Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Visakallo: Kysymyshän on tuosta wanhajätkänkin esiin tuomasta isännättömästä rahasta, joka pystykaupassa on tasan 100 % miinusta. Kauppatavan muutoksen jälkeen metsänomistajille tulee mahdollisuus vallata markkinaosuutta siitä, joka osuus verrattuna hankintakauppaan on tällä hetkellä 10 -20 % plussaa.
Visakallolle ei aiheudu mitään yrittäjä- tai rahoitusriskiä, sillä ilmeisesti hoidat korjuun ostettuina palveluina. Eli toiminta jatkuu osaltasi entisellään ja etua saat laskutuksen muuttuessa puusta perinnästä laskutukseksi, jolloin korjuun kustannukset voit vähentää verotuksessasi. Eikä sitä riskiä ole aiheutumassa muillekaan tai muutenkaan. Jos hoidat korjuun itse, pääset tienaamaan siitä miljardista, eli siitä isännättömästä rahasta. Sehän se ongelma metsätaloudessa on ollutkin, että metsänomistajalla sitä oikeutta ei ole ollut, on pidetty ulkopuoleisena.
Visakallo: eihän kysymys ole siitä mitä puusta ja korjuusta maksetaan, vaan korjuun kustannusten perinnästä ja oikeudesta näihin korjuun kustannuksiin.
Harrastelija: Tilitysmenettelyssä teollisuus ottaa korjuun kustannukset vähennyksenä itselleen, mutta kauppatavan muutosta esitetään mm. sen takia, että korjuun kustannukset ohjautuisivat laskutusmenettelyssä sen oikealle omistajalle eli metsänomistajalle. Tähän kuuluu myös alvin palautus.
Näinhän se täällä keskustelussa on ollut, että korjuumarkkinoilla kilpailu toimii hyvin kun korjuuyrittäjiä ja puuta kilpailutetaan. Mutta kysymys ei ole siitä kilpailusta, vaan siitä kilpailusta, joka metsätaloudesta puuttuu. Metsänomistajien kilpailuttamisesta, ja näin kun on, se todellinen kilpailu, jolla on merkitystä metsätaloudessa puuttuu. On seikka, jolla alkaa olla merkitystä niiden jaettavien miljoonien suhteen.
A. Jalkanen: Mistä osiosta? Kyllä se on siitä pystykaupan osiosta. Ei yksikkökustannuksista, vaan vapaasta kilpailusta ja siitä, jos kauppatavan muutos toteutuu, mille tasolle vapaassa kilpailussa yksikkökustannukset ja markkinaosuudet asettuvat.
On tarvittu tähän asti kaksi kauppatapaa, toinen metsänomistajille ja toinen teollisuudelle, joilla vapaa kilpailu korjuun kustannuksista (tuotoista) on torjuttu. Eli koska kilpailua metsänomistajien ja teollisuuden välillä ei ole, korjuun kustannukset ovat muotoutuneet sellaiseksi kuin ovat ja myös kalusto sellaiseksi kun on. Vapaassa kilpailussa näihin suhteisiin tulisi kuitenkin muutosta. En väitä, että tulisi metsäkoneiden tappioksi, mutta kehittämistarvetta kuitenkin on.
Mistä osiosta sitten: On se oltava metsänomistajallakin mahdollisuus tienata omista rahoistaan, oikeudesta omiin rahoihinsa. Siitä miljardista, isännättömästä rahasta, miten sitä nyt kuvataankin.
Hankintakauppa on jo toimituskauppaa. Mielenkiintoinen seikka lienee myös mittaus. Sehän on molempia osapuolia, niin ostajaa kuin myyjää sitova.
Jätkä ei edelleenkään ole antamassa korjuun jaettavasta potista yhtään mitään metsänomistajille. Hänen mukaansa kaikkein vähiten hyötyvät metsänomistajat jakajien lisääntyessä. Täytyy muistaa, että kysymys on metsänomistajilta kerätystä rahasta, siis heidän omista rahoistaan. Näinhän se on tällä hetkellä ja että metsänomistajilla pystykaupassa ei sitä jako-osuutta ole.
Miten mahtaa olla mahdollisen kauppatavan muutoksen jälkeen, jolloin myös hankinnan rahat tulevat samaan pottiin. Miten vaikuttaa avoin kilpailu ja miten muotoutuvat korjuun markkinaosuudet uudessa tilanteessa. Se tuskin on helposti ennustettavissa.
A. Jalkanen: ”Jos miljardi olisi helposti otettavissa, joku olisi jo asian kimpussa ahkerasti hääräämässä”. On tutkijalta kyseenalainen huomio. Ei huomata tai ei haluta huomata sitäkään, että aloittaja on asian kimpussa hääräämässä ja toisaalta pidetään huoli myös siitä, että mielipiteestänne eriävät mielipiteet karkotetaan tältä palstalta. Siinäkin on aineksia korruptioksi.
Sanoiosin että kukaan ei häviä niitä miljoonia. Tarjoilet edelleen hankintakauppaa ratkaisuksi. Niin hyviä kuin mönkijät ja kelkat, samoin kuin Mhy:n valtakirjakaupat ja korjuupalvelu ovatkin ja että näin toimitaan, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Näistä ei kuitenkaan ole suuriin säästöihin ja menevät siihen reiluun 10 % hankintakaupan osuuteen.
