Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kysymys on nimen omaan käytännöstä, ei mistään teoriasta tai salatieteestä.
Suorittava Porras: Eiköhän ne metsänomistajat, jotka ovat ottaneet korjuun palveluna, tee niin jatkossakin. Mutta on se mahdollisuus oltava myös metsänomistajalla.
Kovin se on pieni joukko, jotka omaa näkemystään täällä puolustavat. Paljon jää myös arvailujen varaan.
Timppa: Eiköhän asiasta kiinnostuneet seuraa tätä keskustelua ja mitä tulee tutkimustuloksiin. LV on tarjonnut tutkimustuloksensa lukijan ja palstalaisten käyttöön ja onhan ne saatavilla muutenkin. Myös häneltä itseltään, niin kuin hän on palstalla ilmoittanut.
Timppa, eihän nykyjärjestelmä ole miksikään muuttumassa. Eihän metsänomistajien mukaan tulo järjestelmää miksikään muuta. Ei myöskään puukaupan osalta, joka sekin tulisi jatkumaan entiseen tapaan. Muutoksen olisi aiheuttamassa korjuu, joka oltaisiin kytkemässä erilleen puukaupasta.
Onhan se näissä keskusteluissa metsänomistajan sosialisoimisen puolustaminen ollut melko raivokasta. Mehtäukolle ja sossuille yleensä, on sopinut erinomaisen hyvin: ”Metsänomistajan täydellinen eristäminen puunkorjuun tapahtumista ja taloudenpidosta” (LV edellä). Kukapa sitä tuottavasta toiminnasta (”metsäsampo”) luopuisi vapaaehtoisesti, onhan kyseinen toiminta sossuille ideologian mukaista. ”Maksajan eristäminen oman yrityksensä taloudenpidosta voidaan rinnastaa tuotannon sosialisointiin”. ”Myös puunkorjuun järjestäminen ja taloudenpito ovat sosialistiseen käytäntöön rinnastettavaa toimintaa” (LV).
Siellä se varsinainen kukkahattu-professori on. Olisi jälleen tilaisuus tutustua kirjaviisauteen. Mieluummin jaat noita louganeitasi ilman minkäänlaisia perusteluja.
Tolopaionen: ”Metsänomistaja ei menetä mitään”. Siinäpä se, ei menetä mitään? On menettänyt juuri sen, oikeutensa urakoida omia puitaan. Eikä kartellin sisäisellä kilpailutuksella voida perustella tätä. Onhan se uskomatonta Suomen kaltaisessa ”sivistysvaltiossa”, että metsänomistajalle ei ole oikeutta urakoida omia puitaan. No, meillähän eletään kollektiivitaloutta metsissä ja suuri Venäjäkin on ajanut meistä ohitse jo aikaa sitten.
Eipäs tehokas metsäteollisuus maksa puista. Niin maksaa, jos sijoittaa metsärahat. En tiedä onko tuo hyväksyttävä perustelu toimimattomalle metsätaloudelle.
Mehtäukko: Minusta Lauri Vaaran tutkimuksessa ei ole ristiriitaisuutta. Siinä kerrotaan alan historia myös kustannuskehityksen osalta. Se, että täällä väitellään traktoreista, ei ole tarkoituksen mukaista, enkä usko, että tutkimusta sellaiseksi on tarkoitettukaan. Tutkimuksen pääpointti on kollektiivitaloudessa, metsänomistajien pois sulkemisessa ja sen seurauksissa, jotka nekin on kuvattu myös kustannuskehityksen osalta.
Tutkimuksessa esitetään siirtymistä yritystalouteen. Kysymyksessä on seikka, joka antaa mahdollisuuden siirtyä normaaliin päiväjärjestykseen. Sillä voidaan kumota myös vaatimukset kollektiivitaloudesta, korruptiosta ja kartellista. Sellaisista asioista kuten, isännättömästä rahasta, yhteistaloudesta, puun jalostamisesta, metsänomistajan asianosaisuudesta, piiloperinnästä jne.
Kannattaa tutustua Lauri Vaaran kirjallisiin aineistoihin. Tottahan ne ovat ristiriidassa nykyisen käytännön kanssa ja ovat uskoakseni sellaiseksi myös tarkoitettukin.
Tolopainen: Eiköhän ne laskelmat selkiinny sen jälkeen, kun siirrytään aloittajan esimerkin mukaisesti kollektiivitaloudesta yritystalouteen. Joka tarkoittaa pystykaupoista siirtymistä toimituskauppaan ja hakkuuoikeuden vuokrauksesta omistajan oikeuksien kunnioittamiseen. Eihän tällä hetkellä tiedetä edes sitä, paljonko metsäosasto pidättää tehdashinnasta (kantohinta)korjuun, kuljetuksen ja omia kustannuksiaan. Saatikka kompensaatioita hankintahakkaajilta pystykauppaan.
Kyllä ne kelpaisivat kunnon metsäkoneet metsänomistajallekin, ellei olisi tätä kilpailun rajoitusta. Tuotosluvuissa ja taksoissa, ei niissäkään ole moittimista, riittäisivät myös metsänomistajalle vallan mainiosti. Esteenä vaan on nämä aloittajan, Lauri-laskurissakin mainitut korruptio, kartelli ja kollektiivitalous. Metsäyhtiön korjuupalvelun sitominen puukauppaan, joka on maan talouselämän kaikkien aikojen vakavin kilpailunrajoitus. Puuta voi myydä vain ostamalla metsäyhtiön korjuupalvelun piilotetulla hinnalla ja metsänvuokrauksena. Se siitä metsänomistajan osallisuudesta ja kannattavuudesta.
