Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Pölkkypään linjoilla: Toimiihan metsäosasto jo tällä hetkellä väliportaana välittäessään puuta teollisuudelle. Hyvä niin, mutta metsänomistajien asema on myös turvattava.
Tuohon Aj:n huomautukseen. Pystykauppa turvaa sivutoimisten ja palveluja käyttävien metsänomistajien aseman, mutta se ei valitettavasti turvaa omatoimisten metsänomistajien asemaa. Hankintakauppa on auttamatta mennyttä aikaa. Se ei vastaa pystykaupan tuottoja, on säänneltyä ja käytetään lähinnä vain nuoren metsän hoidossa.
Metsänomistajille on syytä turvata yhtäläiset ehdot puun toimittajina, niin logistiikan, kaluston käytön kuin mittauksenkin (motomitta) osalta. Ei ole tätä päivää, että suljetaan ulkopuolelle.
Ei tässä ole mitään uutta Timppa. Puolustat monopolia ja elinkeinojen sääntelyä. Et ole valmis avaamaan korjuuta kilpailulle ja pidät metsänomistajat mieluummin korjuun ulkopuolella. Ja kilpailun ymmärrät puukaupasta käytävänä kilpailuna, jopa metsänomistajien toimialana, jolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä korjuusta käytävän kilpailun kanssa.
Menee juuri niin kuin Visakallo kirjoittaa. Jk:sta ei makseta enempää, luokitellaan sinne 2-harvennukseen.
En tiedä riittääkö perusteluksi, mutta asiat voivat mennä myös tätä rataa.
Hoitamattomat metsät (rästit) ovat jaksollisen metsänkasvatuksen ohjelmasta, eivät suinkaan jk. metsiä. Mörkö onkin siellä jaksollisen ohjelmassa, ei suinkaan jk. metsänhoidossa, jota mieluusti tarjoillaan.
Tuo Visakallon oikotie helppoon rahaan jk. kautta on valitettavan totta. Hakataan tuottavia metsiä lakirajalle ilman, että edellytetään jk. metsältä tuloksia. Laki sen sallii.
Lopulta jk. metsää voidaan pitää myös sivujuonteena saada puuta tehtaalle. Mistä sitä puuta sitten otat, jos avohakkuut on hakattu ja harvennusmetsät hakataan lakirajalle.
Olisiko ratkaisu sittenkin monopolissa ja elinkeinojen sääntelyssä. Yksi kerrallaan, nyt nuohoustoimi avataan kilpailulle.
Täälläkin on yleisesti todettu, että korjuun kustannukset ovat huomattavan korkeat ja puunhinta mataa. Siinä sitä olisi potentiaalia metsänomistajallekin.
Mehtäukko: En tiedä mitä metsälaki sanoo, mutta ainakin siitä kannattaa lähteä, että ppa-10 tienoilla alla on kehityskelpoinen taimikko, jonka hyväksi toimenpide tehdään. Säästyy aikaa ja vaivaa ja jäävä puustokin vielä tuottaa.
Tuskin kuitenkaan kannattaa lähteä pudottamaan ppa alas ja jäädä odottamaan mitä tapahtuu. Yleensä ei tapahdu, pitäisi ainakin jk. edellytykset ja taimettumisen edellytykset olla.
Tottahan oli erilaisia tapoja kuokkaistutuksessa ja tuntemuksia eri puulajien suhteen. Samalla tavalla ne puulajit käyttäytyvät tälläkin hetkellä. Mänty ja koivu eivät oikene, kuusi taas oikenee.
Kourukuokkaistutuksessa virhe tehtiin istuttamalla taimi kuopan viistoa seinämää vasten. Ei vaivauduttu kumartumaan, vaan iskettiin kuoppa kuokan varsi kainalossa. Korkeintaan saappaan kärjellä pönkättiin tainta pystyyn.
Eiköhän sama ongelma ole tälläkin hetkellä, jos istutetaan vinoon tai alusta liikkuu tai häviää alta.
Visakallo: Jaksolliseen puun kasvattamiseen ja avohakkuisiin ei siirrytty puun tuotannollisista syistä, vaan teollisuuden vaatimuksesta puuhuollon järjestämisen, eli logistiikan järjestämisen kautta. Järjestää puuhuolto haluamallaan tavalla.
Tähän vaikuttaa tietenkin metsänomistajien yhteistoiminta, mutta myös osuus puuhuollosta. Metsänomistajien ongelma ei olekaan puun tuottaminen, vaan se, millä osuudella metsänomistajat voivat olla mukana puun toimittajina. Uskoisin sillä olevan merkittävän vaikutuksen myös metsänhoitotapoihin.
