Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Mitenkäs Jätkä ne metsänomistajat ovat voineet tarttua kilpailuun, kun pystykaupalla (80% monopoli) metsänomistajat on suljettu kilpailun ulkopuolelle. Jotta kilpailu olisi mahdollista, se edellyttää pystykaupan lakkauttamista ja siirtymistä avoimeen toimituskauppaan, niin kuin Lauri Vaara on esittänyt.
Yksityismetsät tuottavat yli 80 % teollisuuden raakapuusta ja perheomistuksessa on 74 % yksityismetsistä. Sen sijaan metsänomistajien osuus puuntoimittajina on vain n. 20 %.
Jos puukauppa ja korjuu avataan kilpailulle, eihän se tarkoita sitä, että nykyinen 20 % osuus muuttuisi oleellisesti. Oleellista on se, että se mahdollisuus on olemassa ja että sitä mahdollisuutta voidaan käyttää. Onhan sen käyttö perusteltuakin, sillä esim. ensiharvennukset, energiapuu ja jatkuva kasvatus tmv. ovat tappiollisia tai huonosti tuottavia ja jos metsänomistajat voivat tällaisessa tilanteessa auttaa, niin kuin tekevät tälläkin hetkellä, niin onhan se aika merkillistä, ettei metsänomistajia voida hyväksyä tuottavaan työhön. Minä en usko, että tämä nykyinen tilanne voi jatkua kovin pitkään.
Luottamus toimii sentään hankintamitan vertaamisessa, vaikka sitä motomittaa ei hyväksytäkään, mutta siihen se luottamus tahtoo sitten loppuakin. Pystykaupalle metsänomistajalla ei ole mitään asiaa, muutoin kuin metsäosaston urakoitsijana ja silloinkin, jos hakataan omia metsiä, se ei metsäosastolle sovi. On hakkuutettava ulkopuolisella urakoitsijalla.
Se tuo mittausohjesääntö (laki) sitoo molempia osapuolia ostajaa ja myyjää. Myös mittauksen valvonta on määritelty molempia osapuolia sitovaksi. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että metsänomistaja ei voi valvoa omaa etuaan, sillä heidät on suljettu mittausohjesäännön ulkopuolelle. Metsänomistajien mittaustulosta ei hyväksytä. Eihän tällainen toiminta voi olla hyväksyttävää.
Mitä tästä opimme. Kusettaminen saa luvan loppua, niin tämän keskustelun, kuin myös käytännön toiminnan osalta. En ole riippuvainen palveluistanne. Teen puukauppaa, mutta vain sillä ehdolla, että saan valita urakoitsijan, maksaa urakoitsijalle ja että kaupan ehdoista ja puun hinnasta voidaan sopia. Softa tulee metsäosastolta.
Tämä vain siitä syystä, että pystykaupanjärjestelmä on korruptoitunut järjestelmä. Sitä se on monestakin syystä, niin kuin Lauri Vaara on osoittanut ja on myös monipuolisesti perustellut.
Tekisin korjuun mieluummin omalla koneella tai yhteiskäytössä olevalla koneella, mutta se ei ole mahdollista, sillä puukauppaa käydään yleensä vain ostajan osoittamilla koneilla ja mittauksen perusteella. Järjestely on poikkeuksellinen, sillä yleensä mittaus hyväksytään myyjän mittauksen perusteella. Puukaupassa myyjän mittausta ei hyväksytä, mutta jatkojalosteiden osalta jo hyväksytään, eli palataan normaaliin järjestykseen. Järjestely on poikkeuksellinen jo siitäkin syystä, että metsänomistajat suljetaan korjuun ulkopuolelle mittauksen perusteella. Toki on muitakin syitä.
Sanoisin, että lain mukainen mittauksen valvonta, kontrollointi ja virallinen mittaus, ovat kuriositeetti, joilla vahvistetaan ostajan yksipuoliset oikeudet mittaukseen. Sanoisin jopa yksinoikeuteen.
