Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Samoilla linjoilla mehtäukon kanssa. Jk:sta puheen ollen. Kysymys ei kuitenkaan ole mahoista maapohjista. Ei kuulu jatkuvaan kasvatukseen.
Jk puoltaa paikkaansa kohteilla, joissa se on olemassa. Jk:ta ei kuitenkaan kannata lähteä perustamaan. Siitä ei yleensä tule mitään. Menee aikaa ja vaivaa ja menetetään jaksollisen tuotoista alempina PPA arvoina jne. Jk metsä/kohde on syytä olla olemassa, sitä ei saa aikaiseksi esim. nuoria metsiä harsimalla. Laittamalla puut pinoon jk ominaisuuksia soveltamalla. Ei sovellu myöskään jaksolliseen. Näkee usein ja voidaan pitää jopa metsän hävittämisenä. Antoiko metsälaki erivapauksia tässä suhteessa. Jk hakee vielä sijojaan, niin kuin Hermannin uuni, Päätalo elokuvassa.
Onhan metsien tuottopotentiaali valtava puumäärinä, mutta myös maksettuina palveluina, kuten työpalveluina toimeentulona ja yhteiskunnan hyvinvointipalveluina. Katsotaan metsänomistajallekin vielä riittävän, mutta korkeintaan muutaman prosentin tuottona ja niin kauan, kun maksupotentiaalia riittää.
Vielä on säästömetsien rippeitä jäljellä. Nämä siinä mielessä, että tuskin ovat olleet missään laskennan korkokannassa mukana, vaan tilakauppa ja hakkuut ovat hoituneet tuntuvina voittoina etelästä pohjoiseen.
Vaikea on verrata nykyisiin tuottoihin ja laskentaan. Ei ainakaan metsänomistajan puunmyynnistä jääviin tuloihin, sillä ne menevät palveluihin ja ovat metsätalouden tuotoista se ylivoimaisesti suurin ja tuottava erä. Jopa siinä määrin, että korjuun kustannuksia ei lasketa mukaan, vaan pidätetään mieluummin puunhinnasta piiloeränä.
On vaikea uskoa, miten kauan metsänomistajat pidetään metsätalouden tuottojen ulkopuolella. On verrattavissa yhteiskunta soteen ja maakuntauudistukseen, sillä yhteiskunnalta rahat ovat loppuneet jo aikaa sitten. Miten kauan metsätaloudessa vielä jatkamaan, ennen kuin uupelo jää käteen. Missä vaiheessa metsätalouden tuotot katsotaan tulleen sosialisoiduiksi.
Valitettavasti laitetaan sulkua keskusteluun sen lisäksi, että metsänomistajat ja Mhy suljetaan puuntoimittajina pystykaupassa. Seikka, jolla olisi vaikutusta myös metsänhoidossa.
Omatoiminen metsänhakkuu ei suinkaan ole hullunhommaa, päinvastoin ja on kannattavaa toimintaa myös metsänomistajalle. Meitä tyyppejä, joilla on koneet ja edellytykset löytyy, myös markkinat. Kysymys on isommista asioista.
Onhan tässä Timppa se ero, että en kuulu siihen monopolin kartellin tai sisäisen korruption joukkoon, vaan puolustan vapaata yrittäjyyttä metsänomistajalle. Tuo sinun ja yleisesti noudatettava pystykaupanjärjestelmä ei sitä ole. Päinvastoin, saat olla renkipoikana järjestelmässä mukana ja voit hyvin, mutta pitäisi sinun vapaa yrittäjyys sallia myös metsänomistajalle. Niille, jotka siihen ovat pyrkimässä, sitä olet kieltämässä.
Väittely metsänhoidon paremmuudesta on turhaa, sillä samoja metsänhoidon elementtejä käytetään molemmissa metsänhoitotavoissa. Väittely metsänhoidosta ei ratkaise mitään, sillä paremmuutta on syytä arvioida kokonaan toisista lähtökohdista. Sekään ei riitä, että metsälaki on uudistettu, tai Metsäkeskuksen kaksoisrooli tai Mhy:n pakkojäsenyys on poistettu, tai Arvometsä toimii ja menestyy hyvin. Ovat riittämättömiä toimenpiteitä, sillä monopoli on edelleen teollisuudella ja vahvistaa otettaan. Sanoisinko 98.5 % osuudella tilastojenkin mukaan.
