Harvassa ne ovat tuottajan mahdollisuudet metsätaloudessa, ellei oteta huomioon omien metsien urakointia, joka onkin sitten metsänomistajalta kiellettyä.
Toisaalta voisihan sen raaka-aineen hankkia vapailta markkinoilta, puutavarayhtiöltä tai ”taivaskanavilta”, tarjontaa on runsaasti ja hintakin on niin edullinen, että voisi ajatella niinkin, että metsänomistajalle on kannattavaa ostaa omat puunsa.
Tuntuu ostomiehelle hyvin kelpaavan yhdenlaiset metsät ja yhdenlaiset urakoitsijat, vaikka pitäjässä on tarjolla monenlaisia metsiä monenlaisille urakoitsijoille. Ja tämä on sitä mehtäukon kuranttia suurta huijausta jostain.
Minä en ainakaan usko ja tällä hetkellä löytyykin puutavarayhtiöitä, joille metsänomistajan puut kelpaavat ja metsänomistajan motomittakin kelpaa. Metsänhoitotapa ja kauppatapakin kelpaavat.
Johan sieltä mehtäukoltakin tuli ”perusteluja”. Tuskin ne kuitenkaan johtavat mihinkään, eikä niitä ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Haetaan korkeintaan tukea paikalleen jämähtäneeseen tilanteeseen, jolla metsätaloutta hallitaan. Missä ovat mehtäukon perustelut? Missä ovat ne toisenlaiset keinot, joiden perään kuulutat?
Kiitos kysymästä, sitä samaa kehotan itsellesi. Mitalilla on myös toinen puolensa suhtautumisessa, kuin myös metsätaloudessa. En tykkää paikalleen jämähtäneestä otteestasi. Kannatan erilaisia vaihtoehtoja metsänhoidossa, kuin myös puukaupassa.
Lähtökohtani ovat toiset, en ole kahlitsemassa metsänomistajia, vaan kannatan vapaata yrittämisen oikeutta, jota nykyinen pystykauppa ei valitettavasti tarjoa.
Mitkä olivatkaan metsävarannot, sahaustoiminta tai palkkitehdas pohjoisessa. Ei se ainakaan SE ollut.
Nuo metsähehtaarin tuotot tuntuvat uskomattoman alhaisilta. Oiskoon menneet palkkoihin ja kustannuksiin, muualle kuin puunhintaan tai metsätalouden tuottoihin.
Wj. toimii ansaitusti vastaan, mutta eihän hänkään sille mitään voi. Pystykaupan isännätön raha pidätetään monopolille ja näihin korjuun rahoihin metsänomistajalla ei ole mitään asiaa. Kilpailu näiltä osin puuttuu täysin.
Sitä vastoin mm. Visakallo ja Timppa valtakunnan parhailla metsänkasvun ja markkinan paikoilla Päijänteen ympäristössä ja esim. A.J. hieman pohjoisempana, huijaavat itseään ja uskottelevat, että metsätalous on samanlaista menestystarinaa muuallakin.
Uskoisi metsäekonomian tutkimuksen puolustavan paikkaansa selvittämään. Ei sen takia, että tutkimus on jo saanut aikaiseksi parhaan ja tehokkaimman järjestelmän tuottamaan puuta tehtaalle. Vaan sen takia, että sen hinta ja vaikutukset täytyy selvittää ja ennen muuta vaikutukset metsätalouteen täytyy selvittää.