Jk:ssa kysymys on hyvin pitkälle valo ja varjopuiden vuorottelusta. Kierrosta, joka voi olla pitkäkin. Siinä mielessä pienaukot eivät ole oikein riittäviä aikaan saamaan kunnon kiertoa. Ainakin omassa toiminnassani annan vanhoille kuusikoille huutia, ennemmin kuin alan niiden kanssa pelaamaan ja uudistan valopuille. Kuusi ehtii myöhemminkin, jos tällaista kiertoa aikoo.
Koitahan mehtäukko palata sieltä menneisyydestä, sillä tunteenpurkauksesi eivät riitä perusteluiksi traktoreista. Täällä ei kukaan ole väittänyt, että traktorit olisivat ratkaisu korjuun ongelmaan. Kysymys on aivan muista asioista mitä täällä on tuotu esille.
Herää kysymys, mikä sinusta metsänomistajana tekee oikeutetun ja antaa taidollisen valmiuden hallita koko ruletista!!? Olethan kertonut hakkaavasi, niin olen ymmärtänyt, omalla metsäkonekalustolla omia metsiäsi. Kun sitä oikeutta ei toisilla ole?
Metsänomistajien mukaan tulo korjuun markkinoille koetaan hankalana. En tiedä mikä siinä on niin hankalaa, jos työstä maksetaan palkkaa tekijän mukaan. Eli metsäosasto maksaa työstä metsänomistajalle ja palvelusta urakoitsijalle ja metsänomistajan työ on verotettavaa ja palvelu vähennettävää. Puusta, korjuusta ja katkonnasta sovitaan kauppakirjalla, ja että softa saadaan metsäosastolta. Kauppa voidaan tehdä myös tien varteen, jolloin kuljetus, joka on hyvin pitkälle metsäosaston logistiikan ohjausta, jää metsäosastolle.
Tämän tyyppisellä järjestelyllä voidaan sivuuttaa pitkään puukauppaa ja korjuuta hiertäneet karikot ja avata vapaa kilpailu puumarkkinoille.
Eihän tutkimuksessa mukana olevat elementit tarkoita sitä, että ne on otettava mukaan käytännön toiminnassa. Käytäntö kyllä karsii sen mikä on otettavissa ja mikä ei. Eikä tutkimuksen tarkoituskaan voi olla noin yksinkertainen. Myöskään Lauri Vaaran esittämät perustelut eivät ole köykäisiä, vaan sanoisin niiden olevan raskauttavia.
Se nyt lienee selvää, että pelinvaraa kustannusten nousuun ei ole. Eiköhän pyrkimys lisätoimitusten vastaanottamiseen tehtaan portilla sitä tarkoita. Työn tekeminen on liian kallista ja jos se tehdään nykyisillä metsäkoneilla, se on edelleen kallista. Edullisemmin asian voisi hoitaa ottamalla metsänomistajat mukaan puuntoimittajina. Edellyttää sen kauppatavan muutoksen.
Metsänomistaja voi myydä puunsa minne haluaa, mutta ei voi hoitaa korjuuta itse. Pystykaupanjärjestelmä estää sen. Teollisuus hallitsee yksityismetsien korjuuta n. 80 % osuudella ja metsänomistajilla ei ole mitään sanomista siihen, muuten kuin puun myyjinä, tai bulvaanin kautta valtakirjalla (pystykauppa), tai korjuupalvelun kautta, tai korjata itse, jotka ovat hankintakauppoja. Voi myydä toimituskauppana suoraan, mutta se on yksittäiselle metsänomistajalle epäkiitollinen tapa kilpailla monopolia vastaan. Vaatii ainakin huomattavat toimituserät.
Niinpä on Lauri Vaara esittää pystykaupan lakkauttamista ja toimituskaupan käyttöön ottamista, jossa myös metsänomistajat voivat olla mukana puuntoimittajina.
