Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kallis on kupla, joka tuossa kuplii ja ilmoitat vielä sen hinnankin. Ei taida olla meikäläisen asia mennä, kyllä se on sinun itsesi mentävä, itsehän olet asiaa esittämässä. Johan tuollainen höttö on vaaraksi kansakunnalle ja varsinkin metsätaloudelle ja varmemmaksi vakuudeksi voisit ottaa mukaan tienaamasi miljoonat ja jakaa vaikka tarvitsijoille.
Mhy:n korjuupalvelun rooli on toimia välivouhkana myyjän ja ostajan välissä ja laskuttaa palveluistaan metsänomistajaa. Menettely on turha, ylimääräinen ja kallis, muutenkin ahtaassa tilanteessa, jossa myös metsäosasto perii kulujaan ja tekee sen puun hinnasta. Korjuupalvelun kaupat ovat hankintakauppoja.
Ns. kauppatavan muutos avaisi tämän korjuupalvelun ongelman, niin kuin avaisi monta muutakin puukaupan ongelmaa. Toimituskaupassa metsäosasto tarjoaa puusta ja tarjoaa korjuusta ja jättää puunmyyjän varaan, ottaako korjuun palveluna, vai korjaako itse, tai yhteistyö kumppanien kautta. Mhy voi korjata metsänomistajan puita tässä tapauksessa toimimatta välivouhkana ja että siitä maksetaan metsänhoitoyhdistykselle? Mikä olisi tuo käytännön järjestely?
Mehtäukko kupla hyvinkin. Metsänomistajien korjuu on tuon 500 milj. edullisempaa. Noin 10 euroa kuutiota kohden ja kokonaiskustannuksena sen miljardi euroa vuotta kohden, josta metsänomistajat pääsevät tienaamaan, jos pääsevät?
Ei ole väitetty, että teollisuuden korjuun klusteri olisi rahasampo urakoitsijoille. Ei se sitä ole, mutta teollisuudelle se voi olla. Kallis se on joka tapauksessa ja tulee sen hinnasta, kilpailtu ala. Urakoitsijoita kilpailutetaan keskenään. On kallis verrattuna puun hintaan ja metsätalouden tuottoihin, jotka ovat laskevia. Kalliit koneet ja huippuunsa kehitetty klusteri maksaa.
Ei ole epäilystäkään, metsänomistajat pystyvät kyllä vastaamaan tähän hintaan ja kilpailuun. Asia tulisikin ratkaista, vastakkainasettelulla se ei ratkea. Tarvitaan alan monipuolista kehittämistä ja suurin virhe mitä voitaisiin tehdä, on metsänomistajien sulkeminen kilpailun ulkopuolelle jatkossakin.
Eihän ne traktorimiesten mahdollisuudet ole hyvät näillä kyllästyneillä markkinoilla. Onhan näitä traktoreitakin paljon tarjolla kyllästyneille markkinoille. Tarjonta ja kysyntä ei ole kohdanneet. Kysymys on myös elinkeinoista. Maa- ja metsätalouden eriyttäminen, samoin kuin metsänomistajien eriyttäminen elinkeinotoiminnastaan, ovat luoneet kokonaisuuden, joka on ajautunut vaikeuksiin ja kustannuskriisiin.
Vastuuhan on elinkeinotoiminnalla ja maaseutuelinkeinojen saamattomuudessa puolustaa itseään. Maatalouden tuotot on syöty jo moneen kertaan ja metsätaloudessa piikki on auki kaiken aikaa. Puheet esim. kausivaihtelusta ja sen vaikutuksesta kustannuksiin, ei ole uskottavaa. Jos puhuttaisiin esim. yhteistoiminnasta, saavutettu tulos tuntuisi jo paljon paremmalta. Peremminkin kysymys on siitä, että jotain pitää esittää, että tilanne säilyy uskottavana.
Näin mehtäukko.
Näiden kesätöidenkin kustannukset maksaa metsänomistaja.
Timppa olet oikeassa. Hankinnan ja pystyn suhteelliset osuudet ovat muuttuneet. Hankinnan osuus on enää reilut 10 %. Mm. siitä syystä tarvitaan muutos. Se, että mentäisiin samalle sopimukselle ja saataisiin perinteinen hankinta myös mukaan, ei tarkoita sitä, että sinun Timppa, tai kenenkään muunkaan perinteisen pystymyyjän puukauppa, tai korjuu muuttuisi millään tavalla. Kyllä meidän pitää tuntea solidaarisuutta niitä toisia metsänomistajia kohtaan ja sallia heille samanlaiset sopimus- ja toimitusehdot, kuin mitä meillä itsellämme on. Eli, että saavat korjuun hoitaa itse, tai edustamiensa tahojen kautta, niin halutessaan.
