Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Ok. juuri näin.
On Mm. ja mehtäukon mielikuvituksen tuotetta tuoda tallintakusen rautaromut ja vanhat valmetit keskusteluun ja mollata niillä metsänomistajaa.
Mehtäukko olet yhtiön sopimusurakoitsija ja se on aika paljonkin eri asia kuin metsänomistaja. Sillä metsänomistajaa ei hyväksytä urakoimaan yhtiölle omista metsistään. Ollakseen sopimusurakoitsija, se onnistuu ainakin sinun tapauksessa, mutta on myös toisenlaisia tapauksia. Yhtiö ei hyväksy sopimusurakoitsijaa urakoimaan omasta metsästään, vaan hakkuuttaa toisella urakoitsijalla.
Asia olisi pihvi, jos metsänomistaja hyväksyttäisiin urakoimaan omasta metsästään. Nyt ei puhuta hankintakaupasta tai muusta heikosti tuottavasta, vaan pystykaupasta ja kauppatavan muutoksesta.
Näin minäkin tekisin. Ammattimiehelle mututuntuma on aivan riittävä sovellus tehdä asioita, hoitaa metsiä ja tehdä puukauppaa. Edellyttää kuitenkin, että sitä asiantuntemusta on, joka korvaa parhaatkin metsäsuunnitelmat ja kannattavuuslaskelmat ja että on perillä metsäyhtiöiden puukaupasta ja korjuusta ja niihin liittyvistä ”metkuista”, että voi soveltaa omaa toimintaansa sen mukaan.
Valitettavasti suurin osa metsänomistajista ei sitä ole ja ovat puutavarayhtiöiden talutusnuorassa. Saavat yleensä puunsa myydyksi ja metsänsä hoidetuksi jollain tavalla, mutta ei enää estämään esim. puutavarayhtiöiden metsänomistajan puilla käymää kauppaa?
Metsähoitoa ilmeisesti teet metsän ehdoilla, mutta saisit kertoa enemmän puukauppatavoistasi, minkälaisilla sopimuksilla ja miten laajasti hajautat puutoimituksiasi, kuten erikoispuukaupan. Pelaako luottamus laadun suhteen ja hyväksyykö yhtiö tarjoamasi motomitan mukisematta? Ovatko nykyiset puukauppasopimukset esteenä toiminnallesi ja sille, että metsänomistajien omaehtoinen toiminta voisi lisääntyä laajemminkin. Käytätkö Mhy palveluja? jne.
Visakallon kohteesta 3. Energiapuun tuotto menee korjuun kustannuksiin ja tulevaisuuden olettama lienee sama. Kohteella on energiapuutuotanto, jonka tuotto on jo korjuukustannusten perusteella nolla?
Näätä: ”Metsänomistajat eivät saa senttiäkään puun jalostuksesta. Sen vuoksi metsänomistajien on optimoitava sitä omaa ydinliiketoimintaansa”.
Kieltämättä metsänomistajien liikkumavara on ahdas ja tuotto on marginaalinen. Millä metsänomistajien tuottoa sitten voisi optimoida paremmaksi. En usko ainakaan lisääntyvillä kustannuksilla ja vaikea on uskoa myöskään tekniseen kehittämiseen, että sekään toisi ratkaisua. Kehittämistyö kuitenkin jatkuu, ei se ole jatkuvassa kasvatuksessakaan, mutta sanoisin että noudatettavassa puukaupan ja korjuun järjestelmässä se on. Sitä kehittämällä on mahdollista päästä eteen päin.
Eivät ne JK metsät hoitamattomia ole, hoito on vain erilaista. Vähemmän on tai ei ollenkaan metsänviljelyä, samoin taimistonhoitoa ja kustannukset ovat alemmat. Eiköhän ne hoitamattomat metsät ole enemmän jaksottaisen kasvatuksen metsissä, ainakin hoitorästit puhuttavat.
Tuohon kannattavuuden ihmetykseen on voinut vaikuttaa esim. vanhat metsät, jotka alkavat olla nyt hakatut. Niillä on tehty tiliä tänne asti ja tehdään vieläkin. Toinen samansuuntainen seikka lienee läpimittaluokkien poistaminen?
Eiköhän kustannuslaskenta tästä eteenpäin anna aivan toisenlaisen tuloksen, kuin mitä se on voinut olla vastaava aikajakso taaksepäin? Eiköhän kannattavuus ole mennyt huonompaan suuntaan ja siinä on syytä vaihtoehtojen etsimiselle aivan riittävästi?
