Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Sotien jälkeen metsätöissä ei muuta tehtykään kuin jatkuvaa kasvatusta, silloin ei vielä kyselty jatkuvaa kasvatusta tasaikäisessä metsässä, avohakkuut kyllä aloitettiin pohjoisesta alkaen, pallo on pyöreä ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat.
Olikohan laskelmissa korjuun kustannukset otettu huomioon ja millä tavalla ne on otettu? Jossain vertailussa siellä niitä ei ainakaan ole otettu huomioon. Eihän siitäkään voida lähteä, että korjuu on metsänomistajalle ilmaista. Vaikuttaa lopputulemaan ratkaisevasti ja pois jätettynä osoittaa kannattavuuden ylioptimaalisena. Nämä kustannuksethan on kätketty puun hintaan?
Kyllä Timppa. Lähtökohtani toimituskaupassa on, että metsänomistaja hakkaa omassa metsässään. Toki voi myös hakkuuttaa urakoitsijalla tai metsäosasto hakkuuttaa urakoitsijalla, miten sovitaan. Minä en ainakaan lähde aliarvioimaan metsänomistajan ammattitaitoa omassa metsässään, sen paremmin kuin urakoitsijoidenkaan ammattitaitoa.
Kuusessa ollaan tuolla edellä. ”Muutaman aktiivisen metsänomistajan varassa ei tämän maan metsätalous pyöri”. Eihän se pyörikään. Heti kun saadaan sopimus aikaiseksi metsänomistajien toimituskaupalle, alkaa pyörimään. Näin veikkaan. Sen jälkeen ei koeta enää jatkuvaa kasvatusta ongelmaksi, niin kuin se koetaan tällä hetkellä. Ensiharvennukset tulevat tehdyksi ja tuottavat myös metsänomistajalle. Kysymys on sopimusasioista. Puun tuotto lähtee nousuun ja kustannukset alenemaan. Ja mikä tärkeintä, metsätalouden kannattavuus paranee. Eipä silti, onhan tuo metsään sijoittaminen puunmyyntituloilla tulleet katettua tähänkin asti.
Valitettavasti raatilaiset tulivat ne hetelmät käyttäneeksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö halukkaita metsänomistajia ole, eikä se ole kiinni kalustosta, vaan luvasta ja niistä sopimuksista. Edellyttää kalustoa, mutta vaihtoehtona sijoittaminen metsään, ei sekään auta, jos tuotot menevät palveluihin ja hyötyjinä ovat metsäosasto ja urakoitsijat. Näin perin ne asiat tällä hetkellä ovat. Ei sitä lupaa metsänomistajilla edelleenkään ole.
Kysymys oli pystykaupasta, metsänomistajia ei ole hyväksytty puuntoimittajina pystykaupassa, että metsäosasto maksaisi korjuusta metsänomistajalle, antaa katkontaohjeet, hyväksyy metsänomistajan oman koneen käytön, hyväksyy mitan ja luottaa laadun, aikataulut jne. että metsänomistaja voisi toimittaa puuta samoilla ehdoilla metsäosaston muiden toimijoiden kanssa?
Nykyään kehityskelpoisia taimistoja jo säästetään, eivät ole enää korjuun ja viljelyn tiellä kustannuserinä?
Tuolla aiemmin Timpan 80 % liikevoitosta. Ilmeisesti pystykaupassa Timpan laskelmissa korjuun kustannukset (keskimäärin) yli 50 % puunhinnasta, ei katsota kuuluvan puunmyyjän menoeräksi, vaan miinustetaan lopputuotteen hinnasta. On vaikea uskoa muuten mahdolliseksi ja tuskin vielä senkään jälkeen.
Timpan mukaan valtaisa määrä metsäomistajia puuhastelee. Minusta niitä metsänomistaja puuhastelijoita ei ole yhtään enempää, kuin ne, jotka puukauppaa käyvät. Ja se, että (Timppa) valtaisa määrä metsänomistajia alkaisi puuhastella asiassa (tark. korjuuta). Hänen mukaansa kustannukset nousisivat, kantorahatulo vähenisi, mentäisiin kustannuskriisiin ja jopa metsäteollisuutta ulosliputettaisiin. Minusta tässäkään tapauksessa ei ole puuhastelemassa yhtään enempää metsänomistajia, kuin ne jotka puukauppaa käyvät. Mutta se, että korjuusta maksettaisiin metsänomistajalle, ei se nosta päälukua, eikä toteutus vaikeutuisi, päinvastoin, kustannukset alenisivat. Mutta tällä kohtaa mennäänkin sitten ongelman ytimeen. Mennään sossujen reviirille. Etuuksille, jota varjelevat kuin valtiosalaisuutta, ettei vaan metsäomistaja pääse apajille.
Onhan se uskomatonta, että itseään sivistysvaltioksi kutsuvassa maassa korruptio on niin syvää, että metsänomistajaa ei hyväksytä elinkeinon harjoittajaksi omassa metsässään?
Ei mitään uutta, halutaan keskustella muusta kuin varsinaisesta ongelmasta metsätalouden kannattavuudesta. Vaikka harsintajulkilausumasta, jolla ei ole mitään tekemistä pystykaupan ja metsän jaksollisen kasvattamisen kanssa. Ne tulivat vasta myöhemmin ja liittyvät puukaupan ja korjuun haltuunottoon ja koneellistamiseen 60-70-80 luvulla.
On ymmärrettävää, että raatilaiset eivät halua keskustella esim. pystykaupan korruptiosta.
Rane2, ei ollut metsätalouden taantumisesta, vaan teollisuuden vaatimuksesta tuottaa puuta edullisemmalla mahdollisella tavalla avohakkuilla ja puukauppa (korjuu) haltuun ottaen.
Ei täällä valiteta vaan osoitetaan. On kohtuutonta, että metsätalous osoittautuu metsänomistajien kannalta anhittomaksi.
On tiedossa, että Metsälehti on tämän nykyisen suunnan pää-äänenkannattaja, mutta myös se tiedetään, että esim. metsähoidon ja korjuun emeritukset ovat esittäneet eriävän mielipiteensä, vaikka ovatkin saman puolueen kannattajia.
Epäilen raatilaisten kuvitelmia ja käsitystään kehityksen huipulla?