Se, että metsänomistajat ovat nousseet itseään vastaan, ei ole poistanut sitä todellisuutta, että metsäklusteri on teollisuuden hallussa. Metsänomistajalla ei juurikaan ole sanomista puukauppaan, korjuuseen, ei myöskään metsänhoitoon, sillä karavaani kulkee ja ohjautuu sen mukaan.
Eiköhän siemen suojus verhopuusto tmv. ole jatkuvapeitteistä. Jätkä on aivan oikeassa siinä, että nykyisillä kaupan ja korjuun menetelmillä parinkymmenen kuution puut eivät ole kannattavia korjata. Kannattavuudesta se on Visakallollakin. Ilmeisesti hän tarkoittaa, että jatkuva kasvatus ei ole Suomessa luonnonmukainen ja kestävä metsänkasvatusmenetelmä. Mitähän tuo muutakaan voisi olla, jos ei luonnonmukainen ja kestävä? Sitä se on, mutta aina jatkuva metsänhoidon kehittäminen tuo myös omat riskinsä ja haasteensa. Saadaan hyviä tuloksia, parempiakin, mutta sitä käydään sen luonnonmukaisuuden kustannuksella. Vähänkö näitä on haasteita aina metsänhoidon kustannuksista onnistumiseen asti. Ei sillä, että pitäisi pyrkiä vain luonnonmukaisuuteen, mutta ei myöskään voida väittää, että luonnonmukaisuus ei olekaan luonnonmukaisuutta.
Pete: Ei ole lisävaltapuista, vaan uuden sukupolven metsästä tässä tapauksessa. Ei ole raiskattu tai määrämitattu, vaan on käytetty jk:n mahdollisuuksia tuoton kuin ajan ja kustannusten osalta.
Kohteista löytyy, ei ole metsänhoidon teoriasta. Näin on toimittu myös vanhan metsälain aikana, vaikka laki ei tunnistanutkaan jk:ta. Sen aikaisista rajoituksista saamme kiittää vastakkainasettelua, joka on hyvin vahvasti mukana tälläkin hetkellä.
Oikeastaan ei tarvitse kysyä, mitä jaksouskovaiset ajattelevat yhdestä oikeasta metsänhoitotavasta. Pyörää ei ainakaan tarvitse keksiä, sillä se on jo keksitty, mutta tuskin kuitenkaan riittää perusteluksi hyvästä metsänhoitotavasta. Vallankin, kun jk:n ominaisuuksia käytetään hyväksi täydentämään jaksollista metsänhoitoa. Käydään ikään kuin varkaissa. Oliko niin, että tasaikäinen, tasapaksuinen ja samaa puulajia oleva metsä, ei ollutkaan se tavoiteltava metsä?
Omassa metsänhoidossani otan aina jk:lle tarjottavat vaihtoehdot huomioon. Esim. hyvälaatuinen ja kasvuinen kuusisekametsä 100 mottia hehtaarilla, sen jälkeen, kun yliset tukkimetsä 150 mottia on poistettu. Ei ole mikään yleinen kohde, mutta näitäkin ja vastaavia kohteita on ja jotka kannattaa hyödyntää.
Ei ole syytä hyväksyä kohteeseen tarjottavaa avohakkuuta, sillä menetät 30 v. aikajakson ja kuitumetsän, jonka arvo kuitumarkkinoilla on olematon. Eli vaihtoehtona otat vastaan avohakkuun, viljelyn ja uuden 30 v. aikajakson, päästäksesi samaan arvottomaan kuitumetsään.
Tässä 60 v. seikkailussa vaihtoehtona on tukkimetsän lihottaminen välittömästi, kun olet tehnyt valinnan jk:n puolesta. Seuraava todennäköinen vaihtoehto onkin metsän uudistaminen.