Mehtäukko: Mistähän se metsäkonekalusto metsänomistajille olisi päässyt sikiämään, kun korjuun osuus metsänomistajien toimesta on vain reilut kymmenen prosenttia? Varastoonko niitä metsäkoneita olisi pitänyt ostaa? Vai vähäisillä hankintapuilla ja veroeduillako metsäkoneiden hankinta olisi muodostunut edulliseksi?? Kiistatta monopoliasema on konemiehillä ja metsäosastoilla ja suhtautuminen näyttää olevan sen mukaista, muutokset koetaan uhkana.
Uhkista huolimatta, metsätalouden kannattavuus on heikentynyt kokoajan. Jo joskus 80-90 luvulla siihen kiinnitettiin vakavaa huomiota. Luultiin ja toivottiin, että ongelma voidaan ratkaista logistiikkaa kehittämällä. Toisin on kuitenkin käynyt. Kustannukset ovat lisääntyneet ja korjuun kustannukset ovat jo teollisuuden oman (Metsäteho) tilastoissa keskimäärin yli 50 % puun hinnasta ja siihen kun lisätään viljelyn ja hoidon kustannukset päälle, niin jokainen voi päätellä missä mennään. Tätä taustaa vastaan en koe väärin, jos metsänomistajien osuutta taakanjaossa lisätään.
Mikähän se on Jätkän lähes täysimääräinen korvaus, kun hankintatukin ja JK- tukin hintaa verrataan pystykauppatukin hintaan, jonka hinta on jopa korkeampi, vaikka siitä on jo korjuun kustannukset vähennetty ja hankintatukista ne on vielä vähennettävä. Ei ole lähelläkään Jätkän täysimääräistä, vaan jää huomattava hintahaarukka metsänomistajan tappioksi. Se siitä maksajanpaikasta ja loput pystykaupoilta, jota tarkoitettiin.
Mehtäukko: Ei ollut uudesta konstista, vaan olevasta käytännöstä, senhän tuossa kirjoituksessasi myönnätkin. Tarvitaan kokonaisuudistusta, mitä kaikkea se sitten pitääkin sisällään. On poliittinen kysymys ja keskusjärjestä tasolla.
Kantohinta on jäännöshinta sen jälkeen, kun korjuun kustannukset on vähennetty. On senkin jälkeen korkeampi hinta tukilla kuin hankintahinta tai JK:sta maksettava hinta, ja ilman kulujen vähentämistä? Kuka ne korjuun kustannukset sitten maksaa, jos ei metsänomistaja maksa? Ei niitä siirretä lopputuotteen hintaan, niin kuin esim. Jätkä väittää.
Onhan tämä vähän erikoista keskustelua. Saadaan laskelmilla, jopa tappiollinen toiminta kannattavaksi, jättämällä korjuun kustannukset pois?
Tolopainen: Metsänomistajat toimijoina pystykaupassa ei ole tarkoitettu, on viitattu etuihin, mutta toimituskauppana kyllä. Edellyttää kauppatavan muutosta ja pystykaupan lakkauttamista.
Metsänomistajilla on potentiaalia. Pystyvät kyllä puuta toimittamaan. On metsänhoitoyhdistykset, osuuskunnat, yhteenliittymät, yhteismetsät, on yksityiset toimijat, yrittäjät jne.
Tuosta JK menetelmästä ja se hinnoittelusta. Kokemuksen mukaan metsäyhtiöt ovat haluttomia ostamaan jatkuvan kasvatuksen metsää. Jos ostavat, rinnastavat sen toiseen harvennukseen, jonka hinta on huomattavasti alempi. Hankinnalla ostavat kyllä, mutta tukista maksetaan jopa vähemmän kuin vastaavasta pystykauppapuusta. Kannattaa huomioida, että pystykauppapuusta korjuun kustannukset on jo vähennetty, hankintapuusta ne on vielä vähennettävä. Marginaali menee jatkuvan kasvatuksen ja metsänomistajan tappioksi, eikä sovi ihmetellä jos hinnoittelulla suljetaan, on tehokasta ohjausta.
Pitkin näitä metsäkeskusteluja ratkaisuksi on tarjottu kauppatavan muutosta eli toimituskauppaa, joka erityisesti tähän jatkuvan kasvatuksen ongelmaan sopii oikein hyvin. Pääsisivät myös metsänomistajat tarjoamaan laatupuuta kilpailukykyisellä hinnalla ja myös kohentamaan metsätalouden kannattavuutta talouttaan.
