Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Lienee kuitenkin selvää, että korjuu on kustannuskriisissä, sanoisin että jopa syvemmässäkin kriisissä, sillä avainasemassa olevat maa- ja metsätaloustuottajat eivät voi tässä nykyisessä tilanteessa auttaa. Menettelyä on pidettävä jopa raskauttavana, sillä toteutuuhan tämä nykyinen järjestely tuottajien elinkeinorakenteen sisällä.
Teollisuus ei ota vastuuta korjuun kustannuksista, on ottanut vain järjestämisvastuun ja koska korjuun kustannukset vähennetään metsänomistajilta, teollisuudelle ei jää vastuuta myöskään lopputuotteen hinnasta. Ei ainakaan korjuun kustannusten osalta, jotka eivät ole rasittamassa lopputuotteen hintaa. Teollisuuden toivoisi ottavan vastuuta muutenkin, sillä logistiikan kaikenpuolinen erinomaisuus ei riitä, sillä korjuun kustannusten miinustamisen jälkeenkin, teollisuuden pitäisi pystyä huolehtimaan kustannuksista.
Kauppatavan muutos on perusteltua. Se on sitä myös näiden uusien tavoitteiden perusteella. Kustannuskriisi yhä syvempään kustannuskriisiin ei voi kuitenkaan olla perusteltua. Sen korjaamiseen tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, jossa maaseutuelinkeinojen tarjoamat mahdollisuudet on syytä ottaa huomioon.
Huolenne on aiheellinen ja johonkin mittaan nähden jopa todennäköinen. Yksi Lauri Vaaran teemoista on metsienhoito ja nimen omaan pyrkimys avohakkuiden vähentämiseen ja metsien peitteisenä kasvattamiseen. Näin ollen tämä tavoite ei ole itseään poissulkeva, vaan yhdensuuntainen tutkijaryhmän 68 tavoitteiden kanssa.
Mehtäukko: En lähtisi uhoamaan. Esitetyt perustelut eivät kuitenkaan ole sinulle kelvanneet, uskoisin niitä olleen esillä aivan riittävästi. Omat louganisi ovat jotain vailla totuuspohjaa olleet. On epäuskottavaa kuitata korruptoituneen pystykaupan kehittäminen traktoreilla ym. menneisyyteen liittyvillä seikoilla, sillä edes tutkimus ei anna sellaista tulosta. Tutkimus antaa aiheen mukaisen tuloksen ja se mitä siitä mahdollisesti tulee käytäntöön otettavaksi, ei ole meidän päätettävissä. Toki mielipiteen voi esittää, mutta senkin kanssa kannattaa olla tarkkana. Ei kannata väittää mustaa valkeaksi, sillä valistunut lukija kyllä tietää mikä on totta ja mikä tarua.
Mehtäukko: Uskoisin tutkijan etiikan tarkoittavan myös sitä, että tutkijana Lauri Vaara on jäävi heittäytymään avoimeen keskusteluun julkaisemastaan tutkimuksesta. Eiköhän hänen väitöskirjansa: Toimitus- ja pystykauppapuun hintasuhteet ja puunkorjuun rationaalisuus löydy vaikka häneltä itseltään.
Eipäs ”paavo puuntuottajakaan” ota huomioon määrittelemänsä ”muun edun” lisäksi sitä, että kantohinnasta on jo vähennetty korjuun kustannukset, eli verrattaessa pystyhintaa hankintahintaan, on hankintahinnasta vähennettävä vielä korjuun kustannukset, että hinnat olisivat vertailukelpoisia. Hankintahakkaajalle tämä tarkoittaa suoraa tulonsiirtoa metsäyhtiön hyväksi.
Esim. tukilla kun pysty/hankinta lähtöhinnat ovat samat: Portti – 75 – 15 – 60 pysty/hankinta 60 – 15 – 45 portti.
Mehtäukko: Myös metsäpuoli on keskittymässä hyvää vauhtia yhä suurempiin kokonaisuuksiin ja siitä metsänomistajien on syytä pitää kiinni. Kysymys on elinkeinosta, siinä kuin muutkin elinkeinot, mutta joka on jollain tavalla hämärtymässä tällä hetkellä. Siihen vaikuttaa juuri nämä kysymykset, joita täällä käsitellään. Kysyt korruptiosta. Siitä on eftaa tietoa aloituksen linkissä ja toisaalta kysyt tutkijan etiikasta. A. Jalkanen tuolla edellä valottaa tutkijan tehtävästä.
On ollut pakko pohtia sitä, mistä tässä on oikein kysymys. Onko saavutetuista etuuksista vai tietämättömyydestä. Uskoisin, että monellekin metsänomistajalle tulee yllätyksenä, missä laajuudessa ovat rahoittaneet korjuun kustannuksia ja sitä, että yleensä rahoittavat.
Kauppatavan muutoksen jälkeen on mahdollista tienata korjuun kustannukset metsätalouden tuloksi. Siinä se on tärkein ja metsänomistajien keskuudessa huomattavaa halukkuutta siihen on. Nykyisessä pystykaupassa se ei ole mahdollista, sillä yksinkertaisesta syystä, että metsänomistajia ei ole hyväksytty pystykauppaan puun toimittajina. Siitä syystä ja metsätalouden tulon muodostuksen kannalta pystykaupan lakkauttaminen on välttämätöntä, ja siirtyminen avoimeen toimituskauppaan poistaa pystykaupan korruptoituneet ja metsänomistajavastaiset kytkennät.
Siirtymällä avoimeen puukauppaan ja korjuuseen, jossa metsänomistajat ovat mukana, siirrytään tilitysmallista laskutusmalliin, jossa markkinat hoitaa korjuun kilpailutuksen. Tällä hetkellä metsäosasto kilpailuttaa vain konemiehiä keskenään ja ottaa metsänomistajilta hyödyn itselleen.
Välittömiä hyötyjä ovat esim: Voit kilpailuttaa metsäosastoa korjuun palveluissa ja jos otat korjuun palveluna metsäosastolta, saat korjuun kustannukset vähennyksenä ja alvin palautuksena. Nykyisellään metsäosasto on pidättänyt nämä metsänomistajille kuuluvat erät itsellään. Hyväksytään metsänomistajien tarjoama mitta luovutusmitaksi, joka on metsänomistajien toiminnan kannalta välttämätöntä myös motomitan osalta.
Jätkän kannattaa perehtyä pystykaupanjärjestelmään ja aloittajan linkkiin pystykaupan korruptiosta, jossa kerrotaan: ”Yhtiö perii kustannukset vähentämällä ne puun bruttohinnasta (tehdashinnasta). Puun myyjä ei tiedä vähennyksen määrää eikä puun bruttohintaa. Hän saa tietää vain jäännöksen, jota nimitetään puun kantohinnaksi”.
Minä en ainakaan usko, että alan tutkija lähtee julkaisemaan perättömiä ja ovathan julkaisut asiantuntijoiden tarkastamia ja hyväksymiä.
Tehokasta pystykauppaa, riippumatta siitä, mikä on metsänomistajan etu, sillä metsänomistaja maksaa kustannukset aina tehtaan portille asti. Eihän tätä edes metsänomistajalta kysytä, sitäkään löytyykö vaihtoehtoa, että kilpailutettaisiin. Ei taida löytyä, mutta onhan se vaihtoehto metsänomistajille varattu, hankinnalla kituuttaa.