Lenkousongelma johtui paljasjuuritaimien kourukuokkaistutuksesta. Taimet istutettiin vinoon. Männyn taimi ei oikaise itseään, vaan hakee suoruuttaan mutkien kautta. Sama koivulla. Kuusella ei sitä ongelmaa ole, kuusi oikaisee itsensä ja tekee uusia juuria rungosta, jos esim. istutetaan liian syvälle.
Nuo mättäät, on suhteellisen uusi menetelmä ja kokemuksia pitkältä ajalta ei ole. Eroosio huuhtoo mättään alta, ainakin niissä liian korkeissa ja huonosti tiivistetyissä kohteissa. Riskinsä on olemassa, miten lie tutkimus, onko seurannut tilannetta.
Toivottavasti et kuitenkaan ole eriyttämässä itseäsi ulos. Ei näytä todennäköiseltä tällä hetkellä, mutta rakenteisiin kuitenkin olet puuttumassa ja istut ”metsänomistajien” kupilla topakasti. Puulle et ole jättämässä hintaa, muutoin kuin omilla parhailla paikoillasi. Mitähän tuo muutakaan voisi olla kuin köyhän miehen politiikkaa.
Metsänomistajien osuus puukaupasta (hankinta) on enää 12 % ja siitäkin suurin osa on Mhy. korjuupalvelun osuutta. Teollisuuden jalostusarvokauppa onkin saavuttanut päätepisteensä. Puukaupan erillissopimuksia (hankinta) ei käytännössä enää ole ja uudesta sopimuksesta ei ole tietoakaan. Tässä mielessä puun kysynnän eriyttäminen on todellisuutta. Niin myös ay-liikkeen vastapalvelujen osalta. Itsemääräämisoikeutta ilman sopimusta ja palvelujen ulosmittaamista täysimääräisinä.
Jk. menee siinä pesuveden mukana.
Timppa ei tarvitse kasvattaa, tuotteethan ovat olemassa ja ovat usein metsänomistajalle tappiollisia. Teollisuuden omankin ilmoituksen mukaan korjuun kustannukset ovat yli puolet puunhinnasta (tehdashinta). En pidä sitä vähäisenä ja riskinä en ollenkaan, sillä kaikki metsähoidossakin, mistä metsänomistaja joutuu maksamaan, pidän tappiollisena ja on taloudesta pois. En oikein lämpene sille, että puutavarayhtiö pitää metsiä pankkinaan, ilman, että siihen metsänomistajalla on juurikaan mitään sanomista.
Hyvähän sinun on huudella sieltä suomen parhailta piikkipaikoilta. Onnittelut vaan hyvästä metsähoidosta. Niin minäkin teen, mutta ei siitä ole konsultiksi kautta suomen. Hyvin äkkiä rajat paukkuvat. Se mitä voit tuottaa vielä metsänomistajien kustannuksella, muuttuukin hyvin pian kilpailijan tuotoksi, jota se käytännössä onkin.
Aihetta on syytä hämmentää laajemmin. Voidaan todeta, että nykyinen klusteri tuottaa nykyisenlaista tuotetta. Samoin voidaan todeta, että klusterin toimintaa muuttamalla voidaan tuottaa toisenlaista tuotetta. Metsäneuvojasta (Mhy) riippuukin paljon, minkälaista tuotetta tuotetaan. On otettava huomioon myös se, että metsänomistajien toimintaa on rajoitettu (säännelty), jonka seurauksena teollisuudella on valta ja vastuu tuottaa palvelut metsänomistajien puolesta ja kustannuksella.
Neuvojan, ollakseen metsänomistajien edustaja, pitäisi pystyä osoittamaan kaikki palvelut. Näin kun ei ole, vaihtoehdoksi jää myötäillä klusterin toimintaa. Eli olla palveluntuottaja muiden palveluntuottajien joukossa. Kysymys kuuluukin, olla palveluntuottaja, mutta samoilla ehdoilla kuin muutkin palveluntuottajat, jotka toimittavat puuta teollisuudelle.
Onhan tämä poikkeuksellista, sillä metsänomistajalle tappiollista toimintaa hyvitetään pienillä tukiaisilla. Se ei kuitenkaan poista sitä, että toimintamallin puutteet ovat rakenteissa, ei metsänhoidossa, mutta jolla on vaikutusta myös metsänhoitoon.
