Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
EU:hun liittyminen samalla tavalla kuin metsäverouudistuksen siirtymäaika. Sattuvat samalle ajalle ja se vaikutus. Lisääntyneet avohakkuut ja nimenomaan avohakkuut, sillä siihen aikaan harvennushakkuita ei juurikaan tehty, ainakin huomattavasti vähemmän kuin siirtymäajan jälkeen. Katettiin myyrille (peltomyyrä) poikkeuksellisen hyvä ravintotilanne havumassa/hakkuutähteet, jonka myyrät käyttivät hyväkseen ja aiheuttivat samalla havumassojen ohella myös metsänviljelyn tuhot. Toimii samaan tapaan kuin pakettipelloilla, eli nämäkin niihin samoihin aikoihin, joita alettiin purkamaan EU:hun liittymisen jälkeen. Kysymys on poliittisista siirroista ja tässä tapauksessa myös instituutionaalisista siirroista.
Ei ole tarvinnut kymmeneen vuoteen Chanelia eikä muutakaan myyrien torjumiseksi. Olihan se 1990-2000 luvun peltomyyrien räjähdysmäinen lisääntyminen avohakkuualueilla poikkeuksellinen ilmiö. Aiheutti metsänviljelyn epäonnistumisen välittömästi uudistettaessa ja tarkoitti vaiheittain ainakin puolta Suomea. Sattuu vielä samaan ajankohtaan, jolloin tutkimus on todennut Euroopan maissa myyräkantojen heikentyneen.
Voihan se olla niinkin, että yhteiskunnallinen kehitys saavutti Suomen vähän myöhemmin. Eli tällaiset poliittiset ja instituutionaaliset muutokset alkoivat vaikuttamaan, kunnes Suomi liittyi EU:hun. Veromuutoksen ohella metsänhakkuut lisääntyivät ja toteutuivat lähes kokonaan avohakkuina, joka sekin on myyrien lisääntymisen kannalta myönteinen asia.
En tiedä millä on vaikutusta, mutta ainakin tämän luokan muutokset, kuten unioniin liittyminen, on tarkoittanut ”alusmaita” ja runsasta luonnonvarojen käyttöä. Mitä se sitten olisi voinut tarkoittaa Euroopassa? Mahdollisia myyräinvaasioita, jotka sitten metsänhoitotapojen muuttuessa ovat hiipuneet?
Aikanaan tuli otettua kantaa myyräesiintymien runsauteen, kuin myös esiintymien päättymiseen. Perustelin kantaani metsäverotuksen siirtymäajalla 1993-2006 (13 v.) ja tuon siirtymäajan runsailla avohakkuilla, eli myyrien ravintotilanteella. Myyrät (peltomyyrät) lisääntyivät räjähdysmäisesti avohakkuualueilla ja aiheuttivat tuhot.
Siitä ajasta on nyt kulunut kymmenen vuotta ja väittäisin metsänhoitotapojenkin muuttuneen sen jälkeen. On menty enemmän hoitohakkuille. Ainakin omien havaintojen mukaan siirtymäajalle verrattavat myyrätuhot ovat päättyneet. Olihan ne siihen aikaan havaittavissa, huiput tarkoitti hyvää ravintotilannetta, syklit tautia ja pedot, niiden esiintymiseen en osaa sanoa.
Ainakin paikallisesti voi toimia näinkin?
Kroonista tuntuu olevan, täällähän ei tarvitse väitellä yhtään mistään. ”Kroonikot” (vassut ja sossut) pitävät kyllä huolen siitä mistä väitellään. Ainakaan ajankohtaisista ja pimennossa pidettävistä aiheista ei väitellä. Riittää kun väitellään jostain perunaverosta tai muusta aiheista.
En ole huomannut, että metsänomistajien hankintapuista käytäisiin ”vaihtokauppaa”. Niiden mittakin on asiallista ja kontrolloitua ja osuus puukaupasta on vähäinen n. 15 %. Teollisuuden pystykaupasta tässä on kysymys. Bisnesmiesten kannattaa pohtia, paljonko jää jäljelle pakollisten kulujen jälkeen (80%), kun tuottoja putsataan vielä näilläkin metsänomistajan puilla käytävällä kaupalla ja väärinkäytöksillä.
Yhtiöt käyvät metsänomistajan puilla vaihtokauppaa, jota on pidetty hyväksyttävänä, mutta käytännössä kysymys on metsänomistajan puilla käytävästä kaupasta, joilla on markkinat. En väitä että nämä isot, mutta ainakin sahat ja pienemmät toimijat sitä käyvät. Ja mikä on tiimien osuus tässä toiminnassa, sillä onhan puun ostajan maine kysymyksessä.
Visakallo: Voi voi noita selityksiä. Ei tunnu haittaavan vaikka se sonni ei ollutkaan sonni, vaan oli jotain muuta, mistä kauppaa käytiin. Hyvin tuntuu herroille bisneksen teko metsänomistajan puilla sopivan. Ei pidä ihmetellä sitten sitäkään, jos puunmyyntitulot ovat sitä mitä ovat. On tässäkin ketjussa ollut esillä muitakin kysymyksiä, joista voi todeta sen saman. Kauppaa käydään ja sitä käydään metsänomistajan kustannuksella.
Sanoisin, että liian helpoksi on tehty bisneksen teko metsänomistajan puilla ja sen valvominen on vaikeaa. Läpinäkyvyys puuttuu. Puukauppa on luottamuskauppaa, mutta kaikki eivät sitä noudata.
Yhtään et tiedä mihin kenelle ja mihin hintaan rekkakuorma lähtee, onko kuutioissa mukana tai onko muuten sopimuksen mukainen.
Valitettavasti puukauppasopimusten vastainen toiminta on yleistä, väittäisin jopa maan tavasta. Harmaat puumarkkinat on olemassa ja niitä käytetään.
Eiköhän erikoispuumarkkinat ole varattu. Tuleehan niitä ns. ”hyviä tarjouksia” yhtiöiltä. Tuntuvat olevan laadukkaitakin ja maksukykyisiä yhtiöiden välisiä sopimuksia, joista on varaa maksaa metsänomistajallekin jotain, jopa senttejä erikoiskatkonnasta ja toimitusosoitteista, joista ei kerrota metsänomistajalle. Tyvistä jopa euroja. Ettei vaan ole tiimeistä jotka harrastavat, mutta sehän on asia, jota ei saa ääneen lausua.
AJ: Puun markkinointia Mhy:ssä tehdään ja voidaan tehdä jo nyt, mutta vaikeaa se on, ettei metsänomistajan kannalta peräti mahdotonta. Pystykaupan kytkykauppa sitä rajoittaa ja estää. Metsänomistajat eivät pääse tarjoamaan omia puitaan pystykaupassa. Kikkailuksi menee joka tapauksessa ja tarvitaan puukaupassa omat formaattinsa metsänomistajille ja omansa teollisuudelle. Eihän tässä ole mitään järkeä.
Toki kaupan Mhy suunnittelu on eduksi metsänomistajille ja on erikoispuiden osalta hyvinkin toivottavaa. Ovathan toimivat erikoispuumarkkinat olemassa, mutta ne ovat toisaalla. Teollisuus käy kauppaa metsänomistajan puilla, sanoisinko myös harmaalla vyöhykkeellä. Siellä liikkuu paljon puuta metsänomistajan tietämättä.