Olet väärässä, sillä kysymys on pystykaupasta ja sen korjuun (n. 80-90 %) tuotoista ja siitä teoreettisesta miljardista Lauri Vaaran tutkimukseen liittyen. Ainakaan minun jakeluun ei mene, onko hankintakaupan huono vaihtoehto, vielä huonompi vaihtoehto pystykaupassa, jos metsänomistajat otetaan mukaan ja mennään toimituskauppaan, niin kuin aloittaja on tutkimuksissaan todennut ja esittää. Otetaan nykyiseen järjestelmään yksi toimija lisää.
Väittääkö mehtäukko edelleen, että pystykaupassa metsänomistajan osuus korjuutulosta on jotain? Kyllä se miljardi on metsänomistajien menettämää rahaa.
Laitan tuohon kaipaamaasi turhuuksien turhuutta….nurinkurista ohjelmaa, eikä siihen rattoria tarvita: Puunmyyjien rahan tuhlaus voidaan lopettaa lopettamalla pystykauppa. Se ei lopeta metsäyhtiön puunkorjuuta. Yhtiö voi korjata tienvarsi- ja tehdaskauppojen puuta puukaupasta erillisellä sopimuksella niin kuin metsänhoitoyhdistyksetkin.
Korjuusopimus toisi korjuutyön maksajan vallan korjuutyön valintaan ja kustannus- ja laatukilpailun korjuupalvelujen tarjontaan. Maksajan valta toisi puunkorjuuseen edullisemmat koneet ja kilpailu edullisuudesta maataloustraktorit.
Ja tuohon logistiikkaan. Saahan sitä jankuttaa. Eihän metsänomistajien mukaan tulo aiheuta muutosta metsäosaston hallinnoimaan logistiikkaan.
Metsäkonemiehet jauhavat täällä ihan tarkoituksella puuta paskaa. Oiskoon tuo etuuksien menettämisen pelosta, muutosvastarinnasta tai ”työnantajansa” metsänomistajan tyytymättömyydestä maksaa tai vaikka punaparonin kyllästymisestä.
Asiahan on niinkin, että metsänomistajat menettävät korjuun tuloina yli miljardi euroa vuodessa, josta toinen puoli on yrittäjyyteen ja kalustoon liittyvissä asioissa. Vaihtoehto tulojen menettämiselle on, että metsänomistajat saavat pitää sen rahan, tai nykyinen käytäntö, joka ei anna metsänomistajille mitään. Hankintakaupan n. 10 % markkinaosuudella ei voi perustella metsänomistajan osuutta korjuun tuloihin.
Toisaalta ei tarvitse kovin paljon kärjistää sitäkään, että miljoonakoneilla korjataan risuja. Tappiollista on ja sitä yritetään epätoivoisesti paikata kemeralla. Toisaalta myös konetehoille sopivat avohakkuut käyvät vähiin. Olikohan läpimittaluokkien poistaminenkaan loppuunsa harkittu toimenpide. Einarin aikana hakattiin vielä metsiä.
Pitämällä metsänomistajat ulkopuoleisina jatkossakin, sillä voidaan metsätalouden kustannustaakkaa lisätä entisestään. Tyhmien yksinkertainen ohje onkin, että puita ei osaa pilkkoa muut kuin teollisuuden sopimusurakoitsijat.
Vielä ollaan mehtäukko samalla vuosituhannella. Riippuu siitä minkälaista kilpailulla tarkoitetaan. Metsätaloudessa valitettavasti sitä kaivattua kilpailua ei ole. Ei ainakaan metsänomistajien osalta. Metsänomistajat on suljettu sen ulkopuolelle. Mietippä sitä.
Timppa: Minun tietojeni mukaan metsänomistajat haluavat toimia tavallani. Ja se johtuu siitä, että pystykaupassa metsänomistajat on suljettu sen ulkopuolelle.
Metsuri motokuski: Eihän perään kuuluttamasi kauppatavat muutu, ne säilyvät ennallaan. Nimi muuttuu. Eihän metsänomistajien mukaan tulo sitä tarkoita että muuttuisi. Muutoksessa metsänomistajat pääsevät mukaan saman kauppatavan ja korjuun piiriin. Eli kauppatapa ja korjuu jatkuvat entiseen tapaan senkin jälkeen. Muutos on enemmänkin hallinnollinen. Tehdään kahdet sopimukset, toinen puulle ja toinen korjuulle ja siirrytään laskutusmenettelyn piiriin.
Kuten myös! Kun päreet alkavat loppumaan, mennään henkilökohtaisuuksiin ja kuvitellaan sieltä löytyvän lisää. Onhan se aika sopimatonta käyttäytymistä tällainen.
(Jätkä, jonka viesti poistettiin.)
Metsätalouden päreet ovat korruptiossa ja sieltäkin kun ovat loppumassa, eli kustannukset nousevat sietämättömiksi, hankitaan lisäpäreitä verotuksesta. Siirretään lopputuotteeseen ja kustannukset maksatetaan metsänomistajalla. Saadaanhan tilastot näyttämään hyviltä ja ihmiset uskomaan miten puun tuottaminen (korjuu) on halpaa.
