Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
A. Jalkanen. Metsäkoneurakoitsijoiden kilpailuttamisella ei tarkoiteta sitä kilpailua, joka metsätaloudesta puuttuu. Eli metsänomistajien kilpailuttaminen puuttuu. Eiköhän se kilpailuttaja tule olemaan metsäosasto jatkossakin, joka kilpailuttaa urakoitsijat, siinä kuin metsänomistajatkin.
Koska kilpailua ei ole, ei myöskään kilpailua isännättömästä rahasta voi olla. Se, että metsänomistajien puutoimitukset on ajettu alas, onkin nyt sitten logistinen syy? Ei voida ottaa enempää?
Planterin viittaukseen puunhankinnan suurien voittojen (500 milj.) piilottamisesta. Sinne ne menevät metsäosastojen ja korjuun kustannusten rakenteisiin ne miljoonat ja ilman, että metsänomistajilla on siihen mitään sanomista. Metsänomistajat eivät ole osallisia pystykaupassa ja ovat pakotettuja maksamaan korjuun 80-90 % markkinaosuuden mukisematta.
Tilanne olisi toinen jos metsänomistajat hyväksyttäisiin mukaan puun toimittajina ja hyväksyttäisiin kilpailemaan näistä rahoista, mutta siihenhän teollisuus ei suostu. Ei hyväksy metsänomistajia kilpailijaksi omista rahoistaan ja omista puistaan. Teollisuus tyytyy halpaan raaka-aineeseen ja toimivaan logistiikkaan, jota metsänomistajien mukaan tulo ei kuitenkaan miksikään ole muuttamassa.
On vaaransa markkinaosuuksien uusjaosta ja näiden markkinoiden löysästä rahasta, joiden jakamiseen ei olla suostumassa. Pidetään mieluummin kiinni ”kansankodin” etuuksista ja hyvinvoinnista, joka yhteiskunnassa oli lähellä ajaa karille. Olkoon vaikka Planterin suurien voittojen piilottamisesta ja vaikka korjuun kustannusten piiloperinnästä, jota aloittajan mukaan muissa puun tuottaja maissa ei ole.
Väitän näillä seikoilla olevan myönteisen vaikutuksen puun hintaan ja on toteutuessaan metsänomistajan kustannuksella toteutumassa tämäkin, mutta onhan avoimen ja hyväksyttävän kilpailun kautta. Kysymys on enemmänkin siitä, löytyykö kykyä ja tahtoa muuttaa puuntuottamisen rakenteita?
Eihän siinä, jos puun tuottamisen kustannukset kestäisivät siedettävällä tasolla. Tällä hetkellä ei puhuta enää edes metsätilaelinkeinosta, siihen tarvittaisiin tämänkin keskustelun perusteella hehtaarimääriä, jotka vain harvoilla on hallussa. Puhutaan mieluummin palveluelinkeinoista, jonka elinkeinojen metsätaloudelle aiheuttamat kustannukset hipovat jo metsätalouden tuottoja. Meneehän se näinkin, mutta kysymys on muusta kuin metsätilataloudesta elinkeinona. Kysymys on palveluelinkeinoista.
”Teollisuuden puunhankinnan kokonaiskustannukset” ovat jo tällä hetkellä yli puolet puun hinnasta ja puun hinta on laskeva. Tuohon Metsuri motokuskin subventioon. Tukilla teollisuuden omankin ilmoituksen mukaan kustannukset ovat yli 10 euroa, eli kustannuksista toinen puoli on teollisuuden subventiota, verrattuna Metsuri motokuskin ilmoittamaan urakkahintaan 6. euroon. Mitä se sitten on hankinnalla, kun subventoidaan toiseen suuntaan. Ja mitä mahdollisen lopputuotteen hinnasta, jos subventoidaan jopa tois kertaan?
Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että kustannusrakenne ja toimintatavat ovat vapaassa kilpailussa voineet muotoutua sellaiseksi kuin ovat muotoutuneet ja ilman metsänomistajien vaikutusta. Metsänomistajat eivät ole osallisia pystykaupassa. Pystykaupalla metsänomistajat on suljettu kilpailun ulkopuolelle.
Metsuri motokuski: Hinta on sama kuin urakoitsijalle ja tulee muotoutumaan kauppatavan muutoksen ja kilpailun avautumisen kautta. Korjuun hintaahan emme tiedä, pystykaupassa hinta peritään puun hinnasta, mutta sen verran tiedämme, että korjuu aukolla maksaa kympin luokkaa ja harvennuksella yli kahta kymppiä. Ja on hankintakaupassa kympin verran vähemmän. Ja tarkoittaa sitä, että vaikea tässä yhtälössä on metsänomistajan tai Mhy korjuupalvelun menestyä.
