Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Rane2 ja Tolopainen, teidän kannattaisi selvittää itsellenne, ennen kuin väitätte perättömiä, mistä alvista ja alvin palautuksesta oli kysymys.
Kysymys on pystykaupassa puunkorjuun ALV:n palauttamisesta oikealle veron maksajalle eli puunmyyjälle. Vero palautetaan yhtiölle, vaikka todellinen korjuun kustannusten maksaja on metsänomistaja. Toisaalta korjuusta metsänomistajalla ei ole tarjota verottajalle dokumenttia laskua tai muuta vastaavaa erittelyä, sillä korjuun kustannukset peritään puunhinnasta (kantohinta) PIMEÄSTI.
Edes Venäjällä ei olla niin pimeitä, kuin Suomessa vielä ollaan. Kollektiivin aikakausi Venäjällä meni jo.
Aloittajan mukaan korjuun kustannukset ovat miljardi euroa vuodessa. Siitä noin puolet on kustannusten säästymistä (tuhlausta) puunkorjuussa, kuljetuksessa ja metsän käsittelyssä. Ollen kustannusten säästönä aiemman 20 % ja tällä hetkellä noin 50 %. Lisäksi menetetty alvin palautus tekee noin 100 milj. ja nettotulona noin 10 euroa kuutiota kohden.
Jotain vaikutusta näilläkin lukuarvoilla täytyy olla, vaikka tutkimusta pidetäänkin sopimattomana ja ajankohtaan kelvottomana. On myös yhtymäkohtia. Tulosta selittää puunmyyjien ulos sulkeminen ja kilpailun puuttuminen. Pystykaupassa kilpailua käydään vain kartellin sisällä. Metsänomistajia ei missään tapauksessa hyväksytä osalliseksi näistä rahoista. Riittää kun maksavat kiltisti sen mitä (kartelli) puunhinnasta peritään. Saahan sitä ihmetellä hankintalisän pienuutta, on miinusmerkkinen ja todellisuudessa aika paljonkin.
Halutaan säilyttää tämä vanha korruptoitunut kollektiivitalouteen ja kartelliin perustuva järjestelmä, jossa metsänomistajat ovat kirkkaasti tappiolla 9/1. Ovat samalla viivalla kyllä tälläkin hetkellä, mutta sillä erotuksella, että noudattavat eri sopimuksia, jotka eivät ole tasavertaisia keskenään sopimuksina, eikä millään muullakaan mitattavalla tavalla.
Kauppatavan muutos ei tarkoita sitä, että minun tarvitsee investoida kalustoon, sillä voin jatkaa entisellä kalustolla. Mutta antaa mahdollisuuden investoida ja mennä mm. yhteistoimintaan samanlaisella sopimuksella. Eihän metsänomistajien ulkopuolelle sulkeminen voi tarkoittaa sitä, että ovat ammattitaidottomia. Nämä metsäalasta tietämättömät tietenkin sitä ovat, mutta on myös luonnollista, että käyttävät tarjolla olevia palveluja.
Korjuutoimintoja ei olla hajauttamassa metsänomistajille, eihän kauppatavan muutos sitä tarkoita.
Johan nyt on aikoihin eletty. Missä vaiheessa on päästy niin pitkälle, että metsänomistajista on saatu ammattitaidottomia? Jos näin on, siihen asiaan on syytä saada korjaus. Onhan korjuutoimintaa hajautettu tälläkin hetkellä, mutta että metsänomistajat ovat ammattitaidottomia, voi johtua yksinkertaisesti siitä syystä, että metsänomistajille on uskottu vain tämä heille omansa korjuutapansa hankintakauppa. Eihän se näin voi mennä, että metsänomistajien puolesta korjuutoiminnan hoitaa vain ammattilaiset. Hajautusta tarvitaan ja ihan sinun tarkoittamassa realiajassa ja ettei vaan ole tarpeellista sinun omista lähtökohdistakin johtuen.
Kahden kauppatavan säilyttäminen ei ole tarkoituksen mukaista siitä syystä, että ns. perinteisille hankintahakkaajille turvataan mahdollisuus kituuttaa, muusta kaupankäynnistä erillään omalla sopimuksellaan. Se ei tee oikeutta niille, jotka oikeasti haluavat menestyä metsätaloudessa. Toisaalta myöskään kauppatavan muutos, ei estä näidenkään perinteisten hankintahakkaajien puun toimittamista metsäosastolle.
Ei mitään uutta. Metsänomistus, korjuu ja puukauppa ovat keskittymässä yhä suurempiin kokonaisuuksiin. Kauppatavan muutos, sekin on viemässä samaan suuntaan. Eikä keskittäminen voi olla teollisuuden puuhuollon ja metsätalouden harjoittamisen kannalta mikään huono vaihtoehto. Perinteinen perhemetsätalous, ei ole loppumassa, mutta on auttamatta jäämässä suurempien kokonaisuuksien tieltä.
Suutarin esimerkki on hyvä esimerkki keskittämisen puolesta, mutta tuskin on kuitenkaan vaihtoehto nykyisen kauppajärjestelmän säilyttämisen puolesta. Sillä samanlaisen sopimuksen piiriin kaikkien puuntoimittajien on päästävä. Se edellyttää kauppatavan muutosta LV esittämällä tavalla. Tarjotaan puusta ja tarjotaan korjuusta ja näin muodoin tehtävästä puukaupasta. Kauppatavan muutos edellyttää kuitenkin metsänomistajilta sopeutumista nykyisen hyvin toimivan logistiikan piiriin.
Mehtäukko: Urakoitsijana olet kiinni niissä suurissa rahoissa ja lähtökohtasi on maksattaa niillä metsänomistajaa. Omat puusi, oliko ne 10 % kokonaisurakoinnistasi, kuittaat hyvällä metsänhoidolla ja neuvottelutaidoillasi. Näin olet mainostanut toimintaasi. Tämä ei kuitenkaan voi olla hyväksyttävä perustelu kauppatavan muutokselle ja sille, että pidät metsänomistajat järjestelmän ulkopuolella. Olet huolehtimassa siitä, että metsänomistajat eivät pääse käsiksi näihin suuriin rahoihin, vaan säilytät ne mieluummin itselläsi.
Kuusessa ollaan: On ne nollarajat Suomessakin. On kustannusrakenteena ja alueellisesti. Tähän liittyen on hyvinkin perusteltua kysyä. Koska pystykaupassa teollisuuden toimialana ja metsäkonekalustolla ei ole päästy parempaan tulokseen, antaako metsänomistajien mukaan tulo ja markkinaehtoinen valinta vielä heikomman tuloksen? Näinhän täällä alvariinsa väitetään. Rohkenen sitä epäillä. Metsänomistajien mukaantulo tasapainottaa nykyistä tilannetta.