En ole omassa toiminnassani pitäytynyt traktorikaluston käyttöön, eikä tutkimuskaan sitä edellytä. Yleensä tutkimustietoa ja sen parhaita osia käytetään ja sovelletaan käytäntöön. Niin tässäkin. Metsäkoneet on nimen omaan kehitetty vaativaan puutavaran valmistamista ja kuljettamista varten, mutta mikään ei kuitenkaan estä traktorikaluston tai maatalouskaluston kehittämistä samaa tarkoitusta varten.
Uskoisin tehdyn tutkimuksen hyvää antia olevan metsänomistajien ulos sulkeminen korjuutoiminnasta. Eli käytännön toimenpiteenä esitetty kauppatavan muutos, pystykaupan lakkauttaminen, jolla metsäomistajat saadaan takaisin korjuutoiminnan piiriin.
On hurskastelua osoittaa, että metsänomistajista ei siihen ole, ei kuulu heille tmv. Metsänomistajien mahdollisuudet ovat paljon paremmat ja ei pidä väheksyä sitäkään, että kysymys on heidän metsistään, heidän puistaan ja heidän rahoistaan, jotka pidätetään.
Kysymys on vain luvasta, joka toistaiseksi pidätetään. Ihmettelen, että on vara pitää keskeinen elinkeinoryhmä metsänomistajat ulkopuoleisina elinkeinotoiminnastaan. Kysymys on valtavista tulon siirroista yhteiskunnassa ja toisekseen. Ay-liike ja poliittinen vasemmisto ovat estämässä omalla toiminnallaan metsätalouden parhaiden osien kehittämisen.
Ei siinä ole epäilystäkään, jos vaihtoehdot ovat isäntä itse tai se toinen osapuoli. Omaan korjuuseen menee ja onhan metsänomistajilla käytettävissä omat sidosryhmänsä tai voivat ottaa palvelun yrittäjältä tai käyttää metsäosaston palvelua, niin kuin käyttävät tälläkin hetkellä. Oleellista on, että puuntoimittajat ovat samojen toimitusehtojen ja logistiikan ohjauksen alaisuudessa. Metsäosasto ostaa, aikatauluttaa ja tehdaskuljetus olisi jäämässä (pääsääntöisesti) metsäosaston alaisuuteen ja on osa logistiikkaa.
Tämän kirjoittaja ei ole luomassa mitään omaa mallia, vaan kyllä tässä tavoitellaan aloittajan suuntaviivojen mukaisesti.
Mehtäukko on aika ranttu taksotuksen ja aikataulujen suhteen ja onhan siihen aihettakin, mutta mehtäukko itsekin metsänomistajana, en minä ainakaan epäile mahdollisuuksiasi, nehän ovat loistavat. Kumpahan nyt pitää vähän… ja tulevathan sieltä ne miljoonat uuden tarkastelun kohteeksi?
Valinnan mahdollisuuksia pitää olla, mutta ne eivät tule pystykaupan kautta. Sillä pystykaupalla torpataan metsänomistajien valinnan mahdollisuus. Valinnan mahdollisuudet avautuvat vasta puukauppaan kohdistuvien muutoksien kautta. Sitä kautta metsänomistajien on mahdollista päästä mukaan.
Se on totta, että kysymys on poliittinen ja vastakkainasettelu on rajua metsä puolella. Ei tarvitse kovin paljoa kärjistää, kun on todettavissa, että taistellaan sos. etuuksista, ettei peräti sosialistiseen näkemykseen perustuen ja että osapuolet eivät tahdo sopia samaan metsään. Taistellaan siitä, kenellä on oikeus korjata isännän puut. Isäntä itse, vai se toinen osapuoli.
Tuohon kuusessa ollaan kysymykseen en osaa vastata, olen osallistunut vain keskusteluun. Eiköhän keskustelun aloittaja ole toiminutkin sen puolesta. Uskoisin mahdollisuudet olevan työryhmissä ja poliittisissa päätäntä elimissä.