Muutoksen jälkeenkin puhutaan tienvarsihinnoista. Pääset metsänomistajana samaan rintamaan urakoitsijoiden kanssa ja urakoitsijana pääset korjaamaan (myös) omat puusi. Kysymys ei ole sen kummemmasta, kuin metsäosasto ostajana ja metsänomistaja puun myyjänä, metsänomistajat pääsevät päättämään omasta puolestaan, ottavatko korjuun palveluna, vai toimittavatko puunsa itse tai oman korjuupalvelun kautta tien varteen. Siirrytään laskutusmenettelyyn. Hinnat muotoutuvat kauppatavan muutoksen, avautuvan hintakilpailun ja laskutusmenettelyn kautta. En kuitenkaan väitä, että mentäisiin huonompaan suuntaan.
On aivan turha selitellä, kun on tämä kilpailun rajoitus olemassa. Pienkonevalmistajien konkurssit tai metsänomistajien konekaluston puuttuminen tmv, ovat suoraa seurausta kilpailun puuttumisesta (Näin ainakin väitän, että myös tällä on vaikutuksensa)
Oheisessa tutkimuksessa (opinnäytetyö) selvitetään hankintakauppaa ostajan näkökulmasta. Tuskin kuitenkaan puunmyyjän näkökulma on yhtä auvoinen. Onhan hankintakauppa jäämässä (jäänyt) marginaaliin. Sen olemassa oloa perustellaan jopa sillä, että käytetään vaikka työrukkasena. Saadaan pystykauppaan sopimattomat erät, pienuutensa, laatunsa, sijaintinsa, mh. puutteen tmv. seikan perusteella puuhuollon piiriin, mutta onhan sillä hintansa. Diili on huono aiheesta metsänomistajan näkökulmastakin, mutta ei sitä voida perustella sillä, että olet marginaalissa. Minä en ainakaan usko, että tätä rataa mennään kovinkaan pitkälle.
Puukaupassa on läpeensä korjuun kustannuksia mentävä aukko pystykaupan hyväksi. Uskotellaan jopa, että kysymys on metsäyhtiön kustannuksista, vaikka kustannusten todellinen maksaja on metsänomistaja.
Miten tuo lie metsänomistajalle tappiollinen toiminta saada kannattavaksi konemiehille, metsänhoitotöitä lisäämällä. Niin hyvä ja välttämätön toimenpide kuin metsänhoito onkin, pitäisi se tuottava kanava olla myös metsänomistajalla. Kauppatavan muutos, eli puukaupan ja korjuun yhdenmukaistaminen, on tarpeellinen myös tässä suhteessa.
Ilmeisesti jonkin lainen konsensus (hiljaisuus) kauppatavan muutoksen vastustajien ja pystykauppaa suosivien keskuudessa on tapahtunut.
Edellä hankinta esimerkin nollatulos on hyvä esimerkki Jätkältä, kärjistetty, mutta osoittaa minkälaiseen tulokseen hankintakaupassa on mahdollista päästä. Vallankin jos työt teetetään vieraspalveluina, eihän siitä katetta jää. Pääsee tienaamaan, mutta paremminkin tienaat siitä osuudesta, joka on tulonsiirtoa pystykaupan hyväksi. Hankintapuusta ei makseta, maksetaan jopa vähemmän kuin pystypuusta ja hinnoittelulla ohjataan asiakasta pystykaupoille. Väitetään jopa, että rajoitetaan ja kiintiöitetään. On epäedullinen kauppamuoto myös teollisuudelle.
Tämä ei ole se joovainin haluama tapa puukaupoille, mutta on hyvä esimerkki Jätkältä.
Puuttumatta pystykauppaan enemmälti, kannattaa kuitenkin muistaa, että pystykaupan ja korjuun kustannukset maksaa metsänomistaja mukisematta ja ilman, että voi siihen vaikuttaa ja että pääsisi tienaamaan niistä rahoista, omista rahoistaan, siitä miljardista, isännättömästä rahasta.
Aloittajan ratkaisu osoittamiinsa puukaupan ja korjuun ongelmiin on ollut pystykaupan lakkauttaminen ja siirtyminen toimituskauppaan.
Eihän täällä muuta ole väitettykään. Se maksaa joka tilaa.
Tuo Jätkän malli, näinhän se valitettavasti tällä hetkellä menee ja tarjoilet edelleen nykyistä hankintahintaa. Nuo pystyn keski ja tienvarsihinnat eivät ole vertailukelpoisia keskenään, mutta ei ole myöskään pystyn keskihinta, jos sitä verrataan kauppatavan muutoksen jälkeiseen hintaan, sillä pystyn keskihinnasta on jo korjuun ja metsäosaston kustannukset vähennetty. Jos olet muutoksen jälkeen tienaamassa pystyn keskihinnasta, hinta on aivan muuta kuin tuo 49 e, ainakin tuon korjuun kustannuksien verran enemmän. Ja on aivan muuta, mitä hankinnan tienvarsihinnasta tällä hetkellä maksetaan. Eihän siinä korjuun kustannuksia huomioida.
