Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Ei välttämättä mene kertakäyttötuotteiksi….
Tottahan katkonta toteutuu metsässä erikoistuotteille siinä kuin bulkillekin. Toinen asia on erikoistuotteiden toimitusosoitteet ja tuotteilla käytävä kauppa. Toiminnassa mukana olevat ja toimintaan liittyvä harmaa talous.
Tutkimus on osoittanut korjuun isännättömälle rahalle, johon myös tämä metsänomistajan puilla käytävä kauppa voidaan rinnastaa, antaa nettotuloksena kuuden euron lisähinnan markkinapuulle. Kiinnostavaa on, kuinka suuren lisäarvon metsänomistajan puilla käytävä kauppa voisi antaa. Se ei ole vähäinen. Sitä on syytä tutkimuksen tai muulla tavoin selvittää.
Niinköhän oli väitetty, että valmis sahatavara on vielä metsänomistajan puilla käytävää kauppaa. Tottahan metsänomistajan puilla käydään kauppaa myöhemmin jalostusketjussa, mutta että sitä käydään jo metsässä puutteellisin sopimuksin.
Tuskin on mitään asiaa ainakaan meittin metsään tulla ”jalostamaan”, jos toimitaan toisin ja mistä on sovittu.
Tuskin kuitenkaan puun omistussuhteista on epäselvää, vaan paremminkin kysymys on mielikuvista. Siitäkin, että puulla ei ole hintaa, on vain jalostusarvonsa. Siitähän tässä on kysymys ja metsänomistajan mieltymyksestä hallinnoida lopputulemaa (raatoa) kantohintaa. Sen jälkeen, kun kantohinnasta suhteellisen vapaasti on vähennetty jalosteiden kustannukset.
Metsänomistajien pitäisi ryhdistäytyä, tiivistää yhteistoimintaa ja alkaa tuottamaan jalosteita. Nehän tällä hetkellä logistiikka lajittelee, tuottaa ja käyttää jalostushyödyn, joka voi olla jopa sen kymmenkertainen. Tähän ei yksittäinen toimija pysty vastaamaan, vaikka parhaimmillaan saakin pidettyä kaiken jalostushyödyn itsellään.
Ei kai kukaan voi väittää, etteikö metsänomistajan puilla ja rahoilla käydä’ kauppaa. Eli toimitaan toisin, mitä kauppakirjalla on sovittu ja että sen vaihtoehtona puiden vaihtamista on pidetty hyväksyttävänä.
Onhan siellä jotain luvassa metsänomistajallekin, mutta eiköhän ne markkinat ole ihan muussa toiminnassa. Metsänomistajan saamatta jäämässä arvonnousussa. Olikohan tehty tutkimusta, mikä voisi olla metsänomistajien osuus ja minkälainen raha liikkuu metsänomistajan puilla käytävässä kaupassa. Korjuun isännätön raha oli miljardi luokkaa. Paljonko metsänomistajan puilla käytävä kauppa voisi olla. Ei ole julkista rahaa sekään.
Onhan tukin hinta korkea, jos ostetaan bulkkia ja sahataan bulkkia. Ei kuitenkaan päde ostetun bulkin ja sahattavien erikoistuotteiden osalta. Varsinkaan, jos toimintaan sisältyy metsänomistajan puilla käytävä kauppa, niin kuin on tapana. Metsänomistajat saavat bulkkinsa ja metsäosastot ja tiimit erikoistuotteensa, sen jälkeen kun puukauppa on tehty.
Mennään harmaalla alueella, joka ei ole julkista toimintaa, sen paremmin kuin korjuun kustannuksetkaan. Metsäosastot ja tiimit pyörittävät bisnestä, jossa isot rahat ja sahurien tuotot tehdään. Onko toiminta aina niin ”julkistakaan”, ei ainakaan ole läpinäkyvää toimintaa ja aina voidaan kysyä mistä niitä lisiä saadaan?
Ainahan ”Fiksut” demarit ovat osanneet. Heidän mielestään talouden nousuun hallituksella ei ole osuutta. Hallituksella oli vain hyvää tuuria ja sattuu hyvään aikaan, talouden nousuun maailmalla.
Demarit äänestävät jo täyttä päätä seuraavia vaaleja. Heti kun jakovaraa on muodostunut, sitä jaetaan jo ja uusia ohjelmalistoja tehdään. Velkakaan ei tunnu haittaavan. Onhan tällaisella ”valtakirjalla” maata johdettu ennenkin.
Paineet kohdistuvat metsiin. Ei riitä vielä nykyinen rahanjakopolitiikka. Vaaditaan lisää, kiinteistöveroa tai jotain muuta jaettavaa on löydyttävä.
Vai pöyristyttävälle vaikuttaa. Onhan se pöyristyttävää ja tuskin tavan metsänomistaja tietääkään, että se näin voisi olla. Puolustetaan halpaa puuta ja korkeita kustannuksia. Puolustetaan myös metsänomistajan elinkeinon rajoittamista.
Normaalissa markkinatilanteessa olisi hyvinkin luonnollista, että osa rahoista olisi metsänomistajan ansiotoiminnan käytettävissä, kuin myös siirtyisi kuitupuun hintaan.
Jos aiheesta ei ole soveliasta puhua, onko sitten aihetta myöskään kysyä, minkä takia kuitupuu on halpaa suomessa. Kysyä sitäkään, kenellä on puukaupassa ja korjuussa määräävä markkina-asema suomessa.
Olisi hyvinkin toivottavaa, jos Lauri Vaara alan tutkijana puutuisi aiheeseen.
Tässä metsänomistajana, onhan se kuitupuu halpaa suomessa. Alle 20 euroa kuutio on se hinta, jolla teollisuus saa kuitupuuta suomesta. Käytännössä lähes ilmaiseksi, sen jälkeen, kun teollisuus kuittaa omat kulunsa ja metsänomistajan puilla käymänsä kaupan tuotot.
Ja toisaalta tehdashinta, joka lienee suomessakin tuon 60 euroa kuutio. Sen jälkeen, kun metsänomistajilta puun hinnasta perityt korjuun kustannukset (kannolta tehtaalle) on lisätty kantohintaan.
Miten sitten viron väitetty tuplahinta sopii tähän markkinaan?
Alikasvos on yleinen nimitys taimistosta, mutta eihän se sitä kerro, onko taimisto kehityskelpoinen vai ei. Käytetään kuitenkin yleisesti ja jää sen päättäjän varaan, onko taimisto kehityskelpoinen vai ei. On vähän samanlainen asia kuin tuottamattomat metsän pohjat. Jäädään odottamaan onko se taimisto tuloillaan, tai jätetään ne kehityskelvottomat taimistot (alikasvokset) sitä metsän virkaa hoitamaan. Tässä mielessä olisi parempi puhua kehityskelpoisista taimistoista ja edistää jk:ta, niin kuin muutakin metsänhoitoa, ainakin oikean tyyppisellä kohtaamisella. Toki jk on muutakin, metsänviljelyä ja monenlaista ylläpitoa.
Puuki: N. 50 vuotiaat tai sitä vanhemmat taimistot ovat todellakin vain alikasvoksia. Niitä on turha vetää miksikään verokiksi jatkuvaan kasvatukseen. Eivät kuulu sinne. Kehityskelpoiset taimistot ovat asia erikseen ja niitä voidaan pitää jk:ssa hyödynnettävinä. Alikasvos on sinällään harhaanjohtava, tulisi tuntea ero alikasvoksella ja kehityskelpoisella taimistolla.
