Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tuskin kuitenkaan metsänhoitotavat antavat aihetta valittaa EU:hun. Sen sijaan kilpailun rajoittaminen pystykaupassa antaa siihen aiheen. Ulos sulkemiselle näyttää riittävän perusteeksi jopa se, että nykyisten maatilojen omistajat eivät kerkeä metsätöihin.
Tilastojenkin mukaan jk:n osuus metsänhoidossa on vain 1.5 % loukkaa. Siitäkin huolimatta nähdään paljon vaivaa, tässäkin osiossa vaahdotaan kymmeniä sivuja jk:n heikkoudesta ja nähdään jk suoranaisena uhkana.
Eihän jk:n yleistyminen ole edes mahdollista. Siitä pitää huolen teollisuuden puuhuolto, joka ohjaa pystykaupoille ja avohakkuisiin. Myös hinnoittelulla ohjataan, jk puunhinta huomattavasti alemmaksi ja korjuun kustannus huomattavasti korkeammaksi, puhumattakaan että metsänomistajat hyväksyttäisiin puun toimittajina. Siitäkin huolimatta jk nähdään uhkana.
Kysymyshän on tietenkin aiheellinen. Eihän se paremmuus tule metsänhoidosta, tai noudatettavasta logistiikasta, vaan vastakkainasettelusta. Miten puujalan kakku jaetaan. Mikä on metsänomistajien osuus saamapuolena. Siinä mielessä kaikkia logistiikan kustannuksia pitää saada arvioida metsätalouden tulona.
Palstalla on muutama metsänomistajien ”enemmistövaltaa” käyttävä ja on konemiehet, jotka peesaavat ja käyttävät metsänomistajien mandaatin täysimääräisesti hyväkseen. Toimii jossain Päijänteen ja Suomen parhailla piikkipaikoilla, mutta en usko että voidaan yleistää.
Väittäisin, että metsänomistajien talouden osalta keskustelua viedään harhapoluille. Metsätalous ostopalveluina, eli palveluelinkeinoina ei ole se juttu. Tarkoittaa sitä myös korjuun osalta, jonka kustannukset ovat jo tällä hetkellä yli puolet puunhinnasta.
Reformina tämä tarkoittaa metsänomistajien täysimääräistä hyväksymistä kilpailuun, myös korjuun osalta, ei sulkemista sen ulkopuolelle, niin kuin tällä hetkellä toimitaan.
Ns. valtaapitävät syyllistyvätkin metsänomistajien ulossulkemiseen, jota olen pitänyt poliittisena ja hyvin tuottoisana yhteiskunnan hyvinvointireformina ja jota valitettavasti käydään metsänomistajien ja metsätalouden kustannuksella.
Mistähän niitä jatkuvan kasvatuksen metsiä nyt ilmaantuu, kun jk menetelmänäkin on sallittu vasta muutaman vuoden. Eiköhän kysymys ole jaksollisen hoitamattomista metsistä, joita rästejä taimistot ja ensiharvennukset yhteen laskettuna on hyvän matkaa toista miljoonaa hehtaaria. Ei niitä voi pitää tekemälläkään jk metsinä. Saahan sitä uskoa mitä uskoa, ja käy vastakkainasettelusta tämäkin.
Mehtäukko: En tarkoita valveutuneella metsänomistajalla metsäkonemiestä, johon ryhmään itse kuulut. Olet ilmoittanut tekeväsi 90 % urakointia ja n. 10 % hoitavasi omia metsiäsi.
Tunnustat käyttäväsi metsänomistajien luovuttavan mandaatin täysimääräisesti ja hoidat myös omat metsäsi tällä mandaatilla, jota mandaattia metsänomistajalla itsellään ei kuitenkaan ole?
Tuskin RR kuvaamaa pohjoisen taimettumista voi verrata etelään. Tuntuu onnistuvan siellä, jos aukon koko pidetään kohtuullisena. Isommat vaikeudet ovat täällä etelässä. Kasvatusajan pidentäminen kannattaakin päättää keinolliseen uudistamiseen, jos luontaiselle ei ole edellytyksiä. Ihan senkin takia, ettei tarvitse vahdata tuleeko niitä taimia vai ei. Mahoista maapohjista onkin jo todettu. Eiköhän jk:n edellytys ole, että kehityskelpoinen taimisto on olemassa.
Uskoisin jk:n olevan ja säilyvän osana puun tuotantoa, mutta myös pyrkimyksenä sulautua osaksi valtamenetelmää. Näin ainakin kiertoajan lopun vaihtoehdoissa. Puutavarayhtiöt myös isot, sen sijaan, että suosivat avohakkuita, joutuvat, niin uskoisin ottamaan huomioon myös markkinaetunsa. Siitä ei kuitenkaan ole havaintoa, ei edes pyrkimystä menetellä niin. Tuskin se näin tulee menemään, ei osoiteta valmiutta, hinnasta puhumattakaan, SE:kin mieluummin hinnoittelee itsensä ulos.
Kuusessa ollaan: ”JK on kannatettava vaihtoehto niissä olosuhteissa, mihin se sopii ja missä se toimii. Mutta sen tuputtaminen joka paikan ratkaisuksi on kyllä aika petollista”.
On hyvä määritelmä ja toimii siellä missä edellytykset ovat olemassa, eikä sitä miksikään valtamenetelmäksi ole tarkoitettukaan.
